Tuo kuulostaa järkevältä. Koskee mitä ilmeisemmin myös eläkeläistä, joka ei halua valua hetkestä toiseen. Minä en halua enää jatkuvaa kiirettä elämääni, joten valuminen olisi hyvä idea ja siihen syyllistynkin jatkuvasti, mutta jotakin merkityksellistä haluaisin vieläkin saada aikaan.
Minulla on taipumus hajottaa aikaani liian useaan puuhaan. Haluan kirjoittaa, piirtää ja maalata, tutkia historiaa, oppia kieliä ja mitä kaikkea. Olen pysynyt kohtuullisen hyvin viiden tekstin viikkovauhdissani blogia kirjoittaessani. Muun suhteen tilanne onkin niin ja näin.
Olen tyytymätön nykytilanteeseen. Jos haluan muutoksen aikaan, minun on kyettävä valitsemaan pois. Se ei todellakaan ole helppoa.
Olen yrittänyt kehittyä ruotsin kielessä ja oppia ranskaa. Valitettavasti huomaan niihin puuhiin pätevän saman tosiasian kuin juoksemiseen. Edistyminen on huomattavasti hitaampaa kuin nuoruuden päivinä. Se on fakta, jolle ei kannata sulkea silmiä. Ainakin toinen noista kielistä on syytä unohtaa.
Toisaalta olen selvinnyt syövistäni hämmästyttävän hyvin ja saanut lisää elonpäiviä. Osa kohtalotovereista ei ole selvinnyt hengissä ajankäyttöään miettimään.
Olisi järkiperäinen ratkaisu jättää maalaaminen ja keskittyä kirjoittamiseen. Tähän on monia perusteita.
Minulla on työpiste kotona olohuoneessa. Valitettavasti tällaisessa tilassa työskenteleminen on rajoitettua, koska en pysty välttämään kotimme tuhrimista maaleilla.
Olen suorittanut kuvataiteilijan opinnot Alfa-Artissa. Valmistuin vuonna 2010. En onnistunut valmistuttuani aloittamaan aktiivista kuvataiteilijan elämää. Nyt en koe itseäni valmiiksi aloittamaan uudestaan. Minulla on tosin avautunut mainio mahdollisuus edistyä maalaamisessa Turun ammattikorkeakoulun avoimen kautta. Tällä hetkellä on olemassa aikaikkuna, jonka kautta olisi ehkä mahdollisuus suorittaa portaittain monia ammatillisia kursseja. Valitettavasti talvinen poissaolo, joka on välttämätöntä, vaikeuttaa asiaa. Minulla olisi ollut erään viime syksyisen kurssin jälkeen mahdollisuus edetä seuraavalle, mutta edistyminen katkesi poissaoloon. Olin keväällä kahdella kurssilla, mutta pelkään, että jatkokurssit ajoittuvat talveen. Kurssien hyppääminen yli on tuskin mahdollista.
Olen suorittanut Alfa-Artin lisäksi vajaan puolentoista vuoden verran taiteeseen ja siihen tavalla tai toisella liittyviä opintoja Vapaassa taidekoulussa, avoimessa ammattikorkeakoulussa ja Taideteollisen korkeakoulun avoimessa.
Vauhdikas opiskelu voisi antaa kiitoradan uuteen taiteilijan elämään, mutta sen toteutuminen ei ole varmaa. Voi olla, että motiivit eivät siinäkään tapauksessa jaksaisi kantaa.
Kirjoitan tätä blogia viitisen vuotta ja minulla on blogi myös Päivämies-lehden sivuilla. Jos keskityn kirjoittamiseen, voisin yrittää saada juttujani eri lehtiin. Se olisi luonnollista jatkoa tämänhetkisille kirjoittamiselleni.
Kirjoittaminen onnistuu hyvin ilman erityisiä työtiloja. Juttuja voi tehdä siellä, missä milloinkin on. Kirjoittamisella voi jopa hieman ansaita, mikä on taiteen tekemisellä hankalaa.
Saamaani taidekoulutusta voidaan pitää uponneina kustannuksina. Jokin yritys on saattanut panostaa huomattavia kustannuksia johonkin projektiin, jonka jatkaminen osoittautuu kannattamattomaksi. Ei ole järkeä jatkaa hanketta, vaikka siihen on mennyt paljon rahaa. Se olisi takertumista menneisyyteen.
Järki näyttää suuntaa. Tunnen itseni hauraaksi päätöksen edessä. Saa nähdä pystynkö siihen vai jäänkö hypistelemään sitä sun tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti