Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 6. syyskuuta 2019

Optimistin ongelma

Pikku juttu! Teen sen, sitten sen ja sen. Alan hommiin ja huomaan, että ne kaksi jäivät tekemättä. Käykö sinulle usein näin?

Minulle käy. Eilen ajattelin laittaa pitkään hoitamatta olleen läppärien varmistamisen kuntoon. Sain viime vuonna karusti oppia, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys, kun silloinen läppärini tuhoutui hetkessä. Lasillinen vettä kaatui sen näppäimistölle.

Macbookin Time Machine toimi silloin loistavasti, koska sain uuden läppärini kätevästi samaan kuosiin, jossa vanha oli ollut.

Hankin ulkoisen muistin sekä vaimoni koneeseen että omaani. Sain aika nopeasti vaimoni koneen viritetyksi varmistuskopiointeja varten ja ensimmäisen tehdyksi.

Itselläni oli valtavasti tavaraa pilvessä odottamassa kopiointia läppärilleni. Kuvat ja videot siirtyvät kännykästäni automaattisesti Google Kuviin. Ne pitää kuitenkin erikseen siirtää läppärille. Tämä osoittautui operaationi aikasyöpöksi.

GK:ssa voi merkitä yhden päivän materiaalin kerrallaan. Aineistoa oli viime vuodelta saakka.

Ensin piti ruksailla sopiva annos ladattavaksi koneelle. Kävi ilmi, että yläraja on 500 videota tai kuvaa kerrallaan. En siis voinut laittaa koko aineistoa latautumaan kerrallaan. Yksittäinen annos siiryy Lataukset-kansioon, josta se on vielä erikseen siirrettävä Kuvat-kansioon.

Sain homman tehdyksi vasta tänään. Myös läppärini ensimmäisen varmistuksen tekemiseen meni paljon aikaa, mutta kone onneksi osasi ruksutella sitä itsekseen.

Tällaiset hommat ovat kovin tylsiä, mutta välttämättömiä. Minulla ne jäävät helposti odottamaan, että saan komennetuksi itseni hommiin.

Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa optimistin ongelmasta eli siitä, että kuvittelee homman kuin homman tulevan tehdyksi käden käänteessä. Jos asian ajattelemiselle tulisi uhratuksi hieman aikaa, huomaisi luultavasti helposti, että nopeasti arvioidun aikatarpeen saisi kertoa kolmella ja mieluummin viidellä. Niinpä hommat kasaantuvat, koska niiden hoitaminen kestää ja niihin tarttumista vetkuttelee.

Onneksi eläkeläisten hommilla ei yleensä ole kiirettä. Ongelma ei siten ole kovin vakava.

Minun tapauksessani ilmiöön on toinenkin syy (liiallinen paneutuminen), mutta siitä toisella kertaa.

Ei kommentteja: