Meidän aivomme urautuvat. Niin kai niiden pitääkin. Elämä sujuu paremmin, kun rutiinit tukevat elämäämme.
Me uraudumme myös samalla tavoin. Päättelen niin erään kouluttajan kauan sitten tekemän testin perusteella. Hän kehotti meitä osallistujia piirtämään kuvan niistä asioista, joita hän tulisi luettelemaan. Niinhän siinä kävi, että yllättävän moni piirsi porkkanan, kun mainittiin vihannes, ja kitaran, kun mainittiin soitin. Jotenkin näin.
Samaa todistanee se, että meillä on taipumus vitsailla asiakaspalvelijoille samalla tavoin. Erään jutun mukaan kassat joutuvat kuulemaan loputtomiin vitsiä "ei, kun ei kelpaa verotukseen" heidän tarjotessaan kuittia. Olen itsekin syyllistynyt tähän monta kertaa.
Opettajana toimimiseen on aina nuo ikuiset kolme syytä: kesäkuu, heinäkuu ja elokuu.
Ehkä näissäkin on kysymys turvallisuudesta. Naapurin kanssa puhutaan ilmoista, koska niistä ei varmasti tule erimielisyyttä. Kansanedustajia on turvallista haukkua, vaikka olemme heidät itse valinneet.
Kävin tänään hammaslääkärissä. Kysyttiin haluanko puudutusta vai en. Päätettiin kokeilla ilman ja niin selvittiin. Välillä tosin vihloi, mutta se oli lyhytaikaista.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat, lohkaisin.
Oliko vanha vitsi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti