Suunnilleen näin asian esittelee amerikkalainen psykologian professori Jonathan Haidt kirjassaa The Righteous Mind. Why Good People are Devided by Politics and Religion.
Haidt käsittelee asiaa Yhdysvaltain republikaanien ja demokraattien näkökulmasta, mutta teos antaa ajateltavaa myös suomalaiselle kotimaan politiikkaa jonkin verran seuraavalle ja kaltaiselleni väittelyyn alttiille ihmiselle.
Haidt määrittelee moraalisen ajattelun perustaksi kuusi osa-aluetta:
- huolenpito/haitta (care/harm)
- vapaus/alistaminen (liberty/oppression)
- oikeudenmukaisuus/vedätys (fairness/cheating)
- lojaalius/petollisuus (loyalty/betrayal)
- auktoriteetti/kumouksellisuus (authority/subversion)
- pyhyys/rappio (sanctity/degradation).
Liberaaleilla moraali painottuu voimakkaasti kolmeen ensimmäiseen ja niistä erityisesti huolenpitoon ja vapauteen. Konservatiiveilla painotus jakaantuu tasaisesti kaikkiin kuuteen tekijään.
Haidt on itse liberaali ja ateisti, mutta tunnustaa konservatiivisen ajattelun merkityksen. Hän tukee ajatusta moraalin muodostumisesta sekä synnynnäisten että opittujen asioiden pohjalta. Hän katsoo moraalin olevan kulttuurisidonnaista. Hän ajattelee ihmisen toimivan sekä itsekkäästi että ryhmän etujen hyväksi.
Konservatiivit toimivat selvemmin ryhmien näkökulmista ja liberaalit yksilöllisistä vaikuttimista. Liberaalit kuitenkin näkevät huolenpidon tarpeen konservatiiveja laveammin. Luovat ihmiset ovat usein liberaaleja. Konservatiivit sietävät huonommin vapaamatkustajia.
Haidt ei väitä teoriansa olevan kumoamaton. Minusta se on ainakin omiaan lisäämään ymmärrystä siitä, miten vakaumukset vaikuttavat.
En tiedä olenko oikeassa, mutta tulkitsen liberaalien mahdollisesti perustavan ajattelunsa utilitarismiin, jonka voinee kiteyttää pyrkimykseen nautinnon lisäämiseen ja kärsimyksen vähentämiseen. Reunaehtona on pidättäytyminen haitan aiheuttamisesta muille.
Suomessa liberaalius voitaneen summittaisesti yhdistää vihervasemmistoon ja konservatiivisuus muihin puolueisiin. Tämä on tietenkin raju yleistys. Oikeistopuolueissakin on liberaaleja virtauksia ja vasemmistossakin voitaneen havaita takertumista vanhoihin rakenteisiin.
Minusta tuntuu houkuttelevalta selittää suhtautumista ilmastonmuutokseen suhtautumista ryhmien näkökulmien korostamisella ja toisaalta globaalin näkökulman painottamisena. Tässäkään kannat eivät toki noudata yksiselitteisesti jakoa vasemmistoon ja oikeistoon. Oikeistossa saattaa kuitenkin korostua Suomen edun näkökulma muihin valtioihin verrattuna. Haidtin ajattelussa tämä ilmeisesti liittyy ryhmäsidonnaisuuteen.
Jos näkemykset syntyvät intuitiosta ja niiden tueksi haetaan vain suotuisia argumentteja, onko ihme, jos osa keskustelijoista tuntuu olevan Marsista ja se toinen osa Venuksesta.
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti