Täkäläiset suomalaiset kokoontuvat kaksi kertaa viikossa pelaamaan petankkia sataman lähelle. Lähdimme vaimoni kanssa eilen vartavasten paikalle. Olin lukaissut netistä pelin säännöt kaiken varalta.
Satama on laaja alue. Lukemattomat jahdit ja purjeveneet talvehtivat vedessä odottamassa kesäkelejä. Täällä meri ei jäädy eikä veneitä tarvitse nostaa talveksi maalle. Satama-alueen äärellä on puistomaisia alueita vanhan kaupungin kohdalta runsaan puolen kilometrin matkalla linnoituksen suuntaan. "Puistossa sataman lähellä" oli aika väljä osoite.
Kävelimme rautatieaseman läheltä kaartaen puistovyöhykkeen keskiosaan ja minä kipitin tiedustelemassa kummassakin suunnassa, näkyisikö pientä ryhmää metallipalloja heittelemässä. Ei näkynyt. Soitin eräälle Rivieran Suomi-seuran johtokunnan jäsenelle ja löysimme perille.
Lähellä pitkän aallonmurtajan tyveä olevaa kolmiomaista hiekkakenttää voi ehkä kutsua puistoksi, koska siellä kasvaa puita. Petankin peluuseen se sopii erinomaisesti. Minun mielikuvissani puistoihin liittyy vihreää nurmikkoa.
Paikalla ei ollut yhtä pientä ryhmää vaan useita, kaikkiaan kolmisenkymmentä suomalaista ja joukossa kuulemma mukana yksi ruotsalainen. Pelit olivat jo loppupuolella. Seurasimme jonkin aikaa. Väki alkoi harveta ja mekin lähdimme Nordic Temtationsiin, jossa oli tänään laskiaispullia tarjolla. Paikka on erään suomalaispariskunnan pitämä taidekahvila, josta saa ostaa pohjoismaisia ruokatarvikkeita. Hesarin verkkosivuilla on heistä tuore juttu.
Tapasimme yllättäen Nordicissa pariskunnan, johon olemme tutustuneet Nizzassa. Olivat tulleet piipahtamaan Antibesissa. Oli mukava nähdä. Sovimme alustavasti seuraavasta tapaamisesta. Söimme vaimon kanssa lounaaksi mustilla torvisienillä ryyditetyt pienet quichet. Laskiaispulla maistui jälkiruoaksi.
 |
| Biot |
Lähdin myöhemmin iltapäivällä lenkille. Ahnehdin hieman tavanomaista pidemmän matkan. Kävin Biotissa, jonka kukkulalla oleva keskusta on hyvin tunnelmallinen kapeine kujineen. Olemme käyneet siellä turisteina joskus aikaisemmin. Kukkulan juurella on lasitehdas ja etäänpänä meren suunnassa on Fernand Légerin museo.
 |
| Paluumatkalta |
Kun Antibesin aseman seudun modernista kaupunkimiljööstä etenee kohti Biotia, tuntuu kuin vuosisadat katoaisivat ja siirtyisi kauas menneisyyteen.
Hajamielisyys vaivaa. Joskus jää levy päälle. Välillä pitää kokeilla onko hammasharja kostea, kun en muista, pesinkö jo vai enkö. Unohdin, että perjantai on blogipäivä. Lauantaina muistin, mutta unohdin taas. Tässä siis perjantain postaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti