Outoja suomen kielen sanoja

Eräs Antibesin asuinkumppanimme toi minulle lukemista mukanaan. Luen nyt Kalle Päätalon välirauhan aikaa ja jatkosodan alkua kuvaavaa teosta "Ukkosen ääni". Kirja on mitä ilmeisemmin omaelämäkerrallinen. Päätalo puhuu itsestään omalla nimellään. Hän on varusmies, jolle on määrätty palvelusajan pidennys sodan uhan vuoksi.

Päätalo Koillismaan Taivalkoskelta kotoisin ja hän kirjoittaa kirjan repliikit kunkin puhujan murteella. Omat sanomiset ovat kotiseudun puhetta.

Yleensä ymmärrän kaiken, mitä suomen kielellä sanotaan tai kirjoitetaan. Päätalo käyttää kuitenkin sanoja, jotka ovat minulle outoja. Yleensä ymmärrän merkityksen asiayhteydestä ainakin suunnilleen. Joitakin joutuu pohtimaan enemmän.

Päätalo käyttää jatkuvasti sanaa "ehki". Sen luulisi merkitsevän samaa kuin "ehkä", mutta se tulkinta ei tee virkkeistä mielekkäitä. Parhaiten tuntuisi sopivan merkitys "edes", mutta ihan aina sekään ei tunnu toimivan. Osaisiko joku lukijoista kertoa merkityksen?

Atimoida-sanaa käyttävät serkkuni, jotka ovat Kuusamosta kotoisin. Se tarkoittaa ilmeisesti kyläilyä sukulaisten luona.

Mitä tarkoittaa "Taaron tässä on hyvää tulevaisuutta outtaa ..."? Tuskin-sana on luultavasti aika täsmällinen synonyymi.

Toplokas lienee jonkilainen uittopomo.

"Minulla ei ole montakaan sekuntia alkaa pelata entiijaa." Tässä tuntuu olevan kyse kovin lyhyestä ajasta valita parasta toimintavaihtoehtoa tiukassa paikassa.

Suivaisa työ on ilmeisesti vastenmielistä tai hankalaa tekemistä.

"- Niin kevyt kuorma taluu Mustanki perässä ..." Musta on uppiniskainen hevonen. Taluuminen on kai kulkemista, kulkeutumista tai jotakin sinne päin.

"Musta alkaa iukua entistä viiltävämmin ja samalla alkaa tulla myös virtsaa." Minkälaista ääntä hevonen voi päästää paitsi hirnumista? Vinkumista ehkä.