Olin kuvitellut olevani jo varsin hyvässä kunnossa, mutta tänään ilmeni, että asia on toisin.
Saimme eräältä ystäväpariskunnalta tänään ehdotuksen lähteä Ruissaloon kävelylle. Se sopi meille, mutta myöhemmin tulin toisiin ajatuksiin, kun vatsani ei tuntunut olevan kunnossa. Vaimo hoksasi, että voimme mennä kasvitieteelliseen museoon ja se kävi kumppaneillekin.
Kun olimme lähdössä tunsin heikkoutta. Mietin onko se todellista.
Kun tulimme paikan päälle, huomasin, että minua oikeasti huimaa. Kävelyn sijaan me miehet marssimme suoraan kahvilaan ja sinne vaimotkin ilmaantuivat myöhemmin.
Juttelimme ja nautimme talon antimia.
Kahviloinnin jälkeen muut pörräsivät ympäristössä ja minä istuin penkillä. Lähettyvillä kuului olevan kauniita kukkia. Minä uskaltauduin kaverin kanssa rakennuksen toiselle puolelle niitä katsomaan. Kierros kannatti. Ajatella, että näin syksyllä vielä voi noin moni kasvi kukkia. Selvisin.
Olin luullut halutessani voivani tehdä tavanomaisen linnalenkin eli kävellä meiltä linnalle, sen ympäri ja sitten takaisin. Matkaa tulisi muutama kilometri. Maltti on nyt valttia.
Eilen minulla oli päänsärkyä, mikä luultavasti johtui voimakkaasta särkylääkkeestä. Paradoksaalista sinänsä. Otin aamulla sen sijaan Buranaa ja sillä varmaan pärjään jatkossakin. Olin ajatellut jopa yrittää olla ilman, mutta kuulin tänään, että särkylääke voi olla eduksi paranemiselle.
Nyt täytyy malttaa ottaa iisisti. Täytyy uskoa, että toipuminen vie aikansa.
Minulle on määrätty labra, verikoe ja TT-tutkimus. Tulen saamaan myös kutsun tapaamiseen, jossa ilmeisesti kuulen missä mennään. Mietin, onko syynä patologin tutkimus. Tunnustan, että en ole saanut ajatusta mahdollisesta syövästä kokonaan mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti