Suosittelen Helvi Hämäläisen romaania "Katuojan vettä". Teos kuvaa köyhälistön elämää 30-luvun pula-aikana Helsingin Vallilassa, joka oli noihin aikoihin laitakaupunkia, reilusti Pitkänsillan pohjoispuolella.
Romaanin soisi kuluvan käsissä, koska se tekee tarkoittamattaan hyvinvointiyhteiskunnan saavutukset näkyviksi.
Työttömyys oli ajan vitsaus. Jos työtä oli, sen saattoi menettää koska vain. Eräs kirjan työläinen oli mennyt toiveikkaana Neuvostoliittoon, mutta palannut kotiin kuolemaan, kun totuus oli valjennut. Köyhyyden kauhistuttavat sivuvaikutukset eivät jää piiloon. Kun työstä ja rahasta oli pulaa, nälkääkin saatettiin nähdä. Ainakin kirjan päähenkilö syö välillä hyvin puutteellisesti ja antaa etusijan pojalleen.
Joku naapuri vihkiytyi kommunismin teoriaan. Hän piti rappioilmiöitä toivottavina, koska hän ajatteli niiden edistävän vallankumousta.
Elämän kovuus taitaa pikemmin kyynistää kuin jalostaa laman runtelemia, mutta kirjailija on sisällyttänyt teokseen myös valoisia juonteita.
Köyhäinhoitotoimisto on olemassa, mutta ei tietenkään vastaa nykyistä sosiaalitointa. Vähän yllättäen lakiapuakin on saatavissa.
Naisen asema oli vielä haavoittuvampi kuin miehen.
Tietääkseni Helvi Hämäläinen on itse asunut Vallilassa 30-luvulla. Romaani tuntuu olevan vahvasti omaelämänkerrallinen. Hämäläisellä oli tiettävästi valokuvamuisti. Ehkä tapahtumatkin jäivät hyvin hänen mieleensä.
Puu-Vallila on rakennettu 1910-luvulla, joten ainakin romaanin tapahtumien lähiseutua on vielä nähtävissä lähes alkuperäisessä asussaan. Romaanissa asutaan kivitalossa, joten Puu-Vallilassa ei ilmeisesti "olla". Paavalin kirkon ja Stadin ammattiopiston Hattulantien toimipisteen välissä on juhlallinen klassismia edustava kivitalokortteli, jossa on iso sisäpiha. Kirjassa ollaan usein pihalla. Olenkohan jäljillä?
Elämä oli karua kirjassa kuvattuna aikana. Kirja ilmestyi vuonna 1935, joten tapahtumat sijoittunevat 30-luvun alkupuoliskoon. Kertomuksessa ei tule esiin sodan merkkejä. Talvisota syttyi vuonna 1939.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti