Olen ollut ahkerasti vaakasuorassa ja toipunut leikkauksesta. Vatsanahka tuntuu jo paremmalta. Välillä tunnen lievää huimausta.
Kirjapiiriläksynämme on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä. Kirja on tuttu minulle entuudestaan, mutta nyt olen lukenut sen uudestaan.
Hämäläinen kuvaa taidokkaasti päähenkilöiden mielenmaisemaa ja heidän käyttäytymistään ristiriitaisissa elämäntilanteissa. Heillä kaikilla neljällä on esikuvinaan todelliset henkilöt, mutta kirjailija käyttää aineistonaan myös omia kokemuksiaan. Luonnollisesti kirjan julkaiseminen aiheutti kohua.
Hämäläisen mielestä sivistyneistön kuvausta ei ollut vielä kirjoitettu, joten hän päätti täyttää aukon. Hän oli itse työläistaustainen ja siten tarkasteli "paremman väen" elämää tavallaan ulkoapäin.
Minusta on kiinnostavaa lukea romaaneja, joiden kirjoittajat kuvaavat aikaa, jonka ovat itse kokeneet. Teokset ovat kuin viestejä menneisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti