 |
| Wikimedia Commons |
Pääsin tänään kotiin.
Eilisellä kierroksella ollut lääkäri vastasi syövän mahdollisuutta koskevaan kysymykseeni lyhyesti ja jotenkin kyllä- ja ei-mahdollisuudet säilyttävästi. Tämä jätti minut epävarmaksi. Tänään kierroksella oli minut leikannut lääkäri. Hän vastasi samantapaisesti. Kysyin häneltä myös, voiko leikkauksen perusteella päätellä onko minulla sappirakon ja sappijohtimien syöpä. Ei kuulemma voi.
Sukupuolitan nyt asian. Edelliset olivat miehiä.
Ennen lähtöäni minua tuli tapaamaan naislääkäri. Hän kysyi onko minulla huolia. Kerroin hänelle saman asian. Hänkin taisi vastata kaksisuuntaisesti, mutta sain sen käsityksen, että on ihan normaalia, että rakossa on jotakin muutakin kuin sappielimet tai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Jollakin lailla hän sai minut luottavaisemmaksi.
Kyse on varmaan viestintätaidoista.
Kuulin vaimoni kautta lääkäriystävältämme, että Siellä on aina jokaisella jotain sappinestettä tai kertymää tai kivistä hiertynyttä "hiekkasakkaa".
Kahden syövän miehenä hätkähdän varmaan liian vähästä.
Kun hyvästelin hoitajaa lähtiessäni, hän sanoi, että sinua ei enää sapeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti