Globalisaatio on avannut maailmaa. Rautaesirippu on murtunut aikoja sitten. Rajojen ylittäminen on ollut helppoa, jos on sopivan maan passi, eikä sitäkään ole aina tarvittu. Tullimuureja on poistettu tai vähennetty. Internet, kännykät ja kannettavat mahdollistavat vilkkaan yhteydenpidon yli rajojen. Tämä on toki suomalainen näkökulma. Kaikkialla ei ole ollut yhtä auvoista.
Mutta mitä nyt tapahtuu?
Nyt pystytetään aitoja rajoille — pitkäaikaisia tai tilapäisiä. Muistamme Trumpin projektin Meksikon vastaisella rajalla. Unkari on tukkinut raja-aidalla Serbian vastaisen rajan. Valko-Venäjältä äskettäin Puolaan pyrkineet siirtolaiset on nyt siirretty rajalta logistiikkakeskukseen. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Puola aikoo rakentaa pysyvän aidan Valko-Venäjää vastaan. Virokin on rakentanut osalle Venäjän vastaista rajaa metalliaitaa väkälankakoristeluin ja on nyt laittamassa nyt reserviläisiä pystyttämään väliaikaista aitaa 40 kilometrin matkalle.
Suomessakin jo väläytelty Venäjän rajan sulkemista.
Aitoja on noussut ja nousee myös kuvaannollisesti. Venäjä kontrolloi mediaa. Kiina valvoo myös somea. Britannia on jättänyt EU:n. Puola ja Unkari vikuroivat.
 |
| Kuva: ErikaWittlieb, Pixabay |
Maailma aitautuu. Ilmiö tulee luultavasti jatkumaan pitkään. Siihen on nähdäkseni ainakin kolme syytä: elintasoerot, ilmastonmuutos ja hätä.
Suomesta on lähdetty Amerikkaan ja Ruotsiin työn perään. Leveämmän leivän toivo on varmaan ollut motiivina sekin. On hyvin inhimillistä pyrkiä parempiin elinolosuhteisiin.
Länsimaat ovat nihkeitä ottamaan siirtolaisia vastaan jakamaan elintasoaan. On tosin ainakin yksi merkittävä poikkeus. Saksa on liittokansleri Merkelin johdolla ottanut vastaan luokkaa miljoona siirtolaista. Hintana tosin on ollut vaikutus maahanmuuttovastaisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen saamaan merkittävään kannatuksen kasvuun. AfD on ollut hyvin ärhäkkä. Tosin korona on vaimentanut sen menestystä.
EU:ssa on periaatteena, että turvapaikka myönnetään, jos kriteerit täyttyvät. Ongelma on siinä, että miten Puolan ja Valko-Venäjän rajalla tapahtuneen selkkauksen kaltaisissa tilanteissa erotetaan turvapaikkakelpoiset muista pyrkijöistä.
Sanassa 'elintasopakolainen' on kielteisen kaiku. Onko maahan pyrkiminen paremman elämän toivossa oikeutettua? Tämä teema ansaitsisi oman artikkelin.
Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt elinolojen heikentymistä tietyillä alueilla. Ajan mittaan siitä saattaa seurata suoranaisia kansainvaelluksia.
Velitettavasti tällaisessa liikehdinnässä on tullut ruumiita ja mitä ilmeisemmin tulee lisää.
Rajojen välinen jyrkkä epätasapaino pyrkii purkautumaan. Siirtolaispaine tulee mitä todennäköisimmin kasvamaan.
Myös hybridivaikuttamismotiivit ja pandemia monimutkaistavat vyyhtiä.
Mistä saisimme eettistä ohjenuoraa tilanteeseen? Miten olisi vanha tuttu?
Kultainen sääntö on periaate, joka kehottaa ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. (Wikipedia)
Toisaalta yksilöillä ja valtioilla on taipumus puolustaa voimakkaasti omia etujaan.
Ei ole helppoa. En olisi valmis kannattamaan Suomen itärajan täydellistä avaamista, ainakaan nykytilanteessa.
Apua voimme hakea myös kohtuullisuudesta, joka on vanha hyvä arvo. Kohtuullista olisi ainakin pelastaa kaikki hädänalaiset.
Entä mitä Raamattu sanoo?
Luukas 3:11: Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.
Minusta tuon voisi tulkita siten, että meillä on velvollisuus taata perustarpeet niille, joilta ne puuttuvat tai joilla ne ovat vaillinaiset.
Merkelin johdolla tapahtunut maan avaaminen siirtolaisille on ollut syvästi inhimillinen teko. Siinä on rohkea ihminen! Myöskin monilla muilla poliitikoilla on osuutensa asiassa, koska Merkel ei ole voinut yksin päättää asiasta.
Olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, miten Saksa on ison päätöksen jälkeisissä järjestelyissä toiminut ja miten hyvin kotouttaminen on sujunut.
Artikkelia on editoitu julkaisupäivänä klo 21 ja 22 välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti