 |
| Kuva: kevin93sqs Pixabaysta |
Kiina on maa, jolla on todella pitkä kulttuurinen menneisyys. Maan historia tuntuu niin runsaalta, ettei siihen melkein tohdi paneutua. On niin paljon sulatettavaa.
Kerroin aiemmin (Harrastuksen renesanssi) Bette Bao Lordin kirjasta Kevätkuu. Teoksen tapahtumat sijoittuivat kymmenien vuosien aikajänteelle, joka alkaa 1800-luvun lopusta. Kirjailija on punonut tarinan Kiinan historian todellisiin tapahtumiin. Lukijalle piirtyy kuva pitkän keisarivallan ajan lopusta ja siitä alkaneesta valtavasta muutosprosessista.
Lukemani innoittamana olen nyt alkanut paneutua Kiinan menneisyyteen Kevätkuun kattamasta ajasta nykyaikaan. Mainion mikrohistoriaa yleiseen historiaan kytkevän matkan tarjoaa Li Kunwun kolmiosainen sarjakuvaelämäkerta Minun Kiinani. Aikajänne kantaa 50-luvulta 2000-luvun puolelle.
Li on toiminut kommunistisen puolueen propagandapiirtäjänä ja Younnan Ribao -mediatalon palveluksessa. Li kuvaa kotimaansa melskeisiä vaiheita mielestäni avoimen tuntuisesti, sellaisina kuin hän on ne nähnyt ja kokenut.
 |
Kävin tällä viikolla hakemassa kirjastosta lisää Kiinan historiaa käsitteleviä teoksia. Saa nähdä kuinka pitkälle intoa riittää.
Jaksolla, johon paneudun, on Kiinan kansa saanut kärsiä paljon. On ollut sisällissotaa, sotaa Japania vastaan, köyhyyttä, kaksi hirviömäistä kampanjaa (suuri harppaus ja kulttuurivallankumous), kommunismin voittokulku, talousjärjestelmän radikaali vapauttaminen, kiristyvä kansalaisten valvonta digitekniikan avulla ja mitä kaikkea. Köyhyyden määrä on kuitenkin laskenut ja jotkut ovat rikastuneet. Länsimaista demokratiaa ei kommunistinen puolue ole päästänyt kehittymään. Jotakin pienimuotoisen paikallista saattaa olla.
Kiinan talouden volyymi on kasvanut maailman kärkisijoille. Tämä on nostanut ja tulee mitä ilmeisimmin entisestään nostamaan sen vaikutusvaltaa muihin maihin nähden. Maailman voimatasapaino laajemmassakin merkityksessä muuttuu. On tämä kiinnostavaa, mutta myös huolestuttavaa,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti