Päädyin seikkailultani hissillä johonkin Hematologian osastojen 7A ja 7B väliseen liinavaatevarastoon. Aika lähelle "kotia".
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Kuvia mikä-mikä-mikä-maasta
Päädyin seikkailultani hissillä johonkin Hematologian osastojen 7A ja 7B väliseen liinavaatevarastoon. Aika lähelle "kotia".
Karu totuus paljastuu vähitellen
Kiersin päiväkävelylläni tunneleita pitkin ympäri Meilahden sairaala-alueen. Löysin tien Terveystieteiden keskuskirjastoon. Kaikki tarvittavat ovet avautuivat. Minut otettiin ystävällisesti vastaan, vaikka asuni ei ollut tavanomainen. Virkailija löysi minulle vari veritauteja käsittelevää kirjaa tutkailtavakseni.
Ymmärrän nyt, että lääkärit suojautuvat usein keskiarvojen tai pyöreiden ilamusten taakse, kun puhutaan vakavista asioista. Eilen sain omalääkäriltäni suoria vastauksia.
Yksi teoksen "Veritaudit" on Meikun Hematologian osaston johtaja Kimmo Porkka. Löysin kirjasta akuutin myelooisen leukemian riskiluokituksen, johon lääkäri eilen viittasi. Luokat ovat I Hyvä ennuste/pieni riski, II Keskiriski ja III Huono ennuste/suuri uusiutumisriski. Minun luokkani on tuo viimeinen.
Alle 65-vuotiaista AML-potilaista 80-90 prosenttia pääsee remissioon eli terveyteen rinnastettavaan tilaan yhdella kahdella sytostaattikierroksella, niin minäkin. Jos hoidot lopetettaisiin siihen, lähes kaikki saisivat taudin uudestaan yhden kahden vuoden aikana.
Kirjassa annetaan hyvin laajoja prosenttialueita ensimmäisen remission jälkeen kantasolusiirteen saaneiden hoitomenestyksestä. Kokonaan paranee 50-70 prosenttia, 10-20 prosenttia saa taudin uudelleen ja 10-30 prosenttia kuolee infektio- ja käänteishyljintäkomplikaatioihin.
Yllä mainitut prosentit eivät päde minuun, koska olen sekundäärileukemiatapaus. Voit tulla epäedullisia kromosomimuutoksia ja muita kummajaisia. Infektioihin voi kuolla helpommin. Tauti uusiutuu helponnin. Vain pieni osa potilaista pysyy remissiossa useita vuosia.
Kun sairaus taas uusiutuu, vain osa potilaista saadaan remissioon. Uusi remissioaika on lyhyempi kuin edellinen.
Ilman siirtoa mahdollisuudet ovat aika huonot. Jos Hodgkinin lymfooman jälkeen leukemiaan sairastunutta hoidetaan vain sytostaateilla, alle 10 prosenttia on elossa kahden vuoden jälkeen leukemiadiagnoosista. Minun lymfoomani oli tosin non-Hodgkin -tyyppiä.
Kaikesta huolimatta, hyvinkin voi käydä.
Ymmärrän nyt, että lääkärit suojautuvat usein keskiarvojen tai pyöreiden ilamusten taakse, kun puhutaan vakavista asioista. Eilen sain omalääkäriltäni suoria vastauksia.
Yksi teoksen "Veritaudit" on Meikun Hematologian osaston johtaja Kimmo Porkka. Löysin kirjasta akuutin myelooisen leukemian riskiluokituksen, johon lääkäri eilen viittasi. Luokat ovat I Hyvä ennuste/pieni riski, II Keskiriski ja III Huono ennuste/suuri uusiutumisriski. Minun luokkani on tuo viimeinen.
Alle 65-vuotiaista AML-potilaista 80-90 prosenttia pääsee remissioon eli terveyteen rinnastettavaan tilaan yhdella kahdella sytostaattikierroksella, niin minäkin. Jos hoidot lopetettaisiin siihen, lähes kaikki saisivat taudin uudestaan yhden kahden vuoden aikana.
Kirjassa annetaan hyvin laajoja prosenttialueita ensimmäisen remission jälkeen kantasolusiirteen saaneiden hoitomenestyksestä. Kokonaan paranee 50-70 prosenttia, 10-20 prosenttia saa taudin uudelleen ja 10-30 prosenttia kuolee infektio- ja käänteishyljintäkomplikaatioihin.
Yllä mainitut prosentit eivät päde minuun, koska olen sekundäärileukemiatapaus. Voit tulla epäedullisia kromosomimuutoksia ja muita kummajaisia. Infektioihin voi kuolla helpommin. Tauti uusiutuu helponnin. Vain pieni osa potilaista pysyy remissiossa useita vuosia.
Kun sairaus taas uusiutuu, vain osa potilaista saadaan remissioon. Uusi remissioaika on lyhyempi kuin edellinen.
Ilman siirtoa mahdollisuudet ovat aika huonot. Jos Hodgkinin lymfooman jälkeen leukemiaan sairastunutta hoidetaan vain sytostaateilla, alle 10 prosenttia on elossa kahden vuoden jälkeen leukemiadiagnoosista. Minun lymfoomani oli tosin non-Hodgkin -tyyppiä.
Kaikesta huolimatta, hyvinkin voi käydä.
Thanatos lurkkii lähimaastossa
Lääkäri kertoi eilen, että olen morfologisessa remissiossa. Mikroskooppitutkimuksissa ei ole löytynyt virheellisiä soluja. Tarkemmat tulokset vielä odotuttavat.
Kun nyt Thanatos vähän kahahtelee pusikoissa, innostuin illalla miettimään erästä mahdollista hautajaisiini liittyvää asiaa. Älkää nyt pelästykö, tämä tuntuu minusta ihan luonnolliselta. Ajatukset virkustuivat niin, että minun piti pyytää unilääke, joka minut sitten rauhoitti uneen.
Etenen kahden kärjen taktiikalla. Yritän suhtautua siirtoon optimistisesti, mutta samalla tiedostan sen riskit. Arvelen realistisen ennustuksen olevan, että saan muutaman vuoden lisää elinaikaa. Otetaan, mitä annetaan, kuten toissa joulukuussa kuollut kohtalotoverini sanoi.
Nyt voimme ruveta rakkaan vaimoni kanssa miettimään, mitä haluamme näiltä viimeisiltä yhteisiltä vuosilta. Jos niitä osoittautuu tulevan enemmän, sellainenkin bonus otetaan vastaan.
Eräs potilas on oikein mainio, aikaansaava tyyppi. Hän ei kuitenkaan kestä minkäänlaista kuolemaan liittyvää viittausta. Hän lopettaa puheen siitä aiheesta heti alkuunsa. Hän ei ole mikään murehtijatyyppi, mutta mieleen tulee Helena Anhavan runo (saattoi olla runokokoelman nimi): "Murheellisten kuullen on puhuttava hiljaa".
Minusta kuoleman läheisyyden kieltäminen on taikauskoa. Mieluummin puhun asiasta niin kuin se on. Se voi kauhistuttaa terveitä vierailijoita, mutta minulle se on luontevaa.
Kun Thanatos ilmaantuu lähimaastoon, se alkaa vetaa puoleensa. Minäkin tunnen välillä kuolemankaipuuta. Kuolemasta on kaikenlaisia eufemismeja. Jonkun sanotaan hiettäneen veivinsä. Juontaisikohan tuo ensimmäisten Fordien ajoita. Niitähän käynnistettiin veivillä. Nykyään voitaisiin sanoa, että joku hukkasi laturinsa. Minusta oikein kaunis ilmaus on raamatullinen "Hän sai laskea matkasauvansa". Sauva viittaa siihen, että aina ei ole ollut helppoa. Tukea on tarvittu. Sauvalla on voinut myös huiskia petolaumoja kauemmaksi. Kun matkasauva on saatu laskea, ei huolia enää ole. Niin uskon kohdalleni.
Thanatoksen kutsuun täytyy suhtautua vaivihkaisesti. Se on vain mukava vaihtoehto, mutta läheisilleni raskas, koska he joutuvat kärsimään luopumisen surun.
Hemoglobiini on noussut 110:en. Saa nähdä ehtiikö kiivetä enempää ennen seuraavia sytostaatteja. Nyt en tunne niin voimakasta huimausta noustessani kuin aikaisemmin. Muut arvot paitsi CRP (52) ovat komeasti viitealueillaan. Ehkä tuo tulehdusarvo on jälkijunassa. Täytyyhän sen pudota.
Eilisen päivän veriarvot:
Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.
Kun nyt Thanatos vähän kahahtelee pusikoissa, innostuin illalla miettimään erästä mahdollista hautajaisiini liittyvää asiaa. Älkää nyt pelästykö, tämä tuntuu minusta ihan luonnolliselta. Ajatukset virkustuivat niin, että minun piti pyytää unilääke, joka minut sitten rauhoitti uneen.
Etenen kahden kärjen taktiikalla. Yritän suhtautua siirtoon optimistisesti, mutta samalla tiedostan sen riskit. Arvelen realistisen ennustuksen olevan, että saan muutaman vuoden lisää elinaikaa. Otetaan, mitä annetaan, kuten toissa joulukuussa kuollut kohtalotoverini sanoi.
Nyt voimme ruveta rakkaan vaimoni kanssa miettimään, mitä haluamme näiltä viimeisiltä yhteisiltä vuosilta. Jos niitä osoittautuu tulevan enemmän, sellainenkin bonus otetaan vastaan.
Eräs potilas on oikein mainio, aikaansaava tyyppi. Hän ei kuitenkaan kestä minkäänlaista kuolemaan liittyvää viittausta. Hän lopettaa puheen siitä aiheesta heti alkuunsa. Hän ei ole mikään murehtijatyyppi, mutta mieleen tulee Helena Anhavan runo (saattoi olla runokokoelman nimi): "Murheellisten kuullen on puhuttava hiljaa".
Minusta kuoleman läheisyyden kieltäminen on taikauskoa. Mieluummin puhun asiasta niin kuin se on. Se voi kauhistuttaa terveitä vierailijoita, mutta minulle se on luontevaa.
Kun Thanatos ilmaantuu lähimaastoon, se alkaa vetaa puoleensa. Minäkin tunnen välillä kuolemankaipuuta. Kuolemasta on kaikenlaisia eufemismeja. Jonkun sanotaan hiettäneen veivinsä. Juontaisikohan tuo ensimmäisten Fordien ajoita. Niitähän käynnistettiin veivillä. Nykyään voitaisiin sanoa, että joku hukkasi laturinsa. Minusta oikein kaunis ilmaus on raamatullinen "Hän sai laskea matkasauvansa". Sauva viittaa siihen, että aina ei ole ollut helppoa. Tukea on tarvittu. Sauvalla on voinut myös huiskia petolaumoja kauemmaksi. Kun matkasauva on saatu laskea, ei huolia enää ole. Niin uskon kohdalleni.
Thanatoksen kutsuun täytyy suhtautua vaivihkaisesti. Se on vain mukava vaihtoehto, mutta läheisilleni raskas, koska he joutuvat kärsimään luopumisen surun.
Hemoglobiini on noussut 110:en. Saa nähdä ehtiikö kiivetä enempää ennen seuraavia sytostaatteja. Nyt en tunne niin voimakasta huimausta noustessani kuin aikaisemmin. Muut arvot paitsi CRP (52) ovat komeasti viitealueillaan. Ehkä tuo tulehdusarvo on jälkijunassa. Täytyyhän sen pudota.
Eilisen päivän veriarvot:
Hb 110 (98)(96)(98)(98)(76)(92)(90)(101)(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 3.8 (2.9)(3.0)(2.8)(2.4)(1.3)(0.9)(0.4)(0.8)(0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 1.64 (0.64)(0.47)(0.37) <0.05 (ei onnistu)(<0,05)(0.27)(0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28) (3.51)(2.30) (2.86)(0.98) (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 254 (192)(175)(151)(113)(109)(107)(35)(61)(5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 52 (22)(38)(54)(35)(36)(35)(4)(3)(<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5) (3)(4) (6) (6) (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)
Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.
torstai 7. huhtikuuta 2016
Seikkailemassa
Nyt kun saan poistua osastolta, lähdin nuuskimaan sairaala-alueen sokkeloita. Päätin mennä ensin vierailemaan Syöpäklinikan osastolle 7, jolla minua hoidettiin pari vuotta sitten lymfooman vuoksi.
Yritin löytää Koliosairaalan alta yhteyttä maanalaisiin käytäviin, mutta en onnistunut. Ajattelin, että ehkei sinne potilaat yksin pääsekään.
Wikipedia tietää, että nefrologia tutkii munuaisia.
Kolmiosairaalan aulassa on piristävän väristä taidetta.
Täällä käsitellään Meikun postia
Syöpäklinikan osasto 7 oli siirretty kahdeksanteen kerrokseen asbestiremontin alta. Kävelin osaston läpi. Juttelin yhden tutunnäköisen sairaanhoitajan kanssa. Tunnistin yhden toisenkin ja yhden lääkärin, mutta en jutellut heidän kanssaan. Juttelin myös yhden potilaan kanssa. Hän odotti lääkäriä. Hän on toipumassa kivessyövästä.
Voisikohan tuolla Terveystieteiden keskuskirjastossa vierailla potilasasussa?
Taas Postiasemalla
Yritin päästä Tornisairaalan hissillä 15. kerrokseen, mutta en onnistunut. Menin 14. kerrokseen. Kuulin että viidennessätoista on hallinto, eikä sinne pääse.
 |
| Tämän parvekkeen ovi oli lukossa |
Yritin löytää Koliosairaalan alta yhteyttä maanalaisiin käytäviin, mutta en onnistunut. Ajattelin, että ehkei sinne potilaat yksin pääsekään.
Kolmiosairaalan aulassa on piristävän väristä taidetta.
 |
| Tämä on oikeasti kolmiulotteinen teos. |
Täällä käsitellään Meikun postia
Syöpäklinikan osasto 7 oli siirretty kahdeksanteen kerrokseen asbestiremontin alta. Kävelin osaston läpi. Juttelin yhden tutunnäköisen sairaanhoitajan kanssa. Tunnistin yhden toisenkin ja yhden lääkärin, mutta en jutellut heidän kanssaan. Juttelin myös yhden potilaan kanssa. Hän odotti lääkäriä. Hän on toipumassa kivessyövästä.
 |
| Näitä sokkeloita pitkin pääsee vaikka mihin |
Taas Postiasemalla
Yritin päästä Tornisairaalan hissillä 15. kerrokseen, mutta en onnistunut. Menin 14. kerrokseen. Kuulin että viidennessätoista on hallinto, eikä sinne pääse.
 |
| Kolmiosairaala |
Lisää madonlukuja
Olen lueskellut ahkerasti lääkäriltä lainaksi saamaani kantasoluopasta. Keräsin tänään kysymyksiäni listalle ja kävin hänen kanssaan niitä läpi.
Luekemiat voidaan jakaan kolmeen riskiryhmään: Korkean riskin, keskinkertaisen riskin ja matalan riskin leukemiat. Minun leukemiani riksi on korkea, koska olen jo aikaisemmin sairastanut syövän ja minulla on todettu kromosomomuutos 11.
Leukemian riskeissä on kysymys siitä uusiutuuko syöpä vai uusiutuuko se sitten, kun se on saatu remissioon.
Kaiken riskisten akuuttien myelooisten leukemioiden yhteinen (vai kaikkien leukemioiden?) ennuste on, että viiden vuoden jälkeen 40-50 prosenttia potilaista on hengissä. Koska edustan korkean riskin leukemiaa, minun prosenttini on alhaisempi, mutta sitä ei voida tarkoin määritellä.
Lääkärin mukaan kuoleminen kantasiirtovaiheessa on hyvin harvinaista.
Vaikuttaa siltä, että varmaankin selviän siirrosta, mutta elinvuosia ei ole kovin monia edessä.
Kysyin mikä lymfooman yhteydessä saamani sytostaatti on aiheuttanut leukemiani. Sitä ei pystytä sanomaan. Se voi olla etoposidi tai dokmysiini, mutta se voi olla jokin muukin. Se että sytostaateista seuraa leukemia ei ole poikkeuksellista, mutta se on, että se tulee näin pian kuin minun tapauksessani. Kun näin käy, kyseessä on yleensä akuutti myelooinen leukemia. Leukemia voi mahdollisesti johtua myös siitä, että lymfoomaa hoidettaessa sytostaatit annettiin tihein välein. Yleensä ensin tulee MDS eli myelodyspaattinen oireyhtymä, mikä voi kehittyä leukemiaksi.
AML:n sairastaminen tuottaa hedelmättömyyden. On poikkeuksellista, että joku saa lapsen tämän taudin sairatettuaan. Sairaus aiheuttaa myös tilapäistä impotenssia, mikä johtuu yleisestä heikkoudesta. Se menee kuitenkin ohi.
Keskustelimme myös siitä, että minulta ei poistettu toista kivestä lymfoomahoitojen yhteydessä, koska en sitä halunnut. Lääkärin mielestä se olisi pitänyt poistaa, koska kiveksen jättäminen olisi voinut aiheuttaa syövän keskushermostoon. Leukemiani ei kuitenkaan johdu tästä syystä.
Minä osallistuin lymfoomaa sairastaessani tutkimukseen, jossa tavoitteena oli kokeilla, estääkö metotreksaattisytostaatin antaminen sekä hoidon lopussa että alussa syövän leviämisen keskushremostoon. Tavanomaisessa hoidossa sitä annetaan vain lopussa. Lääkärin mukaan tämä on saattanut ehkäistä leviämisen minun tapauksessani, vaikka minulta ei toista kivestä poistettukaan.
Lääkäri kertoi, että leukemian hoidossa saamani voimakkaat sytostaatit estävät myös lymfooman uusiutumisen.
Taivas näyttää aika synkältä. Haluan elää tätä päivää ja mennä hyvillä mielin siirtoon.
Luekemiat voidaan jakaan kolmeen riskiryhmään: Korkean riskin, keskinkertaisen riskin ja matalan riskin leukemiat. Minun leukemiani riksi on korkea, koska olen jo aikaisemmin sairastanut syövän ja minulla on todettu kromosomomuutos 11.
Leukemian riskeissä on kysymys siitä uusiutuuko syöpä vai uusiutuuko se sitten, kun se on saatu remissioon.
Kaiken riskisten akuuttien myelooisten leukemioiden yhteinen (vai kaikkien leukemioiden?) ennuste on, että viiden vuoden jälkeen 40-50 prosenttia potilaista on hengissä. Koska edustan korkean riskin leukemiaa, minun prosenttini on alhaisempi, mutta sitä ei voida tarkoin määritellä.
Lääkärin mukaan kuoleminen kantasiirtovaiheessa on hyvin harvinaista.
Vaikuttaa siltä, että varmaankin selviän siirrosta, mutta elinvuosia ei ole kovin monia edessä.
Kysyin mikä lymfooman yhteydessä saamani sytostaatti on aiheuttanut leukemiani. Sitä ei pystytä sanomaan. Se voi olla etoposidi tai dokmysiini, mutta se voi olla jokin muukin. Se että sytostaateista seuraa leukemia ei ole poikkeuksellista, mutta se on, että se tulee näin pian kuin minun tapauksessani. Kun näin käy, kyseessä on yleensä akuutti myelooinen leukemia. Leukemia voi mahdollisesti johtua myös siitä, että lymfoomaa hoidettaessa sytostaatit annettiin tihein välein. Yleensä ensin tulee MDS eli myelodyspaattinen oireyhtymä, mikä voi kehittyä leukemiaksi.
AML:n sairastaminen tuottaa hedelmättömyyden. On poikkeuksellista, että joku saa lapsen tämän taudin sairatettuaan. Sairaus aiheuttaa myös tilapäistä impotenssia, mikä johtuu yleisestä heikkoudesta. Se menee kuitenkin ohi.
Keskustelimme myös siitä, että minulta ei poistettu toista kivestä lymfoomahoitojen yhteydessä, koska en sitä halunnut. Lääkärin mielestä se olisi pitänyt poistaa, koska kiveksen jättäminen olisi voinut aiheuttaa syövän keskushermostoon. Leukemiani ei kuitenkaan johdu tästä syystä.
Minä osallistuin lymfoomaa sairastaessani tutkimukseen, jossa tavoitteena oli kokeilla, estääkö metotreksaattisytostaatin antaminen sekä hoidon lopussa että alussa syövän leviämisen keskushremostoon. Tavanomaisessa hoidossa sitä annetaan vain lopussa. Lääkärin mukaan tämä on saattanut ehkäistä leviämisen minun tapauksessani, vaikka minulta ei toista kivestä poistettukaan.
Lääkäri kertoi, että leukemian hoidossa saamani voimakkaat sytostaatit estävät myös lymfooman uusiutumisen.
Taivas näyttää aika synkältä. Haluan elää tätä päivää ja mennä hyvillä mielin siirtoon.
Edessä kiirastuli
Minun ensimmäinen leukemiaan annettu sytostaattikierros oli rankka. Eilen kuulin lääkäriltä, että kantasolusiirtoa varten annettava tulee olemaan vielä rankempi. Luuytimeni ajetaan sellaiseen jamaan etteivät ne virkoa ilman siirrettä. Myös immuunijärjestelmäni lamautetaan.
Olin ollut siinä luulossa, että pian saamani sytostaattiblokki ei olisi kovin rankka. Nyt tiedän totuuden.
Ensimmäin sytostaattiblokki sai minut ripuloimaan niin, että minulle laitettiin vaippa. Minulla oli myös virtsakatetri. En pystynyt kävelemään. Puhuin ilmeisesti välillä sekavia. Sain välillä lisähappea. Kaikki tapahtunut ei ole tallentunut muistiini. Teho-osastollakin käväisin.
Olin tuolloin niin muissa maissa, että ymmärsin vasta jälkeenpäin vaiheen olleen poikkeuksellisen. Sairaalan kannalta se ei ollut poikkeuksellinen, mutta minun kannaltani oli.
Minä olen kohonneen riskin tapaus, koska minulla todettiin alkuvaiheessa kromosomimuutos 11 ja minulla on ollut yksi syöpä tätä ennen.
Ymmärrän nyt, että lähtö voi tulla jo kantasolusiirtovaiheessa. "...tapahtukoon Sinun tahtosi..." Jos niin käy, minulla on hyvä osa, mutta rukoilen voimia kaikille läheisilleni ja muillekin selvitä tuosta muutosvaiheesta.
Olin ollut siinä luulossa, että pian saamani sytostaattiblokki ei olisi kovin rankka. Nyt tiedän totuuden.
Ensimmäin sytostaattiblokki sai minut ripuloimaan niin, että minulle laitettiin vaippa. Minulla oli myös virtsakatetri. En pystynyt kävelemään. Puhuin ilmeisesti välillä sekavia. Sain välillä lisähappea. Kaikki tapahtunut ei ole tallentunut muistiini. Teho-osastollakin käväisin.
Olin tuolloin niin muissa maissa, että ymmärsin vasta jälkeenpäin vaiheen olleen poikkeuksellisen. Sairaalan kannalta se ei ollut poikkeuksellinen, mutta minun kannaltani oli.
Minä olen kohonneen riskin tapaus, koska minulla todettiin alkuvaiheessa kromosomimuutos 11 ja minulla on ollut yksi syöpä tätä ennen.
Ymmärrän nyt, että lähtö voi tulla jo kantasolusiirtovaiheessa. "...tapahtukoon Sinun tahtosi..." Jos niin käy, minulla on hyvä osa, mutta rukoilen voimia kaikille läheisilleni ja muillekin selvitä tuosta muutosvaiheesta.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
Eilisen illan tunnelmia
Neutrofiilit (0.64) nousevat. Nyt saan jo halutessani poistua osastolta. Infektiolääkäriltä on tullut ohje, että minun pitäisi olla sisällä perjantaihin asti. Tulehdusarvo (22) on pudonnut mukavasti. Hyvältä näyttää.
Aamulla olin taas kohmeessa. Saattoi johtua siitäkin, että minun piti ottaa unilääke illalla. Tämä on ollut toipumispäivä. Poski on yhä turvonnut, mutta se ei kaipaa enää jääpussin seuraa.
Syöminen on ollut alkuun hankalaa, mutta on sujunut, kun olen päässyt alkuun.
Aamulla olin taas kohmeessa. Saattoi johtua siitäkin, että minun piti ottaa unilääke illalla. Tämä on ollut toipumispäivä. Poski on yhä turvonnut, mutta se ei kaipaa enää jääpussin seuraa.
Syöminen on ollut alkuun hankalaa, mutta on sujunut, kun olen päässyt alkuun.
Eilisen päivän veriarvot:
Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.
Hb 98 (96)(98)(98)(76)(92)(90)(101)(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 2.9 (3.0)(2.8)(2.4)(1.3)(0.9)(0.4)(0.8)(0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 0.64 (0.47)(0.37) <0.05 (ei onnistu)(<0,05)(0.27)(0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28) (3.51)(2.30) (2.86)(0.98) (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 192 (175)(151)(113)(109)(107)(35)(61)(5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 22 (38)(54)(35)(36)(35)(4)(3)(<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5) (3)(4) (6) (6) (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)
Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.
Alla eilisen illan tunnelmia. Enimmäkseen nuokuin jääpussi poskella.
Jouduin tenttiin
Lääkäri otti minut tentattavakseen, tiedänkö tarpeeksi kantasolusiirrosta. Hän oli toimittanut minulle eilen vihkosen lainaksi kertausta varten. Saman vihkosen saimme aikoinaan "virallisen kantasolusiirtokeskustelun" yhteydessä. Samalla sani tehdä kysymyksiä.
Tuleva sytostaattihoitoni tulee olemaan rankin mahdollinen, rankempi kuin ensimmäinen leukemiaan saamani. Tulen siis todennäköisesti olemaan vielä kurjemmassa kunnossa kuin silloin.
Kantasolusiirtovaiheessa voidaan antaa sytostaattien lisäksi sädehoitoa, mutta minulle ei anneta.
Sytostaateilla ajetaan sekä veri- että kantasolujärjestelmäni alas. Luuytimeni ei kykene alkamaan tuottaa kantasoluja ellei ne saa ulkopuolisia kantasoluja. Jos siirrelähetys jostakin syystä tuhoutuu, minua voidaan pytää yllä verisiirroilla jonkin aikaa, mutta kantasolusiirto pitää saada vaikkapa kakkosehdokkaalta.
Myös immuunijärjestelmäni ajetaan alas. Koko järjestelmä on paljon laajempi kuin se, mitä neutrofiileillä mitataan.
Akuutteja myelooisia leukemioita on monia alalajeja. Minun tapauksessani tyypin määrittää minulla todettu kromosomimuutos 11, joka lisää riskejä sekä sekundäärisyys eli leukemiani johtuu aiemmin saaduista sytostaateista.
Kantasolusiirtoon liittyvät riskit aiheutuvat tulehduksista ja käänteishyljinnästä. Kantasolusiirron seurauksena syöpä ei uusiudu noin 40-50 prosentilla potilaista.
Tulen saamaan siirron jälkeen Sandimum-lääkityksen käänteishyljintää vastaan.
Siirron jälkeen minulle kirjoitetaan puolen vuoden sairausloma, koska vastustuskykyni tulee olemaan pitkään heikko.
Tuleva sytostaattihoitoni tulee olemaan rankin mahdollinen, rankempi kuin ensimmäinen leukemiaan saamani. Tulen siis todennäköisesti olemaan vielä kurjemmassa kunnossa kuin silloin.
Kantasolusiirtovaiheessa voidaan antaa sytostaattien lisäksi sädehoitoa, mutta minulle ei anneta.
Sytostaateilla ajetaan sekä veri- että kantasolujärjestelmäni alas. Luuytimeni ei kykene alkamaan tuottaa kantasoluja ellei ne saa ulkopuolisia kantasoluja. Jos siirrelähetys jostakin syystä tuhoutuu, minua voidaan pytää yllä verisiirroilla jonkin aikaa, mutta kantasolusiirto pitää saada vaikkapa kakkosehdokkaalta.
Myös immuunijärjestelmäni ajetaan alas. Koko järjestelmä on paljon laajempi kuin se, mitä neutrofiileillä mitataan.
Akuutteja myelooisia leukemioita on monia alalajeja. Minun tapauksessani tyypin määrittää minulla todettu kromosomimuutos 11, joka lisää riskejä sekä sekundäärisyys eli leukemiani johtuu aiemmin saaduista sytostaateista.
Kantasolusiirtoon liittyvät riskit aiheutuvat tulehduksista ja käänteishyljinnästä. Kantasolusiirron seurauksena syöpä ei uusiudu noin 40-50 prosentilla potilaista.
Tulen saamaan siirron jälkeen Sandimum-lääkityksen käänteishyljintää vastaan.
Siirron jälkeen minulle kirjoitetaan puolen vuoden sairausloma, koska vastustuskykyni tulee olemaan pitkään heikko.
Kiskontaa harjoitettiin
Viihdyin vessassa eilen ennen hampaidenpoistoa, mikä sopii kuvaan. Hoitaja oli kehoittanut harkistemaan siviilejä päälle sille reissulle. Noutaja jo odotteli, kun tulin vessasta. Ajattelin laittaa siviilit ja rupesin pukeutuman. Sitten höökäsi toinen hoitaja sisään ja tuhosi siviilivaateidean. Niinpä pukeutuminen jatkui toiseen suuntaan. Hoitaja oli hiukan tohkeissaan, kun leukakirurgialta oli viime hetkessä vaadittu, että osastolla annetaan tietyt antibiootit ennen toimenpidettä. Minulla ei ollut edes kanyylia kiinnitettynä sillä hetkellä.
Ei auttanut kuin lähteä. Härnäsin pikkuisen hoitajaa, että eikö pantaisi sittenkin siviilit.
Taas mentiin Meikun alamaailmaan. Nyt näin käytävissä fillaristejakin. Johonkin kohtaan oli tehty erikoinen graffititeos. Tunnelma oli jotekin Kalevala-henkinen. Leukakirurgia on Meikun vanhoissa tiloissa ja tunnelma on nuhjuisempi kuin hienolla osasto 7A:lla. Silmäkirurgia on samassa paikassa. Korvat on muuttanut Kirralle. Osastoille jonotetaan samalle tiskille. Täällä ei jostakin syystä käytetty numerojonotusta. Pari kiukkuista jonottajaa antoivat kuulua luukulla.
Jonkun ohikulkija kirkkaan vihreän puseron selässä luki "SILMÄT".
Minä olin ainoa sairaalauniformuinen osotustilassa. Väliäkö tuolla.
Hoitaja siirsi minut pyörätuolissani toimenpidepaikan esikartanoon, pienehköön huoneeseen. Siellä oli mukavan ergonomisen näköinen odotuspeti. Siihen tietenkin halusin ja päätin.
Aloin miettiä erästä asiaa. Päätin pukea sen runon muotoon. Kirjoittelin runon mielessäni ja saatoin sen myöhemmin tekstiksi blogiini.
Sitten sain siirtyä toimenpidehuoneeseen. Suustani oli iso röntgen-kuva näkyvissä. Hammaslääkäri selitti mitä tehdään ja näytti paikat kuvasta. Viisaudenhampaassa on reikä ja se poistetaan. Sen viereistä oikeaa hammastakin oli harkittu, mutta se jätetään. Se tukee sen edessä olevia hampaita, poistettavan viisaudenhampaan paikka alkaa luutua ja tukea viereistä hammasta. Lisäksi otetaan oikealta alhaalta yksi lohjennut hammas.
Toimenpidepeti oli aika kapea. Sen yläpää supistui päänaluseksi. Sen päälle oli asetettu päänalunen, joka näytti muovipussilta, jossa on kaksi banaania. Asetuin pitkäkseni. Omat lasini pantiin syrjään ja sain nenälleni tyylikkäät aurinkolasit. Käsilleni ei tuntunut olevan paikkaa. Mainitsin asiasta ja kummallekin puolelle laitettiin pleksiset käsituet. Pidin niitä omalla painollani paikoillaan. Päälleni kasattiin vihreitä peitteitä. Yhdessä oli reikä, jonka kautta kasvoni tulivat näkyviin.
Sitten ruvettiin hommiin. Hammaslääkäri kertoi jatkuvasti mitä hän on tekemässä, mikä kunniaksi hänelle mainittakoon. Ensin pisteltiin puudutetta sinne, tänne ja tuonne. Ei kivaa, mutta siedettävää. Kielikin sai osansa.
Lääkäri odotteli, että puudutusaine imeytyy. Sanoi, että koskeminen tuntuu, mutta ei satu. Kielen tuntuma oli outo, koska se oli kulmittain toiselta puolelta puuduksissa ja toiselta ei. Olin luullut, ettei tarvitse porata, kun vain hampaita poistetaan. Toisin kävi. Eipä se juuri miltään tuntunut. Äänen tiedättekin. Tunne oli kuin hän olisi muotoillut kubistista patsasta hampaastani. Naps, nyt lähti kruunu. Lääkärin piti porata hammasta, jotta saa siitä kiskontaotteen. Näin hän eteni. Poraus - kiskonta -irtoaminen ja taas uudestaan. Juuret olivat ilmeisesti kasvaneet leukaluuhun asti ja luutuneet sinne. Nekin sieltä lähtivät.
Toinen hammas oli helpompi juttu. Alariviini jäi nyt aukko, josta ei ole juuri haittaa, koska se ei näy ja syöminen sujuu ilman sitäkin.
Hampaiden poistopaikat tikattiin umpeen.
Oikealle puolella suutani ylä- ja alahampaiden väliin asetettiin tuppo. Hampaat puristettiin sitä vasten. Puhuminen kävi persoonalliseksi. Sain lisätuppoja mukaani, jos verta vuotaisi. Poistopaikkoihin muodostuu hyhmää, mitä ei saa nuoleskella.
Sain neuvoja syömiseen ja muitakin ohjeita. Purskutusnestettäkin annettiin. Kontrolliaika sovittiin. Haluavat varmistaa, että suu on kunnossa kantasolusiirtoa varten. Tikit poistetaan samalla.
Sanoin etten ole käynyt lähes 20 vuoteen hammaslääkärissä. Kysyin neuvoja. Kehoittivat vain pesemään hampaitani. Kysyin onko totta, että keltainen hammasluu on lujaa. Näin kuulemma on. Rumat ovat hampaani, mutta tyytyväinen pitää olla.
Tuppo suussa ei saa puhua. Noutaja saapui ja lähti kuljettamaan mykkää osastolle.
Tämä operaatio meni hyvin, mutta pahin oli vielä edessä.
Ei auttanut kuin lähteä. Härnäsin pikkuisen hoitajaa, että eikö pantaisi sittenkin siviilit.
Taas mentiin Meikun alamaailmaan. Nyt näin käytävissä fillaristejakin. Johonkin kohtaan oli tehty erikoinen graffititeos. Tunnelma oli jotekin Kalevala-henkinen. Leukakirurgia on Meikun vanhoissa tiloissa ja tunnelma on nuhjuisempi kuin hienolla osasto 7A:lla. Silmäkirurgia on samassa paikassa. Korvat on muuttanut Kirralle. Osastoille jonotetaan samalle tiskille. Täällä ei jostakin syystä käytetty numerojonotusta. Pari kiukkuista jonottajaa antoivat kuulua luukulla.
Jonkun ohikulkija kirkkaan vihreän puseron selässä luki "SILMÄT".
Minä olin ainoa sairaalauniformuinen osotustilassa. Väliäkö tuolla.
Hoitaja siirsi minut pyörätuolissani toimenpidepaikan esikartanoon, pienehköön huoneeseen. Siellä oli mukavan ergonomisen näköinen odotuspeti. Siihen tietenkin halusin ja päätin.
Aloin miettiä erästä asiaa. Päätin pukea sen runon muotoon. Kirjoittelin runon mielessäni ja saatoin sen myöhemmin tekstiksi blogiini.
Sitten sain siirtyä toimenpidehuoneeseen. Suustani oli iso röntgen-kuva näkyvissä. Hammaslääkäri selitti mitä tehdään ja näytti paikat kuvasta. Viisaudenhampaassa on reikä ja se poistetaan. Sen viereistä oikeaa hammastakin oli harkittu, mutta se jätetään. Se tukee sen edessä olevia hampaita, poistettavan viisaudenhampaan paikka alkaa luutua ja tukea viereistä hammasta. Lisäksi otetaan oikealta alhaalta yksi lohjennut hammas.
Toimenpidepeti oli aika kapea. Sen yläpää supistui päänaluseksi. Sen päälle oli asetettu päänalunen, joka näytti muovipussilta, jossa on kaksi banaania. Asetuin pitkäkseni. Omat lasini pantiin syrjään ja sain nenälleni tyylikkäät aurinkolasit. Käsilleni ei tuntunut olevan paikkaa. Mainitsin asiasta ja kummallekin puolelle laitettiin pleksiset käsituet. Pidin niitä omalla painollani paikoillaan. Päälleni kasattiin vihreitä peitteitä. Yhdessä oli reikä, jonka kautta kasvoni tulivat näkyviin.
Sitten ruvettiin hommiin. Hammaslääkäri kertoi jatkuvasti mitä hän on tekemässä, mikä kunniaksi hänelle mainittakoon. Ensin pisteltiin puudutetta sinne, tänne ja tuonne. Ei kivaa, mutta siedettävää. Kielikin sai osansa.
Lääkäri odotteli, että puudutusaine imeytyy. Sanoi, että koskeminen tuntuu, mutta ei satu. Kielen tuntuma oli outo, koska se oli kulmittain toiselta puolelta puuduksissa ja toiselta ei. Olin luullut, ettei tarvitse porata, kun vain hampaita poistetaan. Toisin kävi. Eipä se juuri miltään tuntunut. Äänen tiedättekin. Tunne oli kuin hän olisi muotoillut kubistista patsasta hampaastani. Naps, nyt lähti kruunu. Lääkärin piti porata hammasta, jotta saa siitä kiskontaotteen. Näin hän eteni. Poraus - kiskonta -irtoaminen ja taas uudestaan. Juuret olivat ilmeisesti kasvaneet leukaluuhun asti ja luutuneet sinne. Nekin sieltä lähtivät.
Toinen hammas oli helpompi juttu. Alariviini jäi nyt aukko, josta ei ole juuri haittaa, koska se ei näy ja syöminen sujuu ilman sitäkin.
Hampaiden poistopaikat tikattiin umpeen.
Oikealle puolella suutani ylä- ja alahampaiden väliin asetettiin tuppo. Hampaat puristettiin sitä vasten. Puhuminen kävi persoonalliseksi. Sain lisätuppoja mukaani, jos verta vuotaisi. Poistopaikkoihin muodostuu hyhmää, mitä ei saa nuoleskella.
Sain neuvoja syömiseen ja muitakin ohjeita. Purskutusnestettäkin annettiin. Kontrolliaika sovittiin. Haluavat varmistaa, että suu on kunnossa kantasolusiirtoa varten. Tikit poistetaan samalla.
Sanoin etten ole käynyt lähes 20 vuoteen hammaslääkärissä. Kysyin neuvoja. Kehoittivat vain pesemään hampaitani. Kysyin onko totta, että keltainen hammasluu on lujaa. Näin kuulemma on. Rumat ovat hampaani, mutta tyytyväinen pitää olla.
Tuppo suussa ei saa puhua. Noutaja saapui ja lähti kuljettamaan mykkää osastolle.
Tämä operaatio meni hyvin, mutta pahin oli vielä edessä.
tiistai 5. huhtikuuta 2016
Kuninkaalliset kivut
Kivunlievitys ei mennyt hampaidenpoiston jälkeen ihan nappiin. Typeryyttäni jäin odottelemaan puudutusten vaikutusten loppumista. Kipu tuli sitten kovana ja saamani Tramal vaikutti hitaasti. Olen saanut kärsiä kuninkaallisista kivuista. Olen vaihtanut asentoa ja kuljeskellut hermostuneena. Harjoittelija keksi, että jääpussi auttaisi. Valitettavasti niitä ei ollut valmiina vaan piti pakastaa. Yhden potilaan vaimo keksi konstin, jonka minunkin olisi pitänyt muistaa - jääpalat. Ne auttavat kun suu on tulehtuntu ja sen takia kipeä. Tehoaa tähänkin.
Jääpussin suhteen on sellainen ongelma, että minun alanaamaani verhoaa turkki. Se eristää turhan hyvin. Kun työnnä pussilla partaa vastavirtaan, pussi pääsee lähemmäksi ihoa. Auttaa jääpussikin.
Nyt kipu on laantunu jotenkin siedettäväksi. Sain toisen Tramalin.
Minusta leukakirurgian porukka olisi voinut neuvoa selvemmin ottamaan kipulääkettä ajoissa. Samoin oman osaston hoitajat olisivat voineet arvioida tarvetta eikä odottaa pyyntöäni.
Verenpaineeni on 112/184. Harjoittelija arveli, että siitä pitää soittaa päivystävälle lääkärille.
Jääpussin suhteen on sellainen ongelma, että minun alanaamaani verhoaa turkki. Se eristää turhan hyvin. Kun työnnä pussilla partaa vastavirtaan, pussi pääsee lähemmäksi ihoa. Auttaa jääpussikin.
Nyt kipu on laantunu jotenkin siedettäväksi. Sain toisen Tramalin.
Minusta leukakirurgian porukka olisi voinut neuvoa selvemmin ottamaan kipulääkettä ajoissa. Samoin oman osaston hoitajat olisivat voineet arvioida tarvetta eikä odottaa pyyntöäni.
Verenpaineeni on 112/184. Harjoittelija arveli, että siitä pitää soittaa päivystävälle lääkärille.
Punainen aurinko vetäytyi kaukaisuuteen
Punainen aurinko vetäytyi kaukaisuuteen
Näkyviin jäi vain virvatuli
Pimeyttä kaikkialla
Seisomme kaksin
Verenkiertomme ovat kasvaneet yhteen
Puiden takaa nousee täysikuu,
se on kätketty kassakaappiin,
sen oven saumoista näkyy valoa
Lähden kulkemaan kohti kuuta
Verenkiertoni alkaa irrota erilleen
Huomaan, että saumojen valo on kelmeää
Palaan ja verenkiertomme yhtyvät
Lähdemme yhdessä kohti virvatulta
Näkyviin jäi vain virvatuli
Pimeyttä kaikkialla
Seisomme kaksin
Verenkiertomme ovat kasvaneet yhteen
Puiden takaa nousee täysikuu,
se on kätketty kassakaappiin,
sen oven saumoista näkyy valoa
Lähden kulkemaan kohti kuuta
Verenkiertoni alkaa irrota erilleen
Huomaan, että saumojen valo on kelmeää
Palaan ja verenkiertomme yhtyvät
Lähdemme yhdessä kohti virvatulta
Luuydinnäyte otettiin ja tikit poistettiin
Delegaatio saapui ottamaan luuydinnäytettä. Siihen kuului erikoistuva lääkäri, hematologiaan erikoistunut laboratorionhoitaja, tämänhetkinen omahoitajani ja sairaanhoitajaopiskelija. Tällä kertaa oli päätetty ottaa näyte rintalastan luusta.
Lääkäri paineli rintaani ja merkkasi pistospaikkoja. Sitten hän pisteli puudutusta sinne tänne. Hoitaja ajeli sitten pois sellaista, mitä ei ole. Hän ajoi rintani puhtaaksi karvoista. Jotain hän kai löysi. Pyysin, että yksi voitaisiin säilöä pirtuun tuleville sukupolville. Ehdotin myös, että partani siivottaisiin samalla. Lääkäri ei ollut tällaisen kevyen kenttähuumorin ystävä. Hyvä lääkäri hän silti on. Huumorintaju ei kuulu kelpoisuusvaatimuksiin. Me muut sykimme ilmeistä päätellen samalla aaltopituudella.
Sormenpäästä otettiin verinäyte. Laboratorionhoitaja kertoi, että sitä verta verrataan luuydinnäytteeseen.
Lääkäri alkoi painella reikiä rintalastaani. Parista ensimmäisestä ei herunut mitään. Kolmannesta saatiin koko saalis. Hoitaja piti minua kädestä. Se tuntui taas hyvältä. Tosin hän lopetti kesken. Ilmeisesti hän katsoi minun pärjäävän riittävän hyvin. Lähti noutamaan lappua lääkärille. Tämän toimenpide ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin lonkasta tapahtuneet näytteenotot. Lääkäri hoiti hommansa taitavasti. Sitten vain sideharsoa ja lappu päälle.
Ikävimmältä tuntui tässä toimenpiteessä, kun lääkäri paineli rintaa sormillaan.
Toimenpide sujui oikein hyvin ilman rauhoittavaa. Ehkä olisin pitänyt suuni kiinni paremmin, jos olisin ottanut.
Sitten poistettiin tikit samoilla puudutuksilla. Peace of cake. Harjoittelija hoiti homman.
Lääkäri paineli rintaani ja merkkasi pistospaikkoja. Sitten hän pisteli puudutusta sinne tänne. Hoitaja ajeli sitten pois sellaista, mitä ei ole. Hän ajoi rintani puhtaaksi karvoista. Jotain hän kai löysi. Pyysin, että yksi voitaisiin säilöä pirtuun tuleville sukupolville. Ehdotin myös, että partani siivottaisiin samalla. Lääkäri ei ollut tällaisen kevyen kenttähuumorin ystävä. Hyvä lääkäri hän silti on. Huumorintaju ei kuulu kelpoisuusvaatimuksiin. Me muut sykimme ilmeistä päätellen samalla aaltopituudella.
Sormenpäästä otettiin verinäyte. Laboratorionhoitaja kertoi, että sitä verta verrataan luuydinnäytteeseen.
Lääkäri alkoi painella reikiä rintalastaani. Parista ensimmäisestä ei herunut mitään. Kolmannesta saatiin koko saalis. Hoitaja piti minua kädestä. Se tuntui taas hyvältä. Tosin hän lopetti kesken. Ilmeisesti hän katsoi minun pärjäävän riittävän hyvin. Lähti noutamaan lappua lääkärille. Tämän toimenpide ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin lonkasta tapahtuneet näytteenotot. Lääkäri hoiti hommansa taitavasti. Sitten vain sideharsoa ja lappu päälle.
Ikävimmältä tuntui tässä toimenpiteessä, kun lääkäri paineli rintaa sormillaan.
Toimenpide sujui oikein hyvin ilman rauhoittavaa. Ehkä olisin pitänyt suuni kiinni paremmin, jos olisin ottanut.
Sitten poistettiin tikit samoilla puudutuksilla. Peace of cake. Harjoittelija hoiti homman.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)