Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Luuydinnäyte otettiin ja tikit poistettiin

Delegaatio saapui ottamaan luuydinnäytettä. Siihen kuului erikoistuva lääkäri, hematologiaan erikoistunut laboratorionhoitaja, tämänhetkinen omahoitajani ja sairaanhoitajaopiskelija. Tällä kertaa oli päätetty ottaa näyte rintalastan luusta.

Lääkäri paineli rintaani ja merkkasi pistospaikkoja. Sitten hän pisteli puudutusta sinne tänne. Hoitaja ajeli sitten pois sellaista, mitä ei ole. Hän ajoi rintani puhtaaksi karvoista. Jotain hän kai löysi. Pyysin, että yksi voitaisiin säilöä pirtuun tuleville sukupolville. Ehdotin myös, että partani siivottaisiin samalla. Lääkäri ei ollut tällaisen kevyen kenttähuumorin ystävä. Hyvä lääkäri hän silti on. Huumorintaju ei kuulu kelpoisuusvaatimuksiin. Me muut sykimme ilmeistä päätellen samalla aaltopituudella.

Sormenpäästä otettiin verinäyte. Laboratorionhoitaja kertoi, että sitä verta verrataan luuydinnäytteeseen.


Lääkäri alkoi painella reikiä rintalastaani. Parista ensimmäisestä ei herunut mitään. Kolmannesta saatiin koko saalis. Hoitaja piti minua kädestä. Se tuntui taas hyvältä. Tosin hän lopetti kesken. Ilmeisesti hän katsoi minun pärjäävän riittävän hyvin. Lähti noutamaan lappua lääkärille. Tämän toimenpide ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin lonkasta tapahtuneet näytteenotot. Lääkäri hoiti hommansa taitavasti. Sitten vain sideharsoa ja lappu päälle.

Ikävimmältä tuntui tässä toimenpiteessä, kun lääkäri paineli rintaa sormillaan.

Toimenpide sujui oikein hyvin ilman rauhoittavaa. Ehkä olisin pitänyt suuni kiinni paremmin, jos olisin ottanut.

Sitten poistettiin tikit samoilla puudutuksilla. Peace of cake. Harjoittelija hoiti homman.



3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sä oot niin reipas! Tsemppiä!!

Heikki Honkala kirjoitti...

Voi kiitos! Jakselehan sinäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Huumorin kukka on kaunein kukka! Tosikoirakin tarvitaan