Empatiasta ja sympatiasta

Empatiassa on Wikipedian mukaan kyse kyvystä asettaa itsenä toisen asemaan. Empaattinen ymmärtää toisen tunteita. Itsensä kaltaisia on helpompi ymmärtää kuin muita. Sympatia tarkoittaa Wikipedian mukaan "toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana". 

Minun mielikuvissani sympaattinen ihminen on miellyttävä, sellainen, jonka kanssa on helppo ja mukava keskustella.  Joidenkin ihmisten kanssa tulee tunne, että sanoma menee helposti läpi. Voi kuitenkin olla, että näissä tapauksissa on kyse älykkyydestä ja samantapaisesta kokemusmaailmasta, eikä tunteiden jakamisesta.   

Minun on vaikea kuvitella, millaista on toisen tunteiden tunteminen. Olisiko niin, että toisen tunteiden ymmärtäminen perustuu järkeen, mutta tunteiden tuntemiseen tarvitaan jotakin muuta, no, sitä sympatiaa. Ehkä sympaattisuutta voisi kutsua myötäelämiseksi. Tosin Suomen Mielenterveys ry:n materiaalissa myötäeläminen yhdistetään empatiaan. 

Jos joku on menossa riskialttiiseen leikkaukseen ja jännittää sitä, sympaattinen ihminen ilmeisesti jännittää myös. Tarttuuko tunne jotenkin? Onko kuitenkin kyse kuitenkin ystävän menettämisen pelosta vai todellisesta myötäelämisestä?

Saako jännittävä henkilö jotenkin tukea jännityksen tarttumisesta vai lisääkö se hänen hermostuneisuuttaan? En saa oikein kiinni ilmiöstä. 

Tarkoittaako toisen tunteiden ymmärtäminen sitä, että käsittää, miksi toisen tunteet ovat kyseisen henkilön tilanteessa perusteltuja? 

Yhdysvaltalaistutkimuksessa on vertailtu empaattisuutta 63 maassa. Suomalaiset sijoittuivat häntäpäähän. En usko, että suomalaisten älykkyydessä on muihin verrattuna mitään vikaa.    

Minusta tuntuu, että minun pitää vielä miettiä näitä käsitteitä. Tuntuu vaikealta erottaa puuroja velleistä. Saatan palata asiaan. 

"Mahdoton" uusklassinen maisemamaalaus

 

Joseph Anton Koch
Vesiputous Bernin ylämaalla 1796
Public domain

Klassismin olemusta on kuvattu termein idea, eettisyys, humanismi, kauneus, ylevyys, totuus ja hyvyys. Näiden kuvaamiseen tarvitaan luonnostaan ihmishahmoja ja siksi määrite "klassinen tai uusklassinen maisemamaalaus" on oikeastaan sisäisessä ristiriitaisuudessaan mahdoton.

Valistuksen aikana nousi kuitenkin esiin ajatus siitä, että ideaa ja moraalia voitaisiin käsitellä myös maiseman kautta. Maisemamaalaus alkoi vapautua erillisyydestään, uusklassinen maalaustaide alkoi kehittyä ja sen keskiöön nousi maiseman ja ihmisen suhde.

Uuden suuntauksen maineikkain edustaja oli Joseph Anton Koch, mutta hänestä enemmän tuonnempana.

Klassismin aikainen maisemamaalaus keskittyi Saksaan, alppimaihin ja Italiaan. Näistä saksankielinen alue erityisesti oli maisemamaalauksen uuden nousun alkuunpanija. Ranskan ja Italian anti ei ollut mainittava, mutta Englannissa maisemamaalaus kukoisti, joskin ilmeni alusta lukien ihanteellisuuden sijaan luonnollisuuteen painottuneena. 

Tämä artikkeli on julkaistu 30.joulukuuta 2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa. Valitettavasti tekstissä oleva hyperlinkki ei enää toimi. Tästä pääset lyhyeen Kochia käsittelevään Wikipedia-artikkeliin. 

Kaksi tankarunoa

 

Kuollut mansikka

hautajaiset purivat

oikea kuormitus

armeija omaksui sen

kukkamaljakko kantoi.

Likainen radio

sinappipoljin toimi

ooppera jauhoi

ranskalainen palveli

todellisuus naulasi.

Nämä ovat tavallaan tankarunoja, joissa tavutus noudattaa kaavaa 5,7,5,7,7. Oikeastaan tankarunon pitäisi jakaantua kahteen lauseeseen, joka ei toteudu noissa runoissani.

Käytin virikkeenä satunnaissanageneraattoria (Satunnaiset sanat suomeksi), jossa on 4000 sanaa. Aika suppea sanasto. Tuntuu vähän saidalta verbien suhteen. Otin 150 sanaa, joista valitsin. 

Runoissani on hieman non sensea, mikä ei varmaan ole tyypillistä ainakaan vanhoille tankarunoille. 

Sonta pelasti

Isäni syntymäkunta Viipurinläänin Pyhäjärvi on Karjalankannaksella, jonka Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721 osana Vanha Suomea. Kannakselaiset esivanhempani ovat siten olleet tsaarin alamaisia jo Uudenkaupungin ja Haminan rauhan (1809) välisenä aikana. 

Maakunnassa toteutettiin vuonna 1797 sotaväenottojärjestelmä, jossa 14-21 -vuotiaita miehiä otettiin sotureiksi armeijaan. Palveluaika oli 25 vuotta. Ilmeisesti harva palasi kotiin. 

Isoukkini Antti Kukon isoisä onnistui välttämään rekrytoinnin piileskelemässä "navetas sonna sisäs". Perimätiedon mukaan kasaa olisi tökitty pistimellä tai pistimin, mutta osumaa ei tullut. 

Oletan, että kyse on Antin isänpuoleisesta isoisästä Juhosta (Johan Kucko 1794-1877), josta Kukkojen suku II kertoo seuraavasti: "...oli isänsä kuollessa 12-vuotias, kasvoi mieheksi vanhemman veljensä Simon ollessa isäntänä, avioitui 19-vuotiaana 18-vuotiaan saaprulaistytön kanssa. Kärsi raipparangaistuksen elokuussa 1823, tuli isännäksi "väkeviin juomiin" kuolleen vanhemman veljensä jälkeen v. 1830. Opetti vanhoilla päivillään lastenlapsilleen pitkän elämän tuomaa elämänviisautta, ..."

En tiedä jatkuivatko sotaväenotot Haminan rauhan (1809) jälkeen. Jos ei, kyseinen episodi lienee tapahtunut ennen Suomen sotaa tai sen aikana. Juho on mahdollisesti ollut vasta nuorukainen. Karkureiden tilalle pyrittiin ottamaan muita. Näin ollen Juhon onnistunut piiloutuminen on ehkä aiheuttanut jonkun hänen kaverinsa joutumisen sotaväkeen.

Juhon isä oli mahdollisesti jo kuollut ennen tätä rekrytointiyritystä. Kun isoveli oli isäntänä, saattaa pikkuveli valikoitua helposti rekryytiksi. Voi vain kuvitella, miltä äidistä on tuntunut, kun poikaa on etsitty. 

Lähteet:

Artikkeli "Vieraan vallan sotapalveluksesta kieltäytyminen tuttua Suomessakin" Vpl. Pyhäjärvi -lehdessä.

Perimätieto

Lisää haikurunoja

Pieni särki ui

hauki hyökkää ylhäältä

ei ole särkeä enää.

Aurinko paistaa

tumma pilvi varjostaa

valoa ei näy.

Kirja pöydällä 

kirjanmerkki välissä

luku on kesken.

Tapasin hänet

sanoja sinne tänne

elämä muuttui.

Paljon ihmisiä

metrojuna kiihdyttää

tyhjyys vallitsee.

Lihaksiin koskee

kantoi eilen laatikkoa

se oli painava.

Laiha lihava

vaatteet roikkuvat päällä

oikea mysteeri.

Käytin vähän satunnaissanageneraattoria. 

Haikurunoja

Rustasin haikurunoja.

Suuri tarakka

menipä pois sijoiltaan 

pyörä hajosi.

Pitkä tarina

keskellä tapahtui se

mistä muistetaan.

Äf Dostojevski

sanoja riviin laittoi

syntyi romaani.

Kauan sitten se

josta kaikki alkoi kun

nukkui täältä pois.

Kynttilä palaa

ei tarvita sähköä enää

tuli tunnelma.

Wikipedia: "Haiku (jap. 俳句) on japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5. Haikujen aiheet liittyvät yleensä luontoon, ja runot ovat asultaan pelkistettyjä, mietelauseenomaisia. Haikut kirjoitetaan japaniksi perinteisesti yhdelle pystyriville, mutta länsimaisittain kolmelle vaakariville.[1]"

Kirjallisuusrupeama

Kirjallisuusrupeama jatkuu venäläisissä merkeissä. Luin eilen kaksi ensimmäistä lukua Gogolin Kuolleista sieluista. Olen lukenut teoksen kauan sitten. Lisäksi minulla on Ludmila Ulitskajan teoksen Köyhiä sukulaisia (novelleja) kuuntelu kesken BookBeatissa. Samassa kirjassa on pienoisromaani Sonetska. Olen kuunnellut novellit, mutta aukkoja saattoi jäädä. Saatan kuunnella ne uudestaan ennen Sonetskaa. 

Dostojevski: Riivaajat

Olen ahkeroinut kirjojen parissa, lukenut ja kuunnellut. Osan olen valinnut omasta kirjahyllystä:

Sain eilen luetuksi  Fjodor Dostojevskin kolmiosaisen Riivaajat-romaanin loppuun. 

Wikipedia: "Riivaajat (ven. Бесы, Besy) on Fjodor Dostojevskin romaani vuodelta 1872. Se on filosofis-poliittinen romaani, jossa Dostojevski kritisoi vallankumouksellisia utopisteja ja heidän toimintamallejaan.

Romaani kuvaa elämää Venäjän keisarikunnassa 1800-luvun lopulla. Vallankumousmielialan noustessa Venäjällä vastakkaiset ideologiat törmäävät toisiinsa. Dostojevski kritisoi sekä vasemmistolaisia heidän demonisista ideoistaan että konservatiiveja heidän kyvyttömyydestään käsitellä muita ajatuksia ja näiden sosiaalisia vaikutuksia.

Kirjassa on neljä päähenkilöä, joiden avulla Dostojevski kuvaa Venäjän poliittista kaaosta 1800-luvun loppupuolella. Nämä henkilöt ovat Verhovenski, Šatov, Stavrogin ja Kirilov."

Kerronta on vuolasta ja paikoin tuntuu olevan vaikea erottaa punaista lankaa. 

Verhovenskejä on teoksessa kaksikin kappaletta, Stepan Trofimovits ja Pjotr Stepanovits. Jälkimmäinen on ensin mainitun poika tai ottopoika. Pjotr pitää pitkiä puheenvuoroja. Tunteellisella Stepanilla tuntuu usein olevan jotenkin pallo hukassa. Nuorempi Verhovenski tuntuu olevan johtajahahmo.

Englanninkielisessä Wikipediassa on aika laaja artikkeli Riivaajista. Siinä on muun muassa kuvauksia romaanin henkilöistä. Jos viitsin, tutustun siihen. Ehkä pääsen siten paremmin perille romaanin rakenteesta ja henkilöiden välisistä suhteista. 

Unilääkkeiden sivuvaikutuksista

Eilisessä Hesarissa on unitutkija Markku Partisen haastattelu. Tässä lainaus:

"Uskon että huippujohtajilla ja poliitikoilla on hyvät unenlahjat. Vaikka heillä on paljon stressiä, he kykenevät välillä nollaamaan aivot ja nukkumaan hyvin. Kaikki eivät siihen kykene, ja juuri siinä tapahtuu varmasti valintaa, että kuka nousee huipulle. Veikkaan, että ministereissä ei paljon unilääkkeitä käytetä - se vaikuttaa heti ajatteluun, muistamiseen ja päättelykykyyn."

Tuollaisen lahjan minäkin haluaisin. Minua kiinnostaisi ovatko lopussa mainitut unilääkkeiden sivuvaikutukset tilapäisiä vai pitkävaikutteisia. Mitä ilmeisemmin minun kannattaa edelleen yrittää rimpuilla irti unilääkeriippuvuudesta. Jos en pääse kokonaan irti, voin ainakin yrittää saada annoksen mahdollisimman pieneksi. 

Lieneeköhän eri lääkkeiden vaikutuksissa eroa. 

Tuntuu jotenkin turvalliselta ottaa lääke illalla, koska tietää hyvin todennäköisesti nukahtavansa. Jos nukkumatti viivyttelee, voi ottaa lisää. Nykyinen yleensä riittävä annos on puolitoista tablettia Stellaa. 

Peter Krafft Davidin jalanjäljissä

 

Zrínyin rynnäkkö Szigetvárin linnoituksesta
Wikimedia Commons

Itävallan toinenkin merkittävä klassismin edustaja, Peter Krafft, oli syntyperältään saksalainen. Hän oli irtaantunut barokista, mikä ehkä osaltaan selittyy sillä, että hän oli toiminut Davidin oppilaana Pariisissa.

Hänen merkittävimmät teoksensa ovat kolme Hofburgin palatsiin tehtyä seinämaalausta.

Krafft seurasi uskollisesti Davidin jalanjälkiä maalatessaan näitä mahtipontisia teoksia, joiden realismi ei vähennä niiden voimaa.

Krafft toi klassismin juhlallisuuteen myös intiimiyden charmia.

Tämä artikkeli on julkaistu 30. joulukuuta blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa.

Kolme juttuani Päivämies-lehdessä: "Voimakas passiokokemus", "Seniori kuntoilee" ja "Suomalainen identiteetti"

Viime vuoden kesä-, heinä- ja elokuussa julkaistut juttuni Päivämiehen blogistina. Linkit teksteihin sinisellä.

Voimakas passiokokemus

Seuraamistavan merkitys

Seniori kuntoilee

Kaksi Cooperin testiä ja muuta juoksemista.

Suomalainen identiteetti

Keitä me olemme?

Elonmerkki

Täällä on ollut hiljaista. Olin jo mukautunut ajatukseen, että tämän blogin kirjoittaminen on päättynyt. Minulla oli salasanaongelma.

Kirjoitin muutaman jutun Facebookiin, mutta se vaihe jäi lyhyeksi. Kirjoituskynnys tuntui nousevan. 

Onnistuin toissapäivänä antamaan uuden salasanan jumissa olleelle gmail-tililleni, kun tarjoutui keino, johon ei tarvittu entistä salasanaa. 

Nyt olen taas täällä. Kirjoittaminen sujuu nyt aika työläästi. Katsotaan mitä saan aikaan. 

Yllättävä kunnianosoitus

Ponnisteluni mustikkologian alalla on pantu merkille ja niille on osoitettu arvostusta asiaankuuluvalla tavalla. 

Sain eilen kuvassa olevan materiaalin. Nyt minullakin on jotakin rintamuksessa kannettavaa itsenäisyyspäivinä - tosin harkintaa näyttäytymisen suhteen soveltaen.

Kunniakirjan mukaan minulle on myönnetty Suomen mustikkologikillan suurristi sinisin silkkinauhoin.

Perustelut: Heikki on vuoden rookie. Hän on hyvä esimerkki uusmustikanpoimijasta. Hän on edistänyt mustikkologiaa kehittämällä horisontaalipoimintamenetelmää. Mustikan perkaukseen Heikki on yhdistänyt filosofisen ulottuvuuden ja lisäksi Heikki on todistanut lopullisesti, että isokin mies mahtuu mustikaan. 

Kunniakirjan on allekirjoittanut Mustikkologikillan suurmestari, Niipperin johtava mustikkologi. 

Kunnianosoituksen myöntänyt taho on mitä ilmeisemmin seurannut tarkoin blogiraportointiani tämänvuotisista ponnisteluistani mustikan poiminnan alalla. 

Tässä linkit poimintakokemuksiani koskeviin postauksiini: 

Onnellinen mies metsässä

Nuolasin ennen kuin tipahdin

Positiivisuutta pinnistellen

Hamsteri on tyytyväinen

Hamstraamassa taas

Lämpimät kiitokset huomionosoituksen myöntäneelle taholle!

Herkkyyttäkö?

Olen jostakin syystä tullut herkemmäksi liikuttumaan kuin menneiden ruuhkavuosien aikana.  En  osaa sanoa, ovatko vakavat sairauteni vaikuttaneet asiaan. On kuin tärkeisiin  arvoihin- kuten klassiset hyvyys, kauneus ja totuus - liittyvät asiat saisivat mieleni liikuttumaan. 

Koen toisinaan kuin mieleeni herkistävät asiat olisivat jossakin kosmoksen pimeän välitilan toisella puolella. Liikuttumisen hetkellä tunnen kuin jokin raajoistani ulottuisi kuin mustan aukon kautta siihen ulottuvuuteen, jossa noiden asioiden koen olevan. Ei se "pyhän kosketus" aina tunnu juuri tältä. Saatan vain vaipua vavahduttavaan itkuun, kun kuulen jotakin koskettavan kaunista.

Ovatko kuoleman kosketukset saaneet minut kokemaan noin? En tiedä. Ehkä se on mahdollista. 

Helpotuksen huokaus

Luulin joutuneeni tilaan, jossa en voikaan enää päivittää blogiani. Ongelmana oli mm. se, että olen hukannut salasanavihkoni. Onneksi salasanan vaihto onnistui ja olen taas täällä. 

Ehdin pohtia jo periksi antamista. Olenhan pitänyt tätä blogia jo noin kuusi ja puoli vuotta. Mietin myös kirjoittamisen jatkamista seinälläni Facebookissa tai omassa ryhmässä siellä. 

Esille on myös noussut omakustanteen kirjoittaminen eräästä sukuaiheesta. Bloggauksen lopettaminen olisi antanut tilaa sille. 

Jatkan nyt kuitenkin entiseen malliin ainakin toistaiseksi. 

Onko diagnoosi sittenkään oikea?

Kuinka luotettavasti lääkäri voi tehdä oikean diagnoosin yhden tapaamisen perusteella? Alustavana sitä lienee pidettävä. Useat alaa ymmärtävät henkilöt kuuluvat hämmästelleen diagnoosin tekemisen nopeutta tapauksessani. Lääkäri viittasi masennukseen, mutta minulla on ollut sitä hyvin harvoin. Tosin viime aikoina minulla on ollut sellaisia tuntemuksia. 

Olisiko tauti ollut minulla jo aikaisemmin vai puhkesiko se vasta tänä syksynä? Voivatko temperamenttiini liittyvät piirteeni luoda vaikutelman maniasta? 

Jos en tulevaisuudessa koe maanistyyppisiä ja/tai masennuskausia, onko varmaa, että asia on seurausta lääkityksestä? Olisinko pärjännyt myös ilman sitä?

Tapaan palaverissa mukana olleen hoitajan vielä tänä vuonna. Voin ottaa näitä asioita esiin silloin. Jos hän ei osaa perustella, hän voinee tarkistaa lääkäriltä ja palata asiaan. 

Kannattaako hypomaniaa toivoa?

Bipolaaridiagnoosin myötä elämä muuttuu arvaamattomammaksi. Jos lääkitys on kohdillaan, elämä jatkunee normaalina ilman mania- ja masennusvaiheita. Hypomanialla tarkoitetaan Wikipedian mukaan maniaa muistuttavaa mutta lievempää jaksoa. Maanisuutta kuvaa minusta hyvin Wikipediassa käytetty termi suurharhaisuus. Potilas saattaa tehdä ilman riittävää harkintaa hyvin suuria kauppoja ja muita järjestelyjä. Jos riskit toteutuvat, joudutaan pulaan. En itse koe toimineeni noin. Tunnistan kuitenkin äskettäisen vaiheen, jossa etenin vauhdikkaasti muutaman arkisen projektin parissa. Olotila tuntui jopa nautittavalta. Ideani olivat mielestäni nokkelia ja realistisen luovia. 

Erilaisten taipumusten piirteet voivat toteutua samassa henkilössä siten, että on hankala saada kokonaiskuvaa. Hesarin kuukausiliitteessä kerrotaan Tuomas Enbusken kaksisuuntaisuudesta. Jutusta käy ilmi, että hänellä on myös autismin kirjoon kuuluva taipumus. Ehkä olisi helpompi puhua ominaisuuksien vyyhdeistä. Minunkin temperamentissa voi olla piirteitä, jotka voivat vaikuttaa hypomanian vastaavilta. 

Olen tullut ymmärtämään, että masennus on tavallaan manian tai hypomanian hinta. Jos nämä vältetään, ei ehkä tule masennustakaan. Kannattaa siis toivoa tasapaksua elämää. 

Tulevaisuutta on hankala suunnitella, kun mainittuja vaiheita tulla tai olla tulematta. Osallistumiseni Taideakatemian grafiikkakursseille meni mönkään bipolaarisuuteni puhkeamisen vuoksi. Voisin korjata vahingon osallistumalla kevätkaudella työväenopiston litografian ja/tai metalligrafiikan kursseille, mutta voinnistani ei ole varmuutta monen kuukauden jaksolle. 

Pitääkö minun jäädä odottavalle kannalle vai ryhtyä asioihin sillä riskillä, että ne eivät ainakaan täysin toteudu. 

Minun on tutustuttava uuteen minuuteeni. 

Ollako vai eikö olla? Kas siinäpä pulmani. 

MInulla on SE

Sain lääkäriltä vahvistuksen asiaan. Hän on diagnosoinut minulla olevan bipolaarisen eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Minulla oli maaninen vaihe ja nyt olen sen jälkeisessä masennusvaiheessa, joka saattaa olla aika pitkäkin. Maaniset oireet voivat olla ykkös- tai kakkostasoisia. Puhutaan maanisuudesta ja hypomaanisuudesta. Jälkimmäinen on lievempää. Minulla ei ole mielestäni ollut suuruudenhulluja hankkeita, mutta mitä ilmeisemmin toiminnassani on ollut vähintään hypomaanisia piirteitä. 

Kaksisuuntainen häiriö puhkeaa yleensä kun ihminen on nuori, lääkärin mukaan tyypillisimmin 20-25 -vuoden iässä.  Minulla tämä on tapahtunut tänä syksynä. On tavallaan hyvää onnea, että näin myöhään. 

Maanisia vaiheita seuraa tavallisesti masennusvaiheet. Siksi lääkityksellä pyritään torjumaan maniavaiheita. 

Olen soveltanut avoimuuden periaatetta kirjoittaessani syövistäni ja ocd-taipumuksestani. Aion kirjoittaa avoimesti myös tästä uudesta tuttavuudesta. Toivon jälleen vertaistuen toteutuvat puolin ja toisin. 

Hessun dieetti

Ruoka maistuu niin hyvältä, että tekee mieli syödä liikaa. Esimerkiksi tuoretta ruisleipää olisi ihana syödä monta siivua saman tien. Sadassa grammassa sitä on kuitenkin noin 200 - 300 kilokaloria energiaa. 

Yritän hillitä ruokahaluani syömällä esimerkiksi porkkanaa ennen iltapalaa. Sadassa grammassa porkkanaa on vain 33 kilokaloria. Siitä saa kylläisyyden tunnetta niin ettei tule syöneeksi varmuuden vuoksi liikaa. Nälän tunne kun saattaisi häiritä nukahtamista. Omenakin käy hyvin tähän tarkoitukseen. Siinä on vain hieman enemmän energiaa kuin porkkanassa. 

Omenaa kannattaa syödä hitaasti ohuita siivuja maiskutellen. Kun keskittyy näin, tuntuu kuin olisi syönyt enemmänkin. 

Alkuvuoden juttuni Päivämies-lehdessä

 Tämän vuoden kolme ensimmäistä juttuani Päivämiehen blogistina. 

Miten hetkeen tartutaan?

Etsimisaskeleet vähenevät, jos keskittää ajatuksesta siihen, mitä tekee.

Kuulumisia Antibesista, Ranskan Rivieralta

Antibesin monet kasvot

Kotiin karanteeniin

Kaikki muuttui hetkessä

Onko minulla SE?

Suomalaiset kunnioittivat kauan sitten karhua niin että käyttivät kiertoilmauksia siitä puhuessaan. Yksi niistä lienee ollut mesikämmen. 

Onko minulla SE tauti, johon liittyy mielialan vaihtelu masennuksesta hypomaniaan tai maniaan. En tohdi liittää SITÄ omaan identiteettiini, en ainakaan ennen kuin asia on aivan varma. 

Kyseinen sairaus puhkeaa yleensä nuorelle ihmiselle 35. ikävuoteen mennessä. Masennuksia voi olla enemmän kuin nousukausia. Olen 66-vuotias. En tunnista historiassani pitkiä masennuskausia. 

Maniassa elämä  ilmeisesti voi tuntua nautittavalta. Ehkä voi kokea jopa vauhdin hurmaa. Ikävää on, että vauhdilla on karu hinta. Sitä voi seurata syvä masennus. Lisäksi suuruudenhullussa tilassa tehdyillä isoilla päätöksillä voi olla vakavia seurauksia. 

Käsiteltävänä olevaa sairautta pidetään vaarallisena. Tämä johtuu siitä, että kovin moni päätyy syvässä masennuksessa itsemurhayrityksiin. 

Tein netissä testin, jolla voi tunnustella asian tilaa omalla kohdalla. Testin mukaan minulla ei SITÄ ole. Minulla toki on selvästi vauhdikkaita vaiheita.  Mielestäni ei kuitenkaan ykköstason eli manian mukaisia. En ole sotkenut talouttani riskialttiilla kaupoilla. Hypomaniaan eli kakkostasoon saatan yltää. Sillä tehdyt nopeat toimet ovat yleensä ihan järkeviä mittasuhteiltaan. 

Vaikuttaa siltä, että lääkärini on jo diagnosoinut minulla olevan  SEN TAUDIN. Tapaan hänet taas perjantaina. Haluan vielä varmistaa hänen näkemyksenä.

Taidan olla hedelmällinen sairausalusta. Olen selvinnyt toistaiseksi kahdesta syövästä. Olen kirjoittanut avoimesti  myös neuroottisuudestani. Näistä vaivoista on tullut kuin osa identiteettiäni. Jos minulla todetaaan olevan se, minun on päätettävä, aionko käsitellä asiaa julkisesti eli haluanko asiasta tulevan osa julkista minääni. 

Galleria Honkala

 

"Työtilanäkymä", taitaa olla akryyli, noin 60 x 45 cm, hinta 300 €, vapaasti kotona Turussa. 

Rymsteerausta

Meillä on iso olohuone (luokkaa 35 neliömetriä). Minulla on ollut siellä maalauspöytä ja -teline. Järjestely ei ole kuitenkaan toiminut. Kun minulla on ollut jotakin meneilläni ruokailupöydästä on tullut minulle apupöytä ja tavaraa on levinnyt muuallekin. Jos maalaan öljy- tai akryyliväreillä, väriläikkiä tahtoo tarttua sinne minne niitä ei toivota. Toimintamahdollisuuteni karsiutuivat.

Vaimoni ehdotti, että teemme makuuhuoneestamme minulle työhuoneen. Tuntui liialliselta, mutta kun asiaan liittyi se, että hän sai itselleen kirjoituspisteen olohuonessa, järjestely tuntui reilulta. Olohuoneessa pysyy myös järjestys paremmin kuin silloin, kun huoneessa vallitsi herra kaaos eli minä.

Huonekalut on nyt siirretty. Tavaroita pitäisi vielä järjestellä. Pienempi kamareistamme on nyt makuuhuoneemme. 

Tämä on arkista asiaa. Minulla on lisäksi terveyteen liittyvä iso huoli, mutta en halua kirjoittaa siitä vielä tänne enempää. Ehkä senkin aika vielä tulee. Ensin on saatava asiasta varmuus ja sitten on päästävä sinuksi sen kanssa. 

Sydämen sivistyksestä, kipujen kohtaamisesta, talvisodasta ja ilmastonmuutoksesta keskustelemisesta

Tässä linkit viime vuoden neljään viimeiseen Päivämies -lehden blogiartikkeliini: 

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

Pohdiskelen hyvien tapojen ja sydämen sivistyksen merkitystä vuorovaikutustilanteissa. Näiden soveltaminen ja velvollisuuksien täyttäminen ovat yhdessä hyvä käyttöliittymä yhteisölliseen elämään. 

Elämä, kipu ja rakkaus

Kärsimyksen ja kivun kanssa eläminen arjessa. Miten auttaa kärsivää, kun kipuja ei voi poistaa? 

Äiti, isä ja talvisota

Talvisota vei äidiltäni isän ja isältäni kotiseudun. Jatkosodan aikana isäni pääsi vanhempiensa ja sisarustensa kanssa takaisin Kannakselle, mutta myöhemmin kotikunnaat menetettiin lopullisesti. 

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

Arkiset toimemme kiihdyttävät mitä ilmeisimmin ilmastonmuutosta. Voimmeko vain pistää päämme pensaaseen vai olisiko meidän muutettava käyttäytymistämme? 

Ensimmäinen työ tarjolle Galleria Honkalaan

Laitoin ensimmäisen työn esille Galleria Honkalaan, joka on tämän blogini sivuksi perustamani myyntipaikka. Linkki galleriasivulle löytyy käyntilaskurin alta. Kokeilen, miten tämä järjestely toimii. Laitan tiedot myös tähän: 

Esittelen tällä sivulla myynnissä olevia maalauksiani ja piirustuksiani. Jos olet kiinnostunut jostakin tai joistakin, ota yhteys puhelimitse (044 7756 318) tai sähköpostitse (heikki.honkalaÄTicloud.com). 

"Kelirikko", akvarelli, noin 29 x 46 cm. Ruskea reunus on vara paspista varten. Hinta 300 €, vapaasti kotona Turussa.  

Viehkeää klassismia

 Graffin ohella myös Danzigissa syntynyt, mutta Berliinissä vaikuttanut, 

Daniel Chodowiecki pyrki objektiivisuuteen ja vältti glamouria

 teoksissaan.

Hän piirsi ansiokkaita luonnoksia Berliinin arjesta välttäen kaikenlaista

 teatraalisuutta.

Hän teki eloisia kuvituksia kirjoihin ja almanakkoihin.

Hänen koristemaalaritaustansa näkyi hänen tuotannossaan häivähdyksenä 

Sokrateen kuolema
Wikimedia Commons

rokokoon nokkelaa viehkeyttä. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut objektiivisuuden

 kustannuksella.

Chodowieckin tausta on Wikipedian mukaan monikansallinen, sillä 

hänellä oli puolalaisia, saksalaisia ja hugenottijuuria.

Tämä artikkeli on julkaistu 30.12.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin

 havinaa.

Lähilomailusuunnitelma

Olen käsitellyt vuonna 2009 leppoistamisblogini (Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista) artikkelissa Staycation eli lähilomailu. Taas uusi muotitermi?  lähilomailun ideaa. 

Tuolloin oli muodissa erilaiset elämän rauhoittamiseen liittyvät teemat kuten slow life, slow food ja stayvcation, joka on muodostettu sanoista stay ja vacation. 

Lähilomailussa eli loman viettämisessä kotona on monia etuja kuten kustannussäästöt ja vähempi stressaavuus. Haittapuolena on tietysti ainakin se, että voi olla houkutus ruveta toimittamaan arkisia asioita. Referoin artikkelissa useita kirjoittajia. Toivottavasti linkit toimivat yhä. 

Lähilomailun idealle on nyt koronan vuoksi erityinen tilaus. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi on syytä pysytellä enimmäkseen kotona.  

Olemme vaimoni kanssa eläkkeellä eli jatkuvasti lomalla työstä ja suurimman osan ajastamme kotona. Minä käytän aikaani työn omaisesti blogien kirjoittamiseen ja maalaamiseen. Vaimollani on kirjaprojekti. 

Miten järjestää vaihtelua arkeen? 

Ehkä voisimme kuvitella makuuhuoneemme hotellimajoitukseksi, jossa vietämme yömme ja jossa voimme käydä päivälevolla. 

Valitsemme jonkin arkipäivän lomaksemme. Herättyämme hoidamme muut aamutoimet, mutta lähdemme aamiaiselle Fazerin kahvilaan, joka aukeaa klo 8.30. 

Aamiaisen jälkeen on aika tutustua nähtävyyksiin. Tuomiokirkon tornissa on museo, jossa en ole käynyt. Voisimme käydä siellä tai jos sää on hyvä, voisin esitellä vaimolleni puiston, jossa on patsas paikalla muinoin toimineen dominikaanikonventin muistoksi. Aboa vetuksessa tai Aaltosen museossakin saattaisi olla jokin kiinnostava näyttely. 

Puolilta päivin käydään lounastamassa jossakin keskustan ravintoloista. 

Lounaan jälkeen voisimme mennä "hotellihuoneeseemme" päivälevolle. Levon jälkeen voisimme käväistä taas jossakin turistikohteessa - esimerkiksi apteekkimuseossa - ja mennä sitten päiväkahville vaikkapa Aschanin Siniseen junaan kauppahalliin. Kauppahalli on itsessäänkin elämyksellinen vierailukohde. 

Jos virtaa riittää ja sää sallii voisimme mennä vielä kävelylle Vartiovuorelle.

Tämän jälkeen olisimme varmaan jo kypsiä palaamaan majapaikkaamme, jonka oivallisessa keittössä voisimme laittaa omatoimipäivällistä. Samalla voisimme jakaa keskenämme päivän turistielämyksiä. 

Pidämme mukanamme riittävän määrän puhtaita maskeja vierailuja varten ja yritämme olla huolellisia välimatkojen suhteen. 

Toimisikohan? 

Harjaannutin korviani erottamaan musiikin tulkintaa

Klassisen musiikin sivistykseni ei ole erityisen syvä, mutta olen saanut lapsena pianotunteja ja oppinut nuotit. Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia, mutta kun olen kovin monesta asiasta innostuva, olen yrittänyt priorisoida asioita ja antanut harrastuksissani etusijaa maalaamiselle ja kirjoittamiselle. 

Soitto- ja nuotinlukutaitoni ovat vaipuneet kohmeeseen vuosikymmenten saatossa.  

Nyt olen sivistänyt itseäni kuuntelemalla Johann Sebastian Bachin kahta sarjaa "Hyvin viritetty klaveeri 1 ja 2" (Das wohltemperierte Klavier). Kummassakin sarjassa on yksi preludi ja fuuga kaikissa 24 savellajista. Keskityin ensimmäisen sarjan ensimmäiseen preludiin. 

Joku saattaa muistaa, kuin uppouduin Matteus passioon pääsiäisen tienoissa. Kts. tekstit  Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta ja Matteus-passion avulla syvemmälle musiikin maailmaan. 

Preludi on Wikipedian mukaan ... "musiikkikappale, jolla yleensä ei ole tarkkaan määriteltyä sisäistä rakennetta ja joka on yleensä lyhyehkö, mutta voi olla laajakin. Sana tarkoittaa varsinaisesti alkusoittoa. Alkuperäinen instrumentaalipreludi kehittyi lyhyistä improvisoiduista musiikkikappaleista, joita esittäjä soitti ennen varsinaisen esityksen alkua ”lämmitelläkseen” ja esimerkiksi tarkistaakseen soittimen oikean virityksen"

Fuuga puolestaan "... on perinteisesti kontrapunktia käyttäen sävelletty polyfoninen musiikkikappale tai kappaleen osa, joka koostuu useasta itsenäisestä äänestä. Fuugan aloittaa yhdellä äänellä esitetty teema, jonka jälkeen toinen ääni toistaa teeman ja alkuperäinen ääni säestää kontrapunktisesti. Tämän jälkeen mahdolliset muut äänet tulevat mukaan yksitellen samaan tapaan, enimmillään jopa kymmenen." 

Jos kuuntelen jonkin sinfonian, se kuulostaa korvissani samanlaiselta riippumatta siitä, mikä orkesteri sen esitti ja kuka sitä johti. 

Olen oppinut tulkinnan merkitystä kuuntelemalla Youtubesta eri pianistien esityksiä erityisesti mainituista "virityssarjoista" ensimmäisen ensimmäistä preludia (tulipa monimutkainen virke). Pääset kuuntelemaan noita äänityksia seuraavista linkeistä. 

András Schiff

Evelyne Crochet

Glenn Gould

Tatiana Nicolayena

Tämä on ollut minulle hyvä harjoitus. Tulkinnat ovat todella yksilöllisiä. Seuraavassa vaikututelmiani. 

Shiff soittaa minusta kappaleen jotenkin tasapaksusti. Nicolayenan tulkinta on helmeilevä. Loppu hidastuu ja katoaa sitten kauniisti kaukaisuuteen. Hän käyttää runsaasti pedaalia. Omaleimaisen Gouldin tulkinta on rouheaa kuin maitolaiturin rakentamista laudoista ja kakkosnelosista. Mistähän tuokin vertaus tuli mieleeni. Gouldin terävän näpsäyttävät staccatot saavat teoksen  kuulostamaan kuin eri kappaleelta. Hänen omintakeinen tapansa hyräillä vienosti soittaessaan kuuluu tässäkin. 

Crochet on minun suosikkini näistä neljästä. Hän soittaa minusta preludin muita nopeammin ja hänen tulkintansa on muita dynaamisempi. 

Merkillinen varhaisherääminen

Pohdin äsken täällä blogissani miten voisin järjestää teoksilleni myyntipaikan verkkoon (Myyntisivusto tauluilleni?).

Heräsin tänään viiden tienoissa ja luulin, että on jo aamu. Söin aamupuuron ja join kahvin. Luin Hesaria. Palasin sänkyyni räpläämään läppäriäni.

Mieleeni juolahti käytännöllinen ratkaisu myyntipaikkaongelmaan. Taulugalleriani voisi olla omana sivunaan täällä blogissani. Näet nyt ruudun oikeassa reunassa blogiarkiston ja sivunnäyttölaskurin alla otsikon Sivut ja sen alla kohdat Etusivu ja Galleria Honkala. Viimeksi mainitusta pääset myyntisivulle. Toistaiseksi siellä ei ole juuri mitään, mutta aion laittaa sinne kuvia ja muita tietoja maalauksistani ja piirustuksistani.

Ihmettelen, mikä minut herätti. Ehkä näin unta, jossa kännykkäni herätti ja heräsin oikeasti. Lähdin saman tien aamupuuhiin. Jos nyt ideoimani galleriajärjestely osoittautuu toimivaksi, olen kiitoksen velkaa tälle varhaisheräämiselle. Voisiko olla niin, että alitajuntani alkoi työstää ongelmaani ja herätti minut, kun ratkaisu oli muotoutumassa? 

Futuristinen aineeni noin 50 vuoden takaa

VA luokkakokouksessa vuonna 1999

Kalastajatorpan piha alkaa olla pian täynnä autoista (autoja). Niin, autoiksi näitä äänettömiä, ilmatyynyillä liikkuvia laitoksia laitoksia vielä kutsutaan. Tuolla tuo vanha tuttu Päkä ohjailee autoaan portaista sisään. Väkeä alkaa siirtyä liukuhihnalle, joka vie heidät sisään. Siellä ottaa Ulla heidät vastaan ja toivottaa tervetulleeksi. Hän oli lähettänyt kaikille kutsun tulla tänne luokkakokoukseen. Minä sain sellaisen asuinsiirtolaan Marsiin, jossa olin viettämässä kesälomaani. Kansa alkaa asettua taloksi, kuka minnekkin (minnekin) loikoilemaan tyynyyn nojaten. Se on tämän ajan tapa. 

Nyt alkaa kuulua omituista tärähtelyä. Kaikki kääntävät kummissaan päätään sen suuntaan ja alkavat nauraa. Insulahan siellä virittelee vanhaa trumpettiaan, jonka ääni kuulostaa tosi omituiselta näin elektronimusiikin aikana. Viriää keskustelu entisistä ajoista, jolloin vielä käytettiin polttomoottoreita mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Se kuulostaa erittäin primitiiviseltä nyt, kun englantilainen tohtori Smith on kehittänyt ikiliikkujan. 

Silloin joskus vielä lapsilta meni monia vuosia koulussa sen opiskelemiseen, johon nyt kuluu muutama tunti. Sehän on aivan yksinkertaista. Kun lapsi täyttää 12 vuotta, hänelle laitetaan tiedonsiirtokypärä päähän ja kohta on "koulu käyty". Tämä kaikki (kerrotaan) siksi, koska (että) tämä tiedonsiirtolaite on erään meidän luokkalaisen kehittämä. (-/-)Vielä jutellaan kaikista kouluaikaisista kömmähdyksistä. Risto kertoo erään suomen tunnilla tehdyn kepposen, jonka heti kaikki muistavat. Näin alkaa ilta kulua loppuun ja vielä viimeksi päätetään pitää seuraava luokkakokous vuonna 2011. 

Keskikoulun viides luokka vastaa peruskoulun yhdeksättä.

Olen kirjoittanut tekstin tuohon virheineen, ja opettajan korjaukset näkyvät suluissa. Opettajan kommentti aineesta: "Alku hyvä, väsähtää lopussa!"

Arvosana 8-.

Neliöiden ympyröiminen

 ... tai jotakin sinnepäin. Olen aikaisemmin tainnut kertoa, että neliö muotona tuottaa minulle esteettistä mielihyvää. Olen joissakin maalauksissani yrittänyt yhdistää orgaanista muotoa suorakaiteisiin tai neliöihin. On haastavaa saada tulos tuntumaan visuaalisesti toimivalta 

Minulla on referenssikuvana näkymä Strasbourgin vanhasta kaupungista. Olen ruuduttanut maitokartongin ja tehnyt akvarelleillä värimuotoja muutamaan neliöön. Kuvioista tulee kuivuessaan mielenkiintoisia, koska kartongin pinta hylkii nestettä. 

Maalasin yhden neliön tussilla mustaksi, mutta se oli huono ratkaisu. Musta on noin aivan liian hallitseva. Sitäpaitsi maalarinteipillä tekemäni suojateippaukset eivät täysin suojanneet pohjaa. Sain kuitenkin siten hauskoja kehrämäisiä muotoja neliön ympärille. Piirsin tussikynällä erilliselle neliölle osan kyseisen ruudun näkymästä ja liimasin mustan neliön päälle. Näin sain mielestäni kivan efektin, kun tussivalumat reunustavat neliötä. 

Saa nähdä, syntyykö tästä mitään säilyttämisen arvoista. Työskentely etenee ongelmasta toiseen. Välillä koen ahdistusta, mutta yritän motivoida itseäni nopeaan ratkaisuun päästäkseni eteenpäin. Välillä taas tunnen tyydytystä, kun saan jonkin idean työn jatkamiseksi. 

Kävin välillä sauvakävelyllä, ja sain uusia ideoita. Voisin kokeilla voisiko shakkilauta-tyylinen ruutu tai useampi toimia. Voi tosin tuoda liikaa vilinää silmiin. Jonkun noista jo näkyvistä väreistä tai niiden sekoituksesta voi laittaa mukaan koko ruutuna rauhoittamaan kokonaisuutta. 

Oikeastaan vain muutama ruutu ovat tärkeitä omilla paikoillaan, koska ne kuljettavat kertomusta. Aon tehdä nyt irrallisia ruutuja ja ratkoa niiden avulla tätä haastetta kuin ristisanatehtävää. 

Myyntisivusto tauluilleni?

Olen pohdiskellut pitkään sellaisen sivun perustamista, jonka avulla mahdolliset kiinnostuneet voisivat tutustua maalauksiini. Se olisi suomeksi sanottuna myyntisivusto. Laittaisin kuvia vapaana olevista maalauksistani ja piirustuksistani. Hinnat olisivat tietysti näkyvissä. Varsinaista verkkomyymälää tuskin kannattaisi perustaa. Toimitukset ja maksut sovittaisiin tapauskohtaisesti. 

Täytyy miettiä, mikä olisi hyvä alusta. Olisiko sinulla vinkkejä minulle?

Negatiivinen tulos

Olin ilmeisesti vilustunut. Aivastelin, nenä vuoti yms. Järjestelmä toimi taas hyvin. Sain eilisaamuksi ajan koronatestiin. Kävin antamassa näytteen ja tänä aamuna on Omakantaan tullut tieto negatiivisesta eli positiivisesta tuloksesta. 

Minun ei tarvitse enää pitää karanteenia. Vilustuminen ei taida olla tarttuvaa. 

Aivastelut ja niiskutukset alkavat olla ohi, mutta vatsa on sekaisin. Kyllä tämä tästä. 

Hessun dieetti: "pussillinen karkkeja"

Yritän huijata itseäni saadakseni painoni putoamaan. Olen onnistunutkin, mutta tulosta pitää varjella. 

Eikö tuntuisi ihanalta popsia pussillinen karkkia! Noin iso annos jo puistattaa, ainakin minua. Eipä silti, ei moinen ahmiminen haittaa, jos sellaista tapahtuu harvakseen. 

Olen keksinyt tavan imitoida karkkipussillisen syömistä. Lohkotaan pienehkö omena (150 g)  pieniksi palasiksi, jotka laitetaan teelautaselle. Aikamoinen pino, vai mitä? Otetaan lautaselle myös teelusikallinen (noin 5 g) hunajaa. 

Nautitaan omenan paloja rauhallisesti jokaista huolellisesti pureskellen. Joihinkin paloihin sipaistaan vähän hunajaa. Kohta saattaa jo kyllästyttää. Näitä karkkeja on niin paljon! 

Omenassa on noin 60 kilokaloria ja viidessä grammassa hunajaa noin 17 kilokaloria. 

Jos lounas on tavallisesti puolilta päivin ja päivällinen kuuden tienoissa, voisi niiden välissä syödä kolme tuollaista "omenahunajakarkkiannosta" ja oltaisiin vasta suunnilleeen yhden tavanomaisen välipalan lukemissa. 

Älä ota näitä vinkkejäni kovin tosissasi. En ole ravintoterapeutti. 

Olen vain huomannut, että voin pettää itseäni syömään vähemmän. Tosin iltapala on minulle yhä haaste. Silloin syöminen meinaa lähteä lapasesta. Tulee helposti mieleen, että pitää syödä runsaasti ettei tule nälkä ennen nukahtamista. Sorrun helposti. Saatan retkahtaa syömään kourakaupalla mysliä, eikä siinä ole kaikki. 

Minun on keksittävä jokin erityinen itsepetosjuoni iltoja varten. 

Karanteenissa

Kävin aamulla antamassa näytteen. Istuin autossa.kuljettajan puoleinen ikkuna auki ja hyvin suojautunut näytteenottaja työnsi tikkumaisen esineen vasemmasta sieraimestani sisään. Ei se mukavalta tuntunut, mutta toimenpide oli hetkessä ohi. 

Tulos tulee Omakantaan 2-3 päivässä. Jos positiivinen, lääkäri ottaa minuun yhteyden. 

Kulutan aikaani kotona. En saa lähteä minnekään. 

Tein äskettäin nopein vedoin värikkään maalauksen. Nyt teen toista pipertämällä. Saa nähdä, riittääkö sinnikkyys. 

Jokin tauti on iskenyt

Lämpöni ei ole noussut - päinvastoin. Viimeinen mittaus oli tasan 35 astetta. Aivastelen. Nenäni vuotaa.

Paikallinen terveydenhuolto on ruuhkautunut. Numerossa tarjottiin mahdollisuus soittopyynnön jättämiseen. Jätin. Saapa nähdä (vai saapa kuulla?), milloin tulee vuoroni. 

Tämä voi aivan hyvin olla jokin syysflunssa. 

Taideakatemian käytännön mukaan en voi palata kurssille ennen kuin minulla on negatiivinen covid 19 -testi. 

Terveydenhuoltojärjestelmämme toimii kuitenkin taas hyvin. Iltapäivällä sain soiton ja minulle luvattiin lähete koronatestiin huomisaamuksi klo 7.45:ksi. Näyte annetaan Tyksin parkkihallissa. Olen karanteenissa tuloksen saamiseen asti. 

Grafiikkakurssille osallistumiseni taitaa jäädä tämän viikon osalta (ti-to). 

Klassismia myöhäisbarokin maustein

Prometeus tuo valon ihmiskunnalle
Wikimedia Commons

Heinrich Friedrich Füger (1751-1818) oli merkittävä henkilö Itävallan taidekentässä, vaikka tosin oli syntyjään saksalainen. 

Hänen tuotannossaan yhdistyi myöhäisbarokintekniikka klassismin aihemaailmaan. Leimallista oli myös kultivoitunut värien käyttö.  

Hänen taidokkaissa henkilökuvissaan näkyi myöhäisbarokin ohella myös englantilaisen muotokuvamaalaustradition vaikutus.

Tämä artikkelin on julkaistu 30.12.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa. 

Joskus tärppää

Laitoin pohjaksi pari kukkupäistä ruokalusikallista mustikoita, joita olin poiminut kesällä lentokentän ja Kurjenrahkan kansallispuiston tienoilta. Lisäsin lorauksen Solevitan Bio ginger shotia, joka sisältää mm. omena-, sitruuna- ja inkivääritäysmehua. Parisen  pikkulusikallista Hirvelän uunitalkkunaa ja maun mukaan intiaanisokeria vie elämyksen uusiin ulottuvuuksiin. 

Minun piti tehdä itselleni uusi annos tätä namia. 

Tämän herkun nauttimiskokemukseen tarvitsen ainakin alitajunnassa muistot siitä, kun olin viime kesänä pitkälläni isänmaan helmassa Kurjenrahkan maisemissa ja kurkottelin marjoja poimuriini. Olin rauhassa kaukana kaikesta melkein jo maaksi muuttumassa. Jos nimittäin olisin jäänyt paikalleni, olisi ennen pitkää käynyt näin. No ei sentään, auto olisi löytynyt ja sen myötä mieskin.

Talkkunan on oltava hirvelää, koska nimenomaan se talkkuna tuli minulle nuorena aviomiehenä appivanhempieni perheen kautta. Heidän mökillään Päijänteen Kukkarosalossa syötiin paikallisen tuottajan - Hirvelän - talkkunaa. En ollut ennen kuullut mustikkapöperöstä mitään. Kauan sitten edesmennyt Eino-appeni oli syntyisin tuosta samasta saaresta. 

Intiaanisokeri on vaimoni mielestä miltei terveysravintoa. Siksi sitä. 

Näiden ainesten ja konnotaatioiden muodostaman sinfonian vallassa voin taas vakuuttua, että elämä on muutakin kuin atomikimppuja kuten yksittäiset mustikat. 

Talkkunapaketin kyljessä kerrotaan, että sata grammaa ainetta sisältää;

    - energiaa  1660 kJ/396 kcal

    - proteiinia 9,7 g

    - rasvaa 5,8 g

    - hiilihydr. 75,7 g (josta rav.kuitua 26,3 g)

    - rautaa 3,8 mg.

Ihminen, jolla on pinnallisesti tieteeseen perustuva maailmankuva, voisi yrittää analysoida kokemustani lähtemällä kunkin tarveosan sisällön selosteesta. 

Mikä se tämä on?

Olin tulossa Taideakatemialta keskustaan päin. Näin naapurini juttelevan jonkun - luultavasti työkaverin - kanssa. Sitten näin Aurajoessa jotakin erikoista. Pari miestä oli hommailemassa jotakin tällaisen - miksi tätä nyt sanoisi - laitteen parissa. 

Kyljessä lukee Arctic Hut, joka on valmistaja. Terassimainen taso on kuulemme irroitettava. Sama yhtiö ilmeisesti tekee revontulten katsomismajoja. Tätä vesillä liikkuvaa mökkiä kuuluu vuokraavan Archipelago live Oy.  

Menin katsomaan lähempää ja näin, että purkissa on vuode. Se on siis samanlainen kuin revontulimajat pohjoisessa, mutta tämä kulki vesillä. Siinä oli pieni sähköllä toimiva sivulaitamoottori. 

Kuulin ettei tällä mökillä pitäisi purjehtia Aurajokea kauemmaksi. 

Onkohan pikkulautassa jokin keittiönurkkaus? Olisi kiva käydä kokeilemassa, mutta varaaminen ei tunnu vielä onnistuvat. Mitähän mahtaa maksaa? 

Olen yrittänyt rajoittaa blogini linkittämisen FB-tiliini kertaan päivässä, mutta taidan alkaa antaa periksi. 

Sigynillä tapahtuu

Sigyn on maannut telakoituna Aurajoen varteen. Hiljaiselta on näyttänyt, mutta eilen huomasin, että nyt tapahtuu. Parkki Sigyn on laskettu vesille vuonna 1887. Parin kolmen hengen porukka entistää laivaa. En tiedä, milloin - tietääkö kukaan? - laivan entistäminen valmistuu. Riippunee rahoituksesta. Nyt ilmeisesti aiotaan nostaa mastot paikoilleen. Laiva on vajaan 60 metriä pitkä ja sen purjepinta-ala on peräti 1000 neliötä. 

Voisin antaa jonkun roposen Sigyn-projektiin. Tietääkö kukaan, miten se onnistuisi?

Minun lienee kohdattava menneen kauhut

Olen varmaan kertonut monta kertaa, että olen kokenut selvinneeni syöpäjaksoistani henkisesti vähällä. Olen ollut optimisti, enkä ole murehtinut tulevaa. Olen keskittynyt saamaan hoitoja. Näin tehden olen luultavasti onnistunut ripustautumaan toivoon, jolla lienee merkitystä paranemisessa. 

Olen purjehtinut katamaraanillani hyvässä vauhdissa tyrskystä toiseen kiinnittämättä huomiota pinnan alla vaaniviin haihin ja kareihin. Läheltä piti -tilanteista olen jatkanu purjeet pullollaan kohti tulevaa. 

Nyt on tullut maksun aika. Saara kertoi, kuinka hänelle oli annettu leukemiakierroksen alussa kovin vähän toivoa minun suhteeni. Ennen tätä olin ollut kovin väsynyt. Olin tiedostanut, että jokin oli vialla. Onneksi työterveyslääkäri laittoi asian heti eteenpäin. Vaimoni oli kannustanut häntä siihen sähköpostitse. Asia siirtyi nopeasti erikoissairaanhoidon piiriin. Diagnoosiksi määrittyi 11.11.2015 akuutti myelooinen leukemia. Olin sairaalassa, kun tämä selvisi. Olin kuvitellut vielä meneväni samana iltana TaiK:in sarjakuvapiirtokurssille ja seuraavalle päivälle oli oppituntejakin pidettäväksi. Jäin sairaalaan ja sytostaattihoidot alkoivat 12.11. eli seuraavana päivänä.. 

Hyvä niin. Ilman hoitoa AML olisi vienyt minulta hengen neljässä viikossa. Virheelliset solut kehossani olisivat monistamalla itseään tukkineet kehoni. Näin asian ymmärrän. 

Muistini mukaan en juurikaan ajatellut juoksevani kilpaa kelloa vastaan. Oli mielenkiintoista kokea, millaisia hoitoja saan. 

Koen että tietoisuuteni ja alitajuntani välillä on mustan avaruuden tapainen alue. En näe sen läpi. Eilinen yllämainitun vaaratilanteen muisteleminen vaimoni kanssa ja hänen aiheesta kirjoittamansa FB-artikkeli yhdistivät hetkeksi alitajuntani ja tietoisuuteni. Alitajunnastani tuli kuin henkäys, joka laukaisi itkun. Olen ollut noin lähellä kuolemaa.

Nyt on aika ottaa menneet kauhut tietoiseen käsittelyyn. Tarvitsen siihen varmaan apua. Koen että alitajunnassani on useita kosmiselta tuntuvia prosesseja käynnissä. Tulkitsen, että näiden yhteisvaikutus saattoi minut äskettäin käsittämättömään tuulimylly/ballerina-tilaan, jossa kroppaani vietiin enkä ymmärtänyt mikä vei. Olin kuitenkin tietoinen koko tapahtuman ajan. 

Asiaan tartuttaneen ensi viikon torstaisessa hoitokokouksessa. 

Tänä päivänä viisi vuotta sitten

Vielä tylympi diagnoosi

Suunnitelma meni siten, että hematologi tulee puoli neljältä, kertoo alustavat tulokset, sitten pääsen kotiin ja palaan puolilta päivin huomenna takaisin. Ilmoitin jo pomolleni, että voin tulla pitämään kymmeneltä alkavaa tuntia varsin pitkälle. Loppuajaksi hommia opiskelijoille. Tänä iltana kuvittelin meneväni sarjakuvakurssille.

Toisin kävi. Hematologi tutki ja tutki. Vihdoin hän saapui ja kertoi perusteellisesti tilanteen. Diagnoosi on akuutti myelooinen leukemia. Tämä on ärhäkkää sorttia, joka tappaa muutamassa viikossa, jos sitä ei hoideta. Tämä leukemia uusiutuu helposti ja sen vuoksi tehdään sytostaattihoidon lisäksi kantasolusiirto, jos tapaus näyttäisi tarvitsevan.

Herkän uusiutumisalttiuden vuoksi viiden vuoden päästä elossa on 40-50 prosentin haarukassa oleva määrä potilaita.

Tämän leukemian on saattanut aiheuttaa lymfoomahoitojen sytostaatti etoposidi. Siksi monosyyttiarvo oli niin korkea verikokeessa.

Minä jäin tänne. Olen saanut jo kanyylin ja saan vettä munuaisen suojelemiseksi. Samaan tarkoitukseen sain kihtipillerin. Kihdikivut aiheutuvat siitä, että virtsaa kerääntyy rakeina varpaan tyviniveleen. Sytostaattihoito voi voi synnyttää rakeita munuaiseen.

Huomenna käyn hammaskuvauksessa ja sydämen kaikumittauksessa. Sen jälkeen alan saada sytarabiini-nimistä sytostaattia, jota annetaan jatkuvalla syötöllä noin viikon verran. Vain puolen tunnin katkoja pidetään päivittäin, jotta pääsen suihkuun.

Tämä ensimmäinen sairaalakeikka voi kestää jopa neljä viikkoa, koska näissä hoidoissa erityisesti altistutaan pöpöille. Sairaslomalla olen kai toukokuuhun saakka.

Yllä oleva on artikkelini, jonka kirjoitin ja julkaisin viisi vuotta sitten. Ajatella, että olen tässä ja syöpäni ovat yhä remissiossa. On paljon aihetta kiitollisuuteen. 

Tässä linkki alkuperäiseen tekstiin.

On se niin kivaa ...

Olen saanut aika paljon kuvan tekemiseen liittyvää koulutusta. Minulla on kuitenkin selvä aukko  sivistyksessäni. Tämä puute on selvästi nimettävissä. En tiedä grafiikan tekemisestä juuri mitään. 

Sain vuosi sitten puhutuksi itseni ja erään toisen henkilön Taideakatemian Taidegrafiikan menetelmät I ja II -kursseille avoimen kautta. Kurssien piti olla kevätkaudella, mutta korona muutti kaiken kuin Niemi konsanaan. Olimme vaimoni kanssa suunnitelleet paluumatkamme Ranskasta siten, että pääsisin mukaan alusta alkaen. Meille tuli kuitenkin melkein äkkilähtö, kun rajoja alettiin sulkea. Kurssit peruttiin, koska niitä oli vaikea järjestää etänä tai nettiyhteyksien varassa. 

Taideakatemia ei ole ottanut koronan vuoksi tänä syksynä avoimen opiskelijoita kursseilleen. Minä ja "kollegani" kuitenkin poikkeuksellisesti pääsimme, koska meidät oli hyväksytty kevään perutuille kursseille. 

Olen kirjoittanut asian luonteeseen nähden ehkä vähän turhan varhain äskettäisestä vulkaanisesta kokemuksestani. Rubikon on ylitetty. Tulen joskus kirjoittamaan enemmän, mutta nyt totean vain, että Taidegrafiikan menetelmät I -juna meni, mutta kakkosjunaan astuin tänään. 

Aiheena on syväpainomenetelmät. Aamuluento toteutettiin Zoomin avulla. Kurssin vetäjä kertoi aiheeseen liittyvästä historiasta. Yhdeltä iltapäivällä kokoonnuimme koulun grafiikkatilaan. Ensimmäiseen demopeltiin raaputtelimme vuorotellen niitä näitä. Ohjaaja toteutti tähän ensimmäiseen laattan liittyvät painotoimenpiteet. Sitten alettiin omiin hommiin. Kaivoin kännykästäni referenssikuvaksi äskettäisen tuomiokirkkolaukaukseni Aurajoen varrelta. 

Aihe on kulunut, etten sanoisi.

Piirtelin näkymän rennoin vedoin leikkaamaani laattaan. Aiheen kuluneisuutta loiventanee se, että painokuvassa maisema tulee olemaan nurin päin. 

Raaputtelin myös toisen laatan. Toivottavasti huomenna minulla on jo painokuvat. 

Ryhmämme on pieni. Keski-ikäinen opettaja, kuusi nuorta naista ja yksi eläkeläismies. Yksi opiskelijoista on vaihto-opiskelija, toinen opiskelee kuvataiteilijaksi. Muista en tiedä. Ehkä viimeksi mainitun kollegoita ainakin osa. 

Olo on helpottunut

Suomen presidentin vaalit eivät taida maailman mittakaavassa olla kovinkaan merkittävä tapahtuma. Toisin on tilanne USA:n vaalien suhteen. 

Nyt tuntuu kuin olisi oltu vesillä ja samalla merikartta-alueilla olisi ollut humalainen törttöilijä, joka isoine muskeliveneineen olisi ollut usein vaaraksi muille. Tiedän, vertaus on ronski, mutta kyse on tunteistani. Nyt olo on rauhallinen, kun tiedän, Yhdysvaltojen komentosillalla on mies, joka osaa navigoida ja jonka toiminta on ennustettavaa. Tiedän, etten tiedä  paljoakaan Bidenistä, mutta tiedän, että hän on ollut Obaman varamies kaksi kautta. Se on painava referenssi. 

Kummastelin Trumpin suhdetta Putiniin. Minulla ei ole faktoja, mutta jotenkin vaistomaisesti syntyi kuva presidentistä, jota Putin onnistui ohjailemaan hienovaraisin pelisiirroin. 

Vasta-argumentoija saattaa huomauttaa, että kantani muodostuu median toimien seurauksena. Tämä on varmasti mahdollista. Trumpissa on kuitenkin ainakin se hyvä puoli, että hän puhuu selvää englantia, jota on helppo ymmärtää. Ehkä media kompromettoi häntä poimimalla vain hälyttäviä puhepurkauksia. Ne olivat kuitenkin aitoa tavaraa. Jos ne olisi tehty nykyaikaisella tekniikalla luomalla Trumpin kaltainen hahmo puhumaan potaskaa, tapahtunut tuskin olisi jäänyt medialta huomaamatta. 

Nyt on levollinen olo. 

Seniori Looks

 

Samettitakki: create

Solmio: Kui? design

Paita: Camel Active (huono juttu, tupakan piilomainontaa)

Housut: H&M (tästäkään merkkivalinnasta en voi olla ylpeä), Skinny Fit (miten minulla tuollaiset?)

Sukat: Kallisarvoiset, koska kuviointi lastenlasten. Sukkien valmistaja ?

Kengät: create

Vyö: kuvaushetkellä hukassa

Sukkien väri pitäisi kai olla sama kuin kenkien tai housujen. Tässä väri viittaa kravattiin. Jos Lenita Airisto satut tällä sivulle, kuulisin mielelläni palautteen kommenteissa. 

Lisää kuvia kasvitieteen museosta