Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia

Lauantaisessa Hesarissa kerrottiin  professori Juha-Antti Lambergin tulevaisuuden näkemyksistä
(Suomalaistutkija varoittaa: Rooman tuhon kaltainen katastrofi voi toistua, kun väestönkasvu lakkaa).

Lambergin mukaan ammoisen suurvallan rappeutumisen kaltainen ilmiö voi toistua. Rooman valtava alue alkoi hajota, mikä johti väestön vähenemiseen. Samanaikaisesti syntyvyys laski, taudit ja sodat tappoivat. Kaupan volyymi laski, mikä johti verokertymän pienenemiseen. Hallinto alkoi murtua.

Lambergin mukaan ei ole poissuljettu, etteikö jotakin kuvatunlaista voisi taas tapahtua. Kaikki talousteoriat perustuvat oletukseen kasvusta. Jos ostajien ja myyjien määrä vähenee, miten talous voi kasvaa?

Sairauksien vaikutuksesta kuolleisuuteen on vaikea ennustaa mitään. Puhutaan antibioottien vaikutuksen heikkenemisestä. Lääketieteen kehitys on kuitenkin ollut nopeaa.

Onko valtioiden välisessä verokilpailussa tuhon siemen? Verotuksen keventämisen uskotaan vauhdittavan taloutta. Puhutaan verotuksen haitallisuudesta kilpailukyvylle. Jos valtiot vähentävät kilpaa omistajien, pääoman ja palkansaajien verotuksen tasoa, voiko verokertymän volyymi kasvaa loputtomasti talouden dynamiikan myötä? Voiko käydä niin, että valtiot kilpailevat hallintonsa hajalle? Voiko tällainen johtaa demokratian tuhoon?

Lambergin mukaan Rooman tuho oli dramaattinen. Jos huoltosuhteen heikkeneminen johtaa tuottavassa iässä olevien kapinaan kasvavaa eläkeläisjoukkoa vastaan, mitä siitä voi seurata? Vanhukset eivät varmasti ole vahvoilla. Oireileeko eduskunnan saama eutanasia-aloite tätä kehitystä?

Tavaratuotannon merkitys on talouden kasvulle suuri. Palveluja on vaikeampi monistaa kuin tavaroita. On tunnettua, että luonnonvarat ehtyvät. Öljyä ja kaasua on vaikea kierrättää. Jos kasvua on hillittävä ilmastomuutoksen ja luonnonvarojen rajallisuuden vuoksi, miten yhteiskunnan käy?

Kohtuullinen slow life on hyvää elämää, mutta kasvu huutaa vauhtia. Onko viisasta jankuttaa vain tuottavuuden kasvusta? Missä viipyvät talousnerot, jotka ratkaisevat kasvun tarpeen ja ympäristöongelmien välisen dilemman?

Voi olla, että tulevaisuuden suuret keksinnöt, ratkaisevat näitä ongelmia, mutta onko se varmaa.

Suuret ovat murheet, mutta pieni on tämän kirjoittajan pää.






5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hurjista asioista kirjoitat,ei oikein uskalla edes vastata.

Unknown kirjoitti...

Hurjista asioista kirjoitat,ei oikein uskalla edes vastata.

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, hurjia ovat ja vaikeita vastata. Hurjia on tosin tapahtunut ennenkin.

Anne kirjoitti...

Näistä asioista olen ollut huolissani jo pitkään. Kuin myös kaiken vaikutuksesta ihmisen lisääntymiskykyyn. Eriarvoisuuden kasvu on kuitenkin mielestäni lähitulevaisuuden suurin ongelma, pakolaisvyöryt kasvavat ja köyhyys synnyttää epätoivoa, josta sikiävät epätoivoiset teot. Tämä on ihan yhtä mahdollista rakkaassa Suomessamme kuin myös muualla. Eivätkä omat päättäjämme ole tuota kuilua umpeen kuromassa, päin vastoin. Eihän meillä eläkeikäisillä mitään välitöntä hätää ole mutta entä lapsemme ja varsinkin lapsenlapsemme. Surettaa ja pelottaa.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos viestistäsi Anne. Joo, levottomuudet tuntuvat todennäköisiltä. Me olemme kuitenkin saaneet elää pitkän hyvän kehityksen vaiheen Suomessa. Jälkeläisiämme tämä tosiaan enemmän koskee. Aika avuttomia olemme yksittäisinä ihmisinä.