Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 4. lokakuuta 2018

Olen vihreällä oksalla

Soitin eilen siirrehoitajalle ja kerroin yskästäni. Hän jutteli sitten lääkärin kanssa ja soitti takaisin. Ei syytä huoleen. Minun pitää vain potea tämä pois. Viikkojakin voi mennä. Jos tulee käänne huonompaan, voin taas soittaa. Silloin pitää varmaan mennä jonnekin tutkittavaksi.

Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että minua pidetään sivusilmällä seurattavana tapauksena. Ilmeisesti minun katsotaan olevan jo pitkällä hoitojen jälkeisessä vakiintumiskehityksessä.

Voi olla, että käänteishyljintä- ja tulehdusriskit ovat enää aika vähäiset. Jos tauti uusiutuu, sen pitäisi näkyä rutiinitesteissä. Näytteitä tosin otetaan vain kolmen kuukauden välein. Akuutti myelooinen leukemia on hyvin aggressiivinen syöpä, joka tappaa hoitamattomana muutamassa viikossa. Jos tauti äityy uudelleen, toivon huomaavani sen oireista, koska testeissä asia voi tulla ilmi liian myöhään. Kai minulla on myös lymfooman uusiutumisriski.

Menin ennen kummankin syöpäni ilmituloa valittamaan lääkärille väsymystäni. Tässä vaiheessa uusiutumisen huomaaminen voi olla hankalaa, koska väsymys kuuluu normaaliin olemiseeni.

Juttelin hoitajan kanssa myös liikunnasta yskäisenä. Hänkin neuvoi, että rehkiä ei pidä. Kävelyllä voin käydä.

Saattaa tulla pitkä tauko kunnonkohotuksesta. Malttia Hessupappa! Nyt mennään tilanteen mukaan.

Statukseni tuntuu olevan vakaa. Hyvin on mennyt. Mitä muuta voisin toivoa?


Ei kommentteja: