Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 27. maaliskuuta 2023

Ranskalaisessa parturissa oli hyvä meininki

 


Oli säpinää ja rento ilmapiiri. Parturi kysyi täkäläiseen tyyliin, mistä olen. Arvautin häntä. Vastaus ja sen perustelu yllätti. 

Vaimo oli toissapäivänä elämäkertureita ohjastamassa. Ajattelin käydä siivouttamassa tukkaani. Sitten huomasin, että on lauantai. Lienevätköhän parturiliikkeet auki?

Google Mapsista selvisi, että yhtä lukuunottamatta lähipartureihin pääsee ainakin sisään. Palvelevat pitkään, vaikka on lauantai. 

Marssin lähimpään, joka on viereisessä korttelissa. 



Tupa oli melkein pullollaan. Asiakaspalvelijoita oli ainakin kuusi ja asiakkaita ihan kivasti. Oven lähellä oli tositoimissa vikkeläkätinen varttunut mies. Olin ajatellut, että minun on ehkä sovittava aika. Philippe organisoi minut hetkessä prosessiin. Odottelin hetken ja kohta tukkaani pesi nuori aasialaispiirteinen nainen. Ystävällinen ja avulias. 

Seurasin tapahtumia. Yksi parturi vaikutti eläkeikäiseltä. Ehkä pappa hankki lisätienestiä. Sujuvasti hoiti hommaansa. Paikassa oli iloinen tekemisen meininki. Afrikkalaisjuurinen asiakas istui pää jossakin hökötyksessä, ehkä kuivaajassa.

Sitten taas odottelemaan ja kohta olin vikkeläkätisen Philippen käsittelyssä. Hän oli paikan pomo. Vaikutti siltä, että hän pitää ilmapiirin hyvänä ja henkilökunnan vauhdissa. Teki ydinhommaa ja samalla hoiteli muitakin juttuja. 



Philippe

Pyysin luvan kuvata ja laittaa nettiin. 

Philippeä kiinnosti, mistä tulen. Halusin hänen arvuuttelevan. Philippe puhui auttavasti englantia, mutta ei ymmärtänyt guess-sanaa. Näytin hänelle kännykästä. 

Vastaus tuli kuin rohtomyyjän hyllyltä. Suomi. Heti täysosuma!

Kysyin, mistä arvasi. Taas yllätys. Aksentista.

Tiedän olevani erittäin suomalaisen näköinen. Varmaan sekin auttoi, mutta miten ihmeessä hän   oman kielitaitonsa varassa erotti härmäläisen lausuntani?

Ilmeisesti Venäjän länsinaapurit eivät ole aivan harvinaisia Cagnes-sur-Merissä.   

Takanani penkillä istui kaksi naista, joista toisella oli nuori poika mukanaan. Ajattelin heidän olevan asiakkaita.  

Juttelimme Philippen kanssa. Hän putosi välillä kärryiltä, jolloin mutkattomasti pojan äiti tulkkasi takaa. 

Nuori asiakaspalvelija siivosi paikkoja. Hän imuroi ohimennen hiuksia koltultani. Yhteistyö toimii. 

Jossakin vaiheessa naiset poistuivat pojan kanssa. 



Tällainen tuli.

Hoidin maksun (24 €9. Philippe kätteli. Huikkasin au revoirin muillekin. Sain hyväntuulisia vastauksia. 

Näin ulkona toisen poistuneista naisista. Hän olikin henkilöstöä. Naiset olivat kai jääneet rupattelemaan, kun pojan tukka oli saatu kuosiin. Ranskassa osataan hoitaa asiakassuhteita. 

Tänne olisi mukava tulla uudestaan!


Bonne journée!

Au revoir 





Ei kommentteja: