Nämä kuvat kertovat elinkaareni kulun. Olen ehkä toiseksi viimeisen kuvan vaiheessa. Tunnen jo, että minua valmistetaan lähtöön, vaikka voihan siihen olla vielä kymmenenkin vuotta.
Meissä täytyy olla jokin sisäänrakennettu ohjelma. Ehtoopuolen tunnusmerkit ovat alkaneet puhua minulle.
Maailma ei näytä tulevan paremmaksi. Se on nyt osoittanut olevansa samanlainen kuin ties milloin.
Naamiot ovat pudonneet.
Toivoa ei pidä heittää. Jospa Luoja varjelisi minua tulemasta aivan raihnaiseksi ja avuntarpeiseksi. Voimat ovat jo vähentyneet. Jospa saisin vielä viettää monia lämpimiä hetkiä rakkaitteni seurassa.
Psalmit 103:15-17
Psalmit 103:15-17
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
Mottoni on ollut "Hyvinkin voi käydä".
Taivaan Isä on ihmeellisesti antanut minun toipua kahdesta syövästä. Olen saanut lisäaikaa. En tiedä miksi.
Toivon katseni alkaa kurkottaa rajan taakse. Tunnen kaipausta ikuisuuteen. Toisaalta pelottaakin.
Millainen on elämä ...
Virsi 598
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti