Miksi yhden merkkimiehen muisto unohdettiin, jotta Mannerheim saisi lisää kunniaa?
Erittäin ansioituneita toki molemmat
Olemme veljeni kanssa hieman erilaisia. Hän tietää autoista kaiken ja minä en mitään. Mersudaamimme pääsi hänen hoiviinsa eilen Nurmijärvelle, josta saimme sitten häneltä kyydin Pikku Huopalahden Forenomille. Siellä on nyt kotimme pari kolme viikkoa.
Tarvitsemme tietysti sijaisauton ja sellaista lähdin aamulla kävellen hakemaan Töölössä olevasta vuokraamosta. Suora reitti Mannerheimintietä.
Menivät hyväkkäät muuttamaan sodan aikana kyseisen väylän Heikinkadusta Mannerheimintieksi.
No ei ihan noin vain. Erottajan ja Postitalon välinen pätkä sai nimen Henriks Gatan kreivi ja ministerineuvos Robert Henrik Rehbinderin mukaan. Hänellä oli ratkaiseva rooli Suomen autonomian vahvistamisessa. Ansioitunut mies. Oli hän todellinen salaneuvoskin. En tiedä minkä tasoinen sellainen hän oli, mutta toisen asteista lähestyttäessä sanottiin "teidän korkeaylhäisyytenne". Jos minulla olisi oikeus edellyttää tuollaista, paisuisin niin, että poksahtaisin.
Seuraavan vuosisadan puolella käyttöön tuli nimipari Henriksgatan - Heikinkatu. Tällöin katu ulottui jo Kansallismuseolle. Marsalkkamme täytti 75 vuotta vuonna 1922. Sen kunniaksi Heikinkatuun yhdistettiin Turuntie ja kokonaisuus sai lopullisen nimensä Mannerheimintie.
Läntinen viertotiekin on ollut nimenä jossakin vaiheessa käytössä.
Mansku on minulle tuttuakin tutumpi väylä. Sitä kautta tultiin Nurmijärveltä keskustaan.
Kun päästään pohjoisesta Mannerheimintien monikilometrisen suoran alkuun, vasemmalla nähdään monikerroksiset niin sanotut Arava-talot. Niiden itäpuolellla oli aikoinaan lähes pelkkää metsää. Näytti siltä, että tultiin oikeaan kaupunkiin, mutta sillä puolella olivat oikeastaan vain mainitut kulissit.
Tällä kohdin Mannerheimintie näyttää aivan samalta kuin vuonna 1922 jolloin muutimme Nurmijärvelle.
Kun olin päässyt Tullinpuomin Shellin tienoille, aloin katsella, olisivatko tulliportin pylväät yhä tallella. Olivathan ne, vähän ennen Rokkimäkkiä.
Siinä ne ovat |
Tässä oli aikoinaan tullauspaikka. Paikkaa kutsuttiin ensin Espoon tulliksi ja sitten Töölön tulliksi. Tässä se puomikin lienee ollut, mihin nimi Tullinpuomi viittaa.
Wikimedia Commons |
3 kommenttia:
Kiitos, opin uutta.
Mukavaa, Kiitos kiittämisestä :)
Hauskaa, Heikki.
Pyöräilijän muistamisesta.
Ko kulmasta kaupunkiin päin seuraavat kevyen liikenteen valot. Ajoväylä vähän kapenee ja keskustaan menijöiden on osattava oikeanpuoleiselle kaistalle. Siinä on helposti vähän hässäkkää. Ajatuksissa, so jonossa ajellen, yks kaks joku hyppää fillarin kanssa suoraan ajoväylälle. Valot olivat juuri vaihtuneet keltaisiksi. Kerkesin pysähtyä enkä saanut ketään takapuskuriinkaan, mutta sydän kyllä löi tavanomaista tieheämmin tovin. Ajattelin mielessäni että tämä fillaroija ei pitkään ilahduta meitä, jos tuolla tavalla jatkaa.
Jotenkin olen yhdistänyt nämä kaksi tapahtumaa mielessäni. Ajankohdista en uskalla sanoa mitään, mutta vuoden sisällä varmaankin.
Jätän vapauden julkaista/poistaa/olla julkaisematta.
Yst.terv.
Lähetä kommentti