Nyt tiedän, miltä tuntuu olla vanhus. No, seitsemänkymppinen kolkkapoikavanhuskin voi jotakin tietää.
Tämä tauti on niin ankara. Ruumiini tuntuu niin raskaalta, että jalat horjuvat. Tuntuu todella raskaalta kohottatua sängystä. Ruoka ei maistu. Kirjoittaminen on hankalaa.
Isäni eli päälle yhdeksänkymppiseksi.ja oli aivan skarppi.
Minulla lienee sytostaattikuormaa.
Mutta hei, rillit ja bontso ovat löytyneet.
3 kommenttia:
Onhan sekin jotain että kamar ovat löytyneet!
Tsemppiä sinne!
Lähetän toipumisvoimia Teille ❤️🙏
Lähetä kommentti