Huomenna suljen viimeisen kerran tämän Uffici-gallerian oven, Kyllä, kyllä, myös sen Firenzen Ufficin nimessä sanan alkuperäinen merkitys on toimisto.
Kun aamulla sovin asiakaspalvelijan kanssa aamuruokiemme jäännösten viemisestä huoneeseemme, en käsittänyt, miksi hän tolkutti kamerasta. Selvisi sitten, että camera tarkoittaa huonetta.
Otin aamulla yhteyttä Saaran sukulaistahoon Rosenheimiin kysyäkseni voivatko mahdollisesti ilmottaa tänään ostohalustaan. Selvisi, että auton siirto Saksaan maksaisi liikaa.
Siis on järjestettävä hautajaiset etänä. Ei kukkia eikä adresseja.
Olen kuin vaelteleva zombi. Yritän järjestää kuoppaprosessia, mutta en tahdo pysyä perässä. Välillä palelen ja välillä on hiki.
On työlästä käyttää Kääntö-Kuukkelia, kun sormet pelaavat kuin haitaristilla, mutta ilman mitään järjestystä.
Sain hotellilta kyydin pajalle. Prosessi aloitettin signor Fabian Bartholdyn kanssa, mutta se keskeytyi melkein heti. Tarvittiin autopaperit.
Ystävällinen vanha signor lähti käyttämään minua hotellilla. Paperi saatiin.
Mitäpä sitten. No passi! Eipä tullut kysyneeksi aikaisemmin. Sovittiin, että näytän sen huomisaamuna, kun haemme tavaraa Volvosta.
Prosessissa tarvittiin monenmoisia kopioituja, joihin hän kirjoitteli käsin kaikenlaista. Pyysi allekirjoituksia.
Teki papereista nipun, ja taisi laittaa johonkin mappiin.
Sain oman nipun.
Huomenna saan rekisterilaatat mukaan.
Toivotaan varjelusta huomiselle matkallemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti