Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Voiko olla elämää ilman henkilökohtaista läppäriä

Voi, mutta se ei ole kivaa. Läppärini pimeni ennen kuin palasimme Suomeen. Lähetin vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ennen pääsiäistä, mutta en ole saanut vastausta vieläkään. Soitin yhtiöön ennen kuin tein ilmoituksen, pääsin hyvin läpi ja käsittelyajaksi arvioitiin noin viikko. No, saattoi olla "ainakin viikko".

Kun soitan yhtiöön ja teen esitetyt valinnat, kuulen, että palvelu on tilapäisesti pois käytöstä. Näin on käynyt ainakin parina kolmena arkipäivänä.

Olen myös lähettänyt asiasta viestin sähköpostitse, mutta en ole saanut vastausta.

Ovatko suomalaiset yhtäkkiä vimmautuneet hajottamaan tietokoneitansa vai mistä ruuhka voi johtua?
Onko käsittelijät valjastettu peruuntuneita matkoja koskevien hakemusten kimppuun.

Tänään huomasin, että voin yrittää saada yhteyden toista kautta. Ajoneuvopuolella vastattiin ja todettiin, ettei hakemustani ole vielä käsitelty. Asiakaspalvelija lupasi jättää soittopyynnön asianomaiselle taholle.

Läppärin jakaminen vaimon kanssa alkaa koetella suhdetta. Korona, kaksi nettiriippuvaista ja yksi kone!

En haluaisi ostaa uutta ennen kuin tiedän korvauksen. Alkaa jo poltella.

Ei kommentteja: