Sairaan rakas elämä

Since 2014

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Altista itsesi - se kannattaa


Kävin Kiasmassa opiskelijaryhmän kanssa. Esillä on neljä näyttelyä, jotka ovat Elementit, Face to Face, Ismo Kajander ja Robert Mapplethorpe. Opastuksemme jakaantui kahden ensimmäisen kesken ja kolmanteen opiskelijat saivat tutustua itsenäisesti. Mapplethorpeen en ollut tilannut opastusta enkä ole ottenut sitä tehtävänkään osaksi. Se saattaisi järkyttää nuorta mieltä.




Tämä Jannis Kounellisin teos voidaan panna päälle, jolloin sen tuottama elämys muuttuu aivan toiseksi.










Hämmentävää, että näin suuret "pikselit" saavat kauempaa aikaan niin selvän nököaistimuksen. Teho näkyi erityisen selvästi kännykkäkameran etsimellä.





Battle of Britain




Tämäkin teos pantiin päälle.



Opiskelijat viihtyivät hyvin näyttelyissä. Minä taisin lähteä ensimmäisenä paikalta.

Minullekin jäi sellainen mielikuva, että nykytaide vetoaa voimakkaammin tunteisiin kuin vanhempi taiden. Tosin nuo Ismo Kajanderin installaatiot saavat välillä aikaan pinnallisen vaikutelman, mutta tunnehan se on huvittuminenkin.

Ankarat aamut

Minulla on tässä jaksossa neljänä päivänä viikossa varhainen herätys, tunnit alkavat klo 8.15. Tällaisessa asiassa tuntuvat ikääntyminen ja todellisuus tuottavan keskinäistä kitkaa. Yritän mennä ajoissa nukkumaan ja välillä onnistunkin saamaan noin kahdeksan tunnin unipatjan alkavan päivän alle. Se ei aina tunnu ihan riittävän. Onneksi olen varannut aamuuni runsaasti pelivaraa ja saatan ottaa  pienet unoset vielä herättyänikin ilman, että aikataulu kiristyy mahdottomaksi.


Isnäs. Tyttären tekemä pysti.


Silti monena aamuna on ollut vaikeaa päästä liikkeelle. Väsymys on painaut ja olo on tuntunut kankealta.

Toivottavasti ensi lukuvuoden osa-aikatunnit järjestyvät niin, että nalle saa rauhassa herätä aamuisin.

Kesä tulee!

Tämä keskiviikko on keidas lukujärjestyksessäni. Opetus alkaa vasta kymmeneltä eikä tunteja ole kuin kolme, joten jää aikaa muihinkin koulupuuhiin. Tänään menemme ryhmäni kanssa Kiasmaan. Käyn kuitenkin koululla tulostamassa opiskelijoille tehtäväpapereita, kun oma printterimme on kovin poloinen. Iltapäivällä on yhteinen meno vaimon kanssa, joten huomisia taidenäyttelyvierailuja täytyy yrittää organisoida muun puuhan lomassa.

Säännölliset unet ja ruoka-ajat sekä päälle liikuntaa. Siinä verttuvan miehen elämän runko.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Hyviä uutisia


Tänään kävin taas tapaamassa "omaprofessoriani" Meikussa. Hän oli huvittunut harittavasta tukastani. Se on nyt sen pituinen, että se ei asetu mihinkään. Olen ajatellut antaa sen kasvaa ja katsoa millainen siitä tulee. Lääkäri tuumi muutenkin, että olen nobelistin näköinen parrassani ja vaatetuksessani (samettitakki ja farkut). Mukavahan tuo.

Hänellä oli hyviä uutisia. Veriarvot olivat erinomaiset. Sain taas terveen paperit kolmeksi kuukaudeksi.

On mukava, kun pääsen saman tutun lääkärin pakeille joka kerta. Tulen hänen kanssaan oikein hyvin juttuun. "Omalääkäriys" johtuu kuulemma siitä, että olen mukana siinä tutkimukessa, josta aikoinaan kerroin.

Silmät ovat aika hurjan näköiset. Verestävät. Lääkäri arvioi sen johtuvan keväästä. Minulla on ollut kauan sitten siitepölyoireita keväisin. Onkohan syöpähoito aktivoinut sen taas. Täytyy syödä Zyrtekiä tai vastaavaa.





Hain vaimon taas kaupungilta. Hän oli pitämässä elämäkertaryhmäänsä. Menimme sitten kanavarantaan kahville. Viihtyisä paikka. Tosin cappuccino ei ollut niin hyvää kuin eilinen. Ei ollut yhtä tummaa paahtoa.

















maanantai 4. toukokuuta 2015

Persujen linja ärsyttää


Kuulin eilen osan ohjelmaa, jossa haastateltiin perussuomalaisten "työmies" Putkosta ja Ruben Stilleriä. Putkosen mukaan Suomen teollisuuden kilpailukyky menee ympäristönsuojelun edelle. Muutenkin hän vinkui siitä, että työmiehiä syyllistetään autolla ajamisesta ja lomareissulle lentämisestä.

Minulla ei ole varaa paukutella henkseleitä näissä asioissa, mutta ärsyttää tuollainen omaan napaan tuijottaminen. Viis siitä, mitä ongelmia ilmastomuutos muille tuottaa, kunhan vain täällä saadaan porskuttaa säkki päässä lyhyen tähtäyksen onnessa. Voiko epä-älyllisempää politikointia olla?


Viime maanantaiseen Miesten tuntiin on nyt Areenassa suora linkki. Pääset siihen tästä. Teeman oli silloin "Mies ja ikääntyminen", mutta nyt otsikko on "Seksuaalisuus ei ole iästä kiinni". Että sillä lailla. Onko tämä sitä menneisyyden hallintaa?




Taidetta neljältä kantilta

Olipa menopäivä. Kävin käynnistämässä aamutunnin ja lähdin Laakson sairaalaan verikokeeseen sen toteamiseksi, onko syöpä pysynyt kurissa. Verenpäästäjä vähän naurahti, että tulit lastenlipulla. Hertsikan sairaalassa syöpätestiläiset saavat ottaa alimman jonotuslipun ja pääsevät muita nopeammin. Mikähän tuolla olisi pitänyt ottaa? Jonoa näytti olevan niin, että olisi tainnut aikataulu mennä silppurin läpi. Piti ehtiä kymmeneksi jo Amos Andersonin taidemuseoon. Nyt ehdin käväistä Pasilassa katsomassa miten käynnistetty luokka pärjää. Hyvin siellä meni. Olin laittanut yhden taidehistoriavideon pyörimään ja pyytänyt yhtä opiskelijaa käynnistämään toisen, kun ensimmäinen on päättynyt.








Laakso näyttää todelliselta sairaalalta.

Lähdin junalla Amokseen. Osa opiskelijoista ei lue Wilmaviestejä, joten olivat menneet koululle, vaikka olisivat voineet tulle suoraan kotoa Amokseen. Tulivat sitten myöhässä, mutta hyvä niinkin. Amoksessa oli tuttu opas, joka esitteli meille Työtäkö?-näyttelyn. Mukana oli valokuvia tämän ja viime vuosituhannen lopun töistä sekä Halosen ynnä muiden maalauksia savottahommista ja sen sellaisista. Esillä oli myös lystikkäitä puuveistosukkeleita ja -akkeleita, kuin Vaahteramäen Eemeli olisi aikuisena elvyttänyt lapsuutensa liiteriajankulua.




Katsoimme myös muita näyttelyitä, mutta ilman opastusta. Jussi Tiaisen Amos pala palalta oli varmaan kova pala opiskelijoiden purtavaksi. Näyttelyssä oli detaljivalokuvia taidemuseon tiloista. Osa seinäkoristelua, portaan ja seinän saumakohta, pylvään pää ja sen sellaista.

Vilhelm Hammershøin Hiljaisuuden maalari on todella rauhoittava näyttely. Teokset ovat enimmäkseen hiljaisia interiörejä.

Neljäs katsomamme näyttely oli Kiinan muuttuvat maisemat. Tussitöiden tekeminen oli kuulemma Kiinassa kielletty kulttuurivallankumouksen aikana. Muutamat tekijät onnistuivat pakenemaan ja ovat nyt kiinalaistaustaisten taiteilijoiden huippua. Erityisen kiinnostava teos oli videoanimaatio, jonka kädenjälki oli perinteistä tussia. Jos menet näyttelyyn, kannattaa katsoa. Kestää 17 minuuttia.

Palasin koululle syömään ja pitämään näyttelyryhmälle kolmannen tunnin. Annoin heidän kirjoittaa näyttelytehtävää. Valitettavasti viisi aamupäivällä ollutta opiskelijaa olivat päättäneet olla tulematta enää tähän vaiheeseen. Aloitin seuraavan ryhmän. Katsoimme taidehistoriavideon ja lähdimme Amokselle.

Näyttelykokonaisuus oli oikein hyvä kattaus erilaista taiteen tekemistä opiskelijoille. Joillakin oli vaikeuksia, kun luulivat, että eri huoneet ovat automaattisesti eri näyttelyitä. Saapa nähdä, mitä kirjoittavat, kun tehtävänä oli muun muassa arvioida, miksi kukin näyttely on tehty. Hiedän pitää myös kuvata kukin niistä yleisesti sekä nimetä suosikki ja inhokki perusteluineen jokaisesta näyttelystä.

Näyttelyssä juoksemisesta oli sekin hyöty, että kun menin junalla, sain päivän liikunta-annoksen samalla. Steissiltä vei vajaa kymmenen minuuttia kävellen Amokseen ja sen välin kipitin neljä kertaa.






Viimeisen nayttelykäynnin jälkeen palkitsin itseni cappuccinolla Lasipalatsin sisäpihan terassilla. Kyllä maistui taivaalliselta. Niin maailma muuttuu. Tuolta aukiolta lähti aikoinaan busseja esimerkiksi Nurmijärvelle. Onpa sieltä taidettu joku kerta dösa ottaa.

Olisi vielä liikuntaa tarjolla, taloyhtiän pihatalkoot. Taidan laistaa tällä kertaa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Onnea on ...


... satuhetki pikkuinen tyttärentytär kummassakin kainalossa.




Niin makaa kuin petaa


Huomisesta on tulossa varsinainen menopäivä. Olen järjestänyt aamu- ja iltapäivälle taidenäyttelykäynnit Amos Andersonille huomaamatta, että minulla on verikoe aamulla. Onneksi tiistain lääkärikäynti syöpäklinikalla sattuu tuntien ulkopuolelle.

Käyn aamulla käynnistämässä tunnin, sitten menen verikokeeseen varmaankin Laakson Hus Labiin ja sieltä Amokselle. Sen jälkeen syön koululla ja pidän vielä tunnin äskeiselle ryhmälle. Sitten aloitan seuraavan ryhmän kanssa tunnin ja lähdemme sitten Amokselle. Olisihan tuon voinut paremminkin suunnitella.

Niin makaa kuin petaa, sanoi edesmennyt anoppini aikoinaan.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Siunattu lahjakortti

Olen hieman levottomana kaivannut taiteen tekemistä. On ollut vaikea aloittaa. Etsin tänään aiheita ja joitakin olin löytävinäkin, mutta hyppy tuntui kovin suurelta. Päätin sitten vain alkaa tekemään jotakin. Pääasia, että voin tehdä käsilläni jotakin.



Rupesin piirtelemään öljypastelleilla kaikenlaisia muotoja. Löysin kaapista oikein pastelleille tarkoitettua paperia.



Taisin ostaa eräällä saamallani lahjakortilla Temperasta Sennelierin paksunpaksuja öljypastelleja. Kalliita ovat, mutta ne ovat huippulaatua.



Käytin syvän siniselle pohjalle sekä Sennelierejä että vanhempia väriliituja ja näiden huima laatuero nousi selvästi näkyviin. Senneliereissä on niin paljon pigmenttiä, että niiden värit hehkuvat kirkkaina kalpeiden vanhojen liitujen rinnalla. Tuntuu, että jälkimmäiset eivät loista ollenkaan.



Jos näitä hommia tekee, kannattaa panostaa laatuun. Sennelierit luistavat öljyisinä ja niillä saa hienoa rouheaa tekstuuria, suorastaan kolmiulotteista.  Tarkempaa työtä varten voisi olla myös ohuempia Sennelierejä.











Vereslihaista sisältöä elämään?

Näin viimeyönä unen, jossa ajauduin sivutoimiseksi huoltoaseman tankkauspojaksi. Kun tein hommaa ensimmäistä kertaa, pärjäsin mielestäni kohtuullisesti ollakseni aloittaja, mutta ohjaajani mielestä pärjäämiseni tuntui olevan luokatonta. Onkohan tämä kaiku jostakin menneestä, kun olen yrittänyt onnistua jossakin minulle soveltumattomassa?

Poikasena pelasin jalkapalloa, johon motoriset taipumukseni ovat aika heikot. Opiskelin kauppatieteitä, kun en oikein muutakaan keksinyt. Itsetuntemus oli kovin heikolla tolalla. Päädyin pitkäksi aikaa liike-elämän palvelukseen. Esiinnyin kuin ne hommat olisivat olleet minulle luontaisia, mutta se oli päälle liimattu rooli. Olen liian humanisti ja ehkä myös nurkkafilosofi sellaiseen. Se loi kuitenkin hyvää pohjaa työhöni kauppaopettajana. Tämäkään homma ei istu täysin nappiin, koska en ole riittävän hoivaava tyyppi ja luontaista auktoriteettiakin saisi olla enemmän.

Ihminen on varmaan parhaimmillaan silloin, kun hänen työnsä ja kykyprofiilinsa vastaavat täysin toisiaan. Viime aikoina on alkanut tuntua, että jonkun sortin toimittajan työ voisi olla minulle parhaiten sopiva. Toimintaympäristö olisi virikkeitä pullollaan ja saisin ilmaista itseäni suullisesti tai kirjallisesti. Äitini on jo aikaa sitten ajatellut minusta näin. Hänen kannassaan on ollut varmaan syvän intuitiivista viisautta ja hän on varmaan myös osannut peilata taipumuksiani omiinsa. Taiteen tekeminen voisi olla toinen vaihtoehto, mutta siitä en ole täysin varma. Ainakin se on todella vaikea ala.

Olisi varmaan ihanteellista elää luontaisesti eheänä. Minä koen itseni eheäksi, mutta tarvitsen siihen apukeinon. Luultavasti ainakin osittain henkilökohtaisesta historiastani johtuen reagoin neurootisesti, kun kohtaan liikaa haasteita kerrallaan. Onneksi on tuo apukeino.

Voi olla, että pystyn tänä vuonna ottamaan askeleen kohti luontaista eheyttä, kun jään osa-aikaeläkkeelle syksyllä. Opetustyön kuormistus vähenee ja voin tehdä enemmän sellaisiä puuhia, jotka koen itselleni luontaisiksi. Valitettavasti näitä ei voi liittää mihinkään ansaintalogiikkaan ainakaan heti, koska osa-aikaeläkkeellä ei saa olla muita ansioita. Tai saa, mutta ne pitäisi ottaa huomioon kuormituksessa ja se on hieman hankalaa. Saa nähdä.

Jos uskallana päästää neuroosialttiuttani esiin, voin saada palkinnoksi jotakin vereslihaisen sisällyksekästä. Mene tiedä? Onkohan ajatus liian romanttinen. Onko elämä silloin ehyttä?



perjantai 1. toukokuuta 2015

Ruokamenoanalyysi ja kansainvälinen "seurapiiri"

Olen tehnyt ruokamenoanalyysin puolen kuukauden ajalta. Tuohon on lisättävä vielä työpaikkaruokailuni, joka on edullista.

Ei tuo pahalta näytä. Vihanneksia on ihan kunnioitettava osuus. Kun yhdistetään vihannekset sekä hedelmät ja sen kaltaiset, ollaan jo kolmasosassa. Ei hassumpaa. Valmisruuat voisi tietysti jättää kokonaan, mutta onneksi osuus ei ole tuon suurempi. Näin lyhyellä jaksolla jotakin jää sattumankin varaan. Katsotaan paljonko kokonaiskuva muovautuu, kun saadaan koko kuun lukemat.


€
%
Vihannekset
41,23
20,2
Hedelmät marjat ja keitot
24,66
12,1
Liha, kala, makkarat ja munat
27,07
13,3
Valmisruuat
13,16
6,5
Maitotaloustuotteet
41,17
20,2
Herkut
20,78
10,2
Juomat
6,89
3,4
Leipä yms.
14,07
6,9
Sekalaiset ruokatarvikkeet
4,28
2,1
Sekalaiset
10,88
5,3

204,19


Oli mukavaa tänään, kun oli kansainvälinen kyläilykokoontuminen meillä.ös Paikalle oli entinen työkaverini, joka on kotoisin Bangladeshista, ja hänen ukrainalainen vaimonsa. Olimme pyytäneet paikalle myös naapurimme, suomalais-ukrainalaisen pariskunnan. Vieraamme saivat tutustua näin toisiinsa. Hyvin meni, seuraava kyläilykutsu kuului tulevan ensin mainitun pariskunnan luo samassa kokoonpanossa.

Kansainvalisestä taustasta huolimatta keskustelut käytiin suomeksi.

Oli mielenkiintoista kuulla ukrainalaisia näkemyksiä nykytilanteesta.

Some taitaa lisätä tapaamisia kasvokkain


En voi kyllin kiittää taloyhtiömme hyvää henkeä. Kaksi asukasta olivat viettäneet syntymäpäiviä ja heille oli jäänyt runsaasti tarjottavia yli. Taloyhtiön FB-sivun kautta kaikui kutsu muille asukkaille tulla pihaan viettämään yhdessä vappua. Meitä kertyi sinne porukka syömään ja juttelemaan mukavia. Syömistä oli niin paljon, että siinä kuittaantui lounaskin.






Jotkut pysyttelevät Facebookin ulkopuolella ja eläköön vapaus. Sitä perustelua en kuitenkaan nielaise, että prefereerataan kasvokkain tapaamista. Enpä usko somen vähentäneen face-to-facea elämästäni. Sen sijaan olen saanut mahdollisuuden kuulla ystävieni ja tuttujeni kuulumisia silloinkin, kun en tapaa heitä kasvokkain.

Tämänpäiväinen kokemus osoittaa, että some jopa lisää tapaamisia kasvokkain.

Lämpimät kiitokset hyvät naapurimme!