Tänään kävin taas tapaamassa "omaprofessoriani" Meikussa. Hän oli huvittunut harittavasta tukastani. Se on nyt sen pituinen, että se ei asetu mihinkään. Olen ajatellut antaa sen kasvaa ja katsoa millainen siitä tulee. Lääkäri tuumi muutenkin, että olen nobelistin näköinen parrassani ja vaatetuksessani (samettitakki ja farkut). Mukavahan tuo.
Hänellä oli hyviä uutisia. Veriarvot olivat erinomaiset. Sain taas terveen paperit kolmeksi kuukaudeksi.
On mukava, kun pääsen saman tutun lääkärin pakeille joka kerta. Tulen hänen kanssaan oikein hyvin juttuun. "Omalääkäriys" johtuu kuulemma siitä, että olen mukana siinä tutkimukessa, josta aikoinaan kerroin.
Silmät ovat aika hurjan näköiset. Verestävät. Lääkäri arvioi sen johtuvan keväästä. Minulla on ollut kauan sitten siitepölyoireita keväisin. Onkohan syöpähoito aktivoinut sen taas. Täytyy syödä Zyrtekiä tai vastaavaa.
Hain vaimon taas kaupungilta. Hän oli pitämässä elämäkertaryhmäänsä. Menimme sitten kanavarantaan kahville. Viihtyisä paikka. Tosin cappuccino ei ollut niin hyvää kuin eilinen. Ei ollut yhtä tummaa paahtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti