Pienestä tulee iso

Näkymä sisäpihaan Kaskentieltä

Olen jumittunut tekemättömyyteen. Saattaa olla eläkeläiselle tyypillistä, että pienet asiat tuntuvat isoilta. To do -listan tekeminen tuntuu kuitenkin stressaavalta ajatukselta. Aika pienikin odottava juttu tuntuu kuormittavan.

Kun saa jonkin pienen mielessä olevan asian hoidetuksi, tuntuu, että onhan tässä jotakin saatu aikaan. Vilkkaissa elämänvaiheissa tällaiset asiat hoidettiin kaiken muun kiireen ohessa. Kun aikaa on, sitä myös menee.

Ehkä minun pitää ajatella, että nukkuminenkin on työtäni tällä hetkellä. No ei nyt sentään. Oikeaa työtä ei enää ole. Kun lepään riittävästi, minusta ehkä tulee puuhakkaampi, ainakin lyhyeksi aikaa. Ei minulta tosin juuri kukaan kovin kummoisia arkitouhuja odotakaan. On kuitenkin mukavaa, että blogitekstejäni odotetaan. Tosin siitäkin syntyy stressiä, mutta en minä tämän kirjoittamista lopettaakaan raski.

Ymmärrän, että minun täytyy antaa aikaa itselleni.

Eilen oli vilkas päivä. Heräsin tänään aika varhain, söin aamiaisen ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin puoli kahdentoista tienoissa. Minun pitää levätä, että jaksan sen minkä jaksan. Jaksan minä jotakin väsyneenäkin, mutta sitten tarvitsen palautumisaikaa.

Yksi mahdollinen aktiivisuuden este poistui tänään. Kävimme ostamassa Raisiosta minulle maalauspöydän. Löysin sen Tori.fi:n kautta. Pöytä on oikein hyväkuntoinen ja sen hinta oli aika muodollinen. Netti mahdollistaa tällaisen joustavan kierrätyksen. Kun palveluja käyttää, elämään tulee lyhyitä kohtaamisia. Tavara ja raha vaihdetaan, eikä juuri puhuta kuin käynnin aiheesta. Nimet ovat tiedossa, mutta tapaamiset jäävät aika anonyymeiksi. Vähän kuin kaupassa kävisi.

Ehkä monet muutkin tuoreet eläkeläiset pohtivat tällaisia.

Päivittäisiä velvollisuuksia nämäkin

Kuka arvaa, mikä tämä Turussa oleva esine on?

Sairaushistoriani antaa oman leimansa päivittäisiin rutiineihini. Kaadan aamiaisen yhteydessä  dosetista kouraani pillereitä ja heitän ne kielelleni nielaistaviksi, imen pullosta pipettiin yhtä liuosta ja ruiskutan sen suuhuni, otan toisesta pullosta toista liuosta mittalusikkaan ja toimitan senkin samaan osoitteeseen. Sivelen voidetta silmieni ympärille. Otan salvaa muutamana päiväna kerrallaan ja pidän taukoa, kun punotus on asettunut. Lopuksi laitan tipat silmiini.

Olen alkanut huolehtia päivittäisen kolmen litran nestekiintiöni täyttymisestä siten, että juon kuusi puolen litran pullollista vettä vuorokaudessa. Aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen yhteydessä kumoan kussakin yhden. Kaksi muuta juon väliaikoina. Asia sujuu parhaiten siten, että istun vartavasten juomaan annokseni. Litkiminen saattaa tosin unohtua toviksi, koska tietysti luen tai käytän läppäriä samalla. 

Vältän runsasta juomista illalla syystä, jonka arvaattekin. 

Päiväannokseeni kuuluu kaksi kalkkitablettia, jotka ovat makeita. Imeskelen ne "kahvileipänä" samalla, kun juon lounaan jälkeisen kupposeni. 

Rasvaamisesta olen jo kirjoittanut. Teen sen milloin sattuu, mutta päivittäin, vaikka välillä tulen ottaneeksi lomaa. 

Iltapalalla otan yhden pillerin puolikkaan sekä samat liuokset ja silmälääkkeet kuin aamullakin.  

Eläkkeellä ollessa aikominen vie oman aikansa. Pienet puuhat tuntuvat isoilta, kun oikeasti isoja on harvakseltaan.



Kirjoitan taas maanantaina.

Samppalinnanvuorella

Kävin keskiviikkona Samppalinnanvuorella. Tässä kuvasatoa kävelyltäni.

Tykki on omistettu Turun seudun tykkimiehille (1939-1944).

Näkymä Teatterisillalle

Luulin, että tämä betoniruukussa oleva puu oli torilla jo ennen äskeisiä surullisia tapahtumia, mutta se tuotiinkin kai siinä vaiheessa, kun kukat ja kynttilät poistettiin. Kuvittelin, etten vain muistanut sitä. Astia on niin torille kuuluvan näköinen.

Juurella oli aluksi useita kynttilöitä. Ilmeisesti siihen ilmestyvät poistetaan.

Mikä puu tämä on?

Klikkaamalla näet kuvat suurempina.

Väsymyksen syövereissä

Vanhuuseläke suuri onni kaltaiselleni väsyneelle ihmiselle. Voin elää säällisesti uutta elämää,joka minulle on annettu.

Tunnen itseni tänään erityisen väsyneeksi. En tiedä, johtuuko se eilisestä kävely- ja valokuvauslenkistäni Samppalinnaan.

Voi olla, että voimaannun vuosien mittaan, mutta se ei kai ole varmaa. Minulle määrättiin  kolesterolilääkitys joskus kevättalvella tai keväällä. Minulla on kai syövästä tai sen hoidoista johtuva kohonnut alttius sydän- ja verisuonitauteihin.

Ihmettelen, voisiko väsymykseni johtua statiinista. Se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Väsymys kuuluu haittoihin, joita ilmenee "harvemmalla kuin 1 potilaalla sadasta mutta useammalla kuin 1 potilaalla tuhannesta". 

Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että vieras veri omissa kudoksissani pitää immuunijärjestelmääni normaalia aktiivisempana ja se vie voimia. Toivottavasti vereni ja elimistöni yhteistyö sujuvoituu. 

Olisi mukava viettää aktiivisempaa elämää, mutta parempi tällainen elämä kuin ei elämää ollenkaan. 

Unentarpeeni on koholla. Tarvitsen kymmenisen tuntia vuorokaudessa. Yritin opettaa itseäni nousemaan varhemmin, mutta se ei tuntunut hyvältä. Usein kello lähestyy puolta päivää, kun alan olla jotenkin jalkeilla.  

Olisi hyvä, jos olisi jotakin, jonka vuoksi joutuisin lähtemään päivittäin kotoa. Ei ole hyvä jumittua kotiin. On kuitenkin toimittava voimien mukaan. 

Rankka asunnonvaihto- ja muuttovaihe saattavat osaltaan selittää väsymystäni. Yritän levätä ja toivon, että alkaisin piristyä. 

Arvatkaa, missä on entinen Kaarinan kirkko

Kävimme vaimon kanssa viehättävässä paikassa. Menimme tutustumaan Pyhän Katariinan kirkkoon, joka on linnuntietä vain runsaan kilometrin päässä Turun tuomiokirkosta.

Sisään emme päässeet, mutta ympäristössäkin oli katselemista.

Kirkon vieressä olevan hautakappelin on rakennuttanut piispa Jakob Gadolin, joka eli 1719-1802. Hänen maallinen majansa lepää tuossa tiilirakennuksessa, jossa on myös hänen sukulaisiaan ja sukuun tulleita.

Kun tällaisia historiallisia asioita penkoo, saattaa löytää asioita, jotka sivuavat omiakin esivanhempia.  Jakob isä, Jakob myöskin, pakeni isovihaa Ruotsiin kuten moni muukin, joka siihen kykeni. Isä-Jakob toimi palattuaan Merkikarvian kirkkoherrana. Yksi hänen edeltäjistään kyseisessä virassa oli Thomas Kellander, joka on sukututkimusten mukaan yksi esi-isistäni. Myös hän oli Ruotsissa isovihan levottomuuksia paossa.

Jakob Gadolin junior opiskeli ennen telogian ja matematiikan opintojaan Porin triviaalikoulussa. Sattumalta myös Thomas Kellanderin appiukko Jonas Wrigstadius toimi samassa opinahjossa apologistana, mutta hän kuoli jo ennen Gadolin juniorin syntymää, joten eivät ole voineet tavata.

Pyhän Katariinan kirkon lähellä on tunnelmallinen pappila, joka lienee nykyään kirkkoherranvirasto.

Pyhän Katariinan kirkko on hieno historiallinen alue ylioppilaskylän kainalossa. Kannattaa tutustua.

Minulle oli yllätys, että Pyhän Katariinan kirkko on entinen Kaarinan kirkko ja aluekin on tietysti kuulunut Kaarinaan, vaikka on näin lähellä Turun tuomiokirkkoa. Alue liitettiin Turkuun vuonna 1939 ja erottui Kaarinan seurakunnasta Turun Katariinan seurakunnaksi vasta vuonna 1991.

Nykykieltä

Nyt on askelmerkit aseteltu siten, että menemme laatukylki edellä. Meidän on oltava ketteriä ja mannä tarvittaessa mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun toiminta resonoi hyvin, avautuua ikkunoita, jotka pitää käyttää hyväksi. On otettava joka tilaisuudesta koppi ja jatkettava isolla sydämellä.

Isossa kuvassa tilanne näyttää hyvältä. Meillä on kestävä tiekartta. Jos tilanne muuttuu, pitää valita uusi tulokulma. Loppupeleissä kysymys on siitä, että jaamme voimavarat oikein.

Tähän asti tämä on ollut iso harjoitus.

Ruissalon tunnelmia

Kävimme tänään Ruissalon länsipäässä, Saaronniemessä, jossa on uimaranta, leirintäalue ja kahvila. Sää oli aurinkoinen. Leppeä tuuli hiveli kasvoja.

Kahvilan nimi on Villa Saaro. Rakennus on vanha ja hieno. Ikkunaluukut tuovat mieleen ranskalaiset talot.

Kai noin isossa talossa on muutain kuin vain kahvila, joka on suljettu syyskuun alusta lähtien. Eilinen oli poikkeus. Kahvilaan tutustuminen jää ensi kevääseen. Turun kaupunki omistaa.

Pieni parisuhdekitka

Meikku määräsi aikoinaan minut rasvaavaan itseni kauttaaltaan joka päivä, eikä määräystä ole purettu. Aikaisemmin en rasvaillut itseäni juuri koskaan.

Yritän toimittaa voitelun säännöllisesti, mutta joinakin päivinä laiskuus vie voiton. Vaimoni auttaa minua, koska en ole saanut orangin käsiä.

Se miten hoidan asian, kihnuttaa jatkuvasti parisuhdettamme. Vaimoni ei voi käsittää, että levitän voiteen selälläni sängyssä maaten. Allani on yleensä pyyheliina. Spruuttaan ensin mahalleni rasvaa määrän, jonka arvioin sopivaksi. Vasemmassa kädessäni on Hesari tai jokin muu lehti, jota luen samalla, kun sivelen itseäni oikealla kädelläni. Vaihtoehtoisesti saatan katsoa Areenasta jotakin.

Jos olen annostellut voidetta liikaa mahalleni, kaavin ylijäämän kertakäyttömukiin tulevaa käyttöä varten.

Saatan olla jo aloittamassa hommaa, kun huomaan tarvitsevani jotakin. Pitää vielä nousta ja käydä muualla asunnossa. Kun olen muutoin saanut levittelyt tehdyiksi, etsin vaimoni, joka rasvaa selkäni. Se saa varmaan aika hyvän kerroksen, koska minulle saavuttamaton alue on aika pieni, ja vaimoni levittää ainetta laveammin.

Herttonimessä asuimme niin korkealla, että saatoin kulkea kotona siinä asussa, missä huvitti. Uudessa kodissani joudun opettelemaan hienostuneempia tapoja. Miellä on säleverhot, mutta olen hieman laiska niitä säätelemään. Olisi kuitenkin kovin kiusallista, jos joku naapuritaloissa asuva valittaisi taloyhtiölle epäesteettisistä näyistä.

Käytän Lidlin Cien -voidetta, koska se levittyy helposti ja on edullista. Cienin pakkauksessa tosin on eräs vika. En pysty puristamaan sitä tyhjäksi. Muovipurkkiin jäävä aine harmittaisi, joten performanssiini kuuluu ajoittain myös purkin murhaaminen joko leipäveitsellä tai saksilla. Minulla on siten  välillä sängyssä varustuksenani ruokailuveitsi, jolla kaavin purkkia ja jolla siirrän ainetta mahalleni.

Vaimon mielestä, rasvaaminen pitäisi ehdottomasti suorittaa seisten. Rasvaan jalkateränikin, joten minun pitäisi siinä tapauksessa seisoa myös yhdellä jalalla. Rasvaisena horjuminen ei tunnu houkuttelevalta. Tiedä vaikka jäisi tahroja seiniin. Kylpyhuoneessamme on laatoitus, joten siellä tämä ei olisi ongelma, mutta voisin joutua siivoamaan rasvan laatoista. Tätä voisin ehkäistä pitämällä vasemmalla kädelläni jostakin kiinni. Millä minä silloin lehteä pitäisin? Sitäpaitsi joutuisin jatkuvasti laittamaan rasvapurkin lavuaarin reunalle ja ottamaan sen takaisin. Sehän pitkittäisi toimenpidettä.

Vaimoni mielestä rasva pitäisi myös levittää ensin käsiin ja vasta sitten muualle iholle. En käsitä mitä sillä voittaisin. Mieluummin siirtelen voidetta klimppeinä mahaltani ja levitän saman tien suoraan sinne, mihin se  on tarkoitettu.

Pariskuntien pitäisi hioutua toisiinsa. Tässä kohtaa haluan jättää särmän paikalleen.

Olen toistaiseksi onnistunut säilyttämään tyylini.


Kirjoitan taas maanantaina. 

Uusi muistokierros Kauppatorilla?

Pelargonioita mummolan parvekkeella

Ei huvittaisi mennä hammashoitoon paikkaan, jonka nimi on Jyrsintäkeskus.

Sidonnaisasiamiehet, hm.

Tämä on hauska oivallus.

Markkinointia Turun murteella.

 Kauppatorin muistopaikalla näyttää alkaneen uusi kukka- ja kynttiläkierros.