Föri kasvaa vauvasta tositoimiin

 

Tässä on Turun kuuluisa Föri vastasyntyneenä. Pieni on, mutta jo tutun näköinen. 

Entä alakouluikä?

Lauttojen peruskoulussa Föri sai jo kuivaharjoitella kuljettamista. 

Föriä kasvatettaessa häntä kannustettiin pitämään hieman pitkäveteistä työtään ihmisten palvelemisena. 

Föri on palvellut tunnollisesti ja tosissaan jo vuodesta 1904. 

Niinpä hänestä on tehty muotokuva kuten muistakin ansioituneista aikaansaajista. 

 Förin mielimusiikkia.

Föri ei ole perheensä ainokainen. Tässä kelluu Pikkuföri.

Ta-daa!

Paikalle oli tullut 12-vuotias, joka odotti lasta isälleen

 

Kuva Kev Pixabaystä

Tänään ilmoittautui presidenttikisaan ehdokas, joka haluaisi lopettaa kehitysavun kokonaan.

Miten tämä liittyy otsikkoon?

Minäpä kerron.

Olimme tänään kahden kirjan julkistustilaisuudessa. Toisella tapahtuman sankareista on kokemusta Afrikasta. Hän on ollut myös mukana hankkeessa ensimmäisen turvatalon saamiseksi Tansaniaan.

Suojan tarpeessa oli ollut naisia, mutta myös nuoria tyttöjä, joista joku ehkä silvottu 12-vuotias, joka odotti lasta isälleen. 

Presidentti ei vastaa valtion budjetista. Tuore ehdokas katsoi kuitenkin, että presidentin tehtäviin kuuluu myös arvojohtajuus. Näin minäkin ymmärrän. Toiivoisin myös, että presidentti toimisi koko kansaa yhdistävänä hahmona. 

Hänen tiedetään antaneen ymmärtää suovansa, että tietyt naiset tulisivat maahanmuuttajataustaisten raiskaamiksi. 

Ei tästä tämän enempää. 

Mummoni papan mummon näkemiä esineitä Kökarin kirkossa

 

Merirosvolaiva kirkossa. Mitä ihmettä?

Anna Greta syntyi vuonna 1779 ja tämä kirkko valmistui vuonna 1784. Hän astui siis noin viisivuotiaana ensimmäisen kerran tästä ovesta sisään (ellei sitten kuljettu päätyovesta).  

Tässä lukossa on pikkutyttö saattanut nähdä peikon naaman. 

Tämä kirkko on varmasti tullut hänelle tutuksi ennen kuin hän muutti pois viimeistään avioituessaan brändöläisen kruununvenemiehen kanssa. 

Käyhän peremmälle! Tällaista täällä on. 

Anna Greta istui vasemmalla, joka oli naisten puoli. Ainakin kaikilla aikuisilla rouvilla ja neideillä oli huivi päässä. Miehet oikealla olivat varmasti paljain päin. 

Mitä korkeammalla oli säätysi, sitä edempänä oli paikkasi, ja päinvastoin. 

Näistä videoista tavoitat paremmin läsnäolon tunteen. 

Minua kiinnostaa, mitä näistä kirkon esineistä Anna Greta saattoi katsella istuessaan penkissä tai kulkiessaan kirkkotilassa (jos nyt kehtasi). 

No ainakin tätä!

Tämä järeä kasteallas on 1200-luvun alusta. Sen sanotaan löytyneen aiemmin paikalla olleen fransiskaanikonventin kirkon seinästä. 

Onkohan Anna Greta saanut vettä hiuksilleen näin hurjasta altaasta. Keskiajalla on vauva vielä voitu kastaa upottamalla, joten tilaa on tarvittu. 

Arvelen, että Anna Gretan aikaan käytettiin jo kastemaljaa. 

Taidehistoriaa opiskellut vaimoni arvelee saarnaspöntön palvelleen tämän kirkkorakennuksen alusta. 

Saarnastuolin yllä oleva puinen pelikaani on peräisin vanhasta puukirkosta. Pelikaani ruokkii poikasia sydänverellään. Se on vertauskuva Jumalan rakkaudesta. 

Tuskinpa Kustaa kolmatta on nähty näillä rantamilla, mutta nuori Anna Greta oli hänen alamainen. Kustaa III oli vallassa, kun kirkko valmistui. 

Kökarin kunnan sivujen mukaan kirkossa on isokokoinen krusifiksi vanhasta kirkosta 1600- ja 1700-lukujen taitteesta. 

Näistä kahdesta ylempi on selvästi suurempi. Alempi näyttää vanhemmalta. 

Olisiko ylempi restauroitu?

Tämä taidokas votiivilaiva on peräisin vanhasta kirkosta. Tässä merirosvoaluksessa on 64 kanuunaa. 

Perimätieto kertoo Karlbyssä olevan Johansin tilan Ollen joutuneen kauppalaivalla merirosvojen kynsiin vuonna 1733. Joutui kai olemaan vankina peräti seitsemän vuotta ja varmaankin rukoili pelastuvansa. 

Hän on päässyt pälkähästä, koska kirkossa roikkuu turkkilainen merirosvolaiva made by Olle. Perässä tosin on Ruotsin lippu. 

Saarnastuolin tiimalasikko näyttää sen ikäiseltä, että Anna Gretan silmät ovat voineet lupsahdella sitä katsoessaan viimeisen hiekka-annoksen valuessa. 

Sitten on vaihdettu kuulumisia pihalla ja Anna Greta ehkä telminyt ikäistensä kanssa ennen kuin on suunnattu veneelle kotimatkaa varten. 
 

Koskeeko "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" myös aikuisia lapsia?

Poistettuja hautakiviä Kökarin kirkkomaalla. Taustalla lampaita. 

Jaa-a, aihe on ainakin hyvin herkkä. Ei heitä ainakaan suljeta pois. 

Tarkoittaako kunnioittaminen sitä, että vanhemmille ei pidä antaa palautetta?

Lapsuus on voinut olla hyvin rankka vaikkapa vanhemman tai vanhempien alkoholismin vuoksi. Tai psyykeongelmien, vakivallan tai suurien vastoinkäymisten vuoksi. Tai koetun epäoikeudenmukaisuuden vuoksi.

Voisiko lapsi traumatisoitua jopa siitä, että hänen ja vanhemmat kemiat eivät kohtaa?

Vanhemmuus on laji, johon ryhdytään ilman harjoittelua. Tehtävä on kokonaisvaltainen, velvoittava ja haastava, mutta yleensä kertaluontoinen. Kun lapset ovat kasvaneet ulos kotoa, toista kierrosta harvoin tulee. 

Kukaan ei selviä kasvatuksesta ilman virheitä. 

Olen eläkeläinen ja koen nyt, että menneessä ei juuri millään ole suurta merkitystä paitsi jälkeläisillä ja heidän perheillään. Jos minulla jokin tehtävä täällä on ollut, tässä se on. 

Olen tehnyt suuria virheitä. Miksi minä ansaitsisin kunnioitusta?

Olen kuitenkin yrittänyt parhaani ja perhekunta on arvokkainta mitä minulla on. 

Ymmärrän myös, että suurin osa hiekasta on valunut tiimalasissa. Kohta minua ei enää ole. Ennen pitkää ei kukaan edes muista minua. Osaatko luetella isovanhempiesi vanhempien nimet?

Näin kuuluukin olla.

Olen hyvin haavoittuvainen. Tiedostan epäonnistumiseni, mutta en voi menneelle mitään. Ihmettelin vanhan isäni voimakasta reaktiota, kun kerran otin erään kaukaisen, mutta minulle tärkeän asian, puheeksi. 

Nyt ymmärrän. 

	Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha. (Sananl. 23:22)
	Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan. (Ef. 6:1–4)

Kuten yllä olevasta tekstistä ilmenee, vanhempien olisi pystyttävä kasvattamaan lapsensa "Herran tahdon mukaan" eli täydellisesti. Siihen emme ole kuitenkaan pystyneet, joten mikä neuvoksi? Velvoittaako kunnioittamisen vaatimus lapsia vaikenemaan menneestä? 

Ymmärtääkseni asia on erityisen haastava, koska kummillakin osapuolilla on syvät tunteet pelissä. Särkymisvaara on suuri. 

Kuva Davie Bicker Pixabaystä

Jos ei asialle voi tehdä mitään, kaikki menevät hautaan haavoineen. 

Jollakin saattaa olla katkeruutta. Mielestäni sellaisesta on kaikkien velvollisuus yrittää auttaa pois. 

Minä en ole ammattiauttaja, joten lue eteenpäin sillä varauksella.  

Aloittaa voisi ehkä sillä, että käsitellään asiaa varovaisesti kuin kallisarvoista lastia. Asetetaan sanat lempeän hellästi tunnustellen. Defenssipurkausten välttämiseksi voitaisiin sopia, että ei selitellä vaan kuunnellaan. 

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta pelkästään kuulluksi tuleminen voi olla terapeuttista. 

Kun asioiden annetaan välillä levätä, vuorovaikutus voi kenties jatkua lempeissä merkeissä. 

Jos viha pääsee kuitenkin purkautumaan, asia on hyvä sopia. 

Vaikka tehtyä ei saa tekemättömäksi, menneisyys voisi muovautua lempeän vuorovaikutuksen kautta yhteiseksi kokemusalustaksi, jossa kokonaisuutta ymmärretään kunkin näkökulmasta. 

"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)

Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho ...

 

Nämä kuvat kertovat elinkaareni kulun. Olen ehkä toiseksi viimeisen kuvan vaiheessa. Tunnen jo, että minua valmistetaan lähtöön, vaikka voihan siihen olla vielä kymmenenkin vuotta. 

Meissä täytyy olla jokin sisäänrakennettu ohjelma. Ehtoopuolen tunnusmerkit ovat alkaneet puhua minulle. 

Maailma ei näytä tulevan paremmaksi. Se on nyt osoittanut olevansa samanlainen kuin ties milloin. 

Naamiot ovat pudonneet. 

 Toivoa ei pidä heittää. Jospa Luoja varjelisi minua tulemasta aivan raihnaiseksi ja avuntarpeiseksi. Voimat ovat jo vähentyneet. Jospa saisin vielä viettää monia lämpimiä hetkiä rakkaitteni seurassa. 

Psalmit 103:15-17

15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. 

16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

Mottoni on ollut "Hyvinkin voi käydä". 

Taivaan Isä on ihmeellisesti antanut minun toipua kahdesta syövästä. Olen saanut lisäaikaa. En tiedä miksi. 

Toivon katseni alkaa kurkottaa rajan taakse. Tunnen kaipausta ikuisuuteen. Toisaalta pelottaakin. 

Millainen on elämä ...

Virsi 598

Ihmettelin vajaa pari viikkoa sitten, mitä Forum Marinumin luona tapahtuu

 

Kaksi naista maalaamassa asfalttia pinkiksi.

Sittemmin asia selvisi. Siinä tehtiin Unelmaparkki-taideteosta. Työn touhussa lienevät 

 Hanna Mehtonen-Rinne ja Anu Mäkinen vai olisivatko avustajia? 

Projektin tarkoituksena on tuoda paikalle uutta väriä ja pohtia alueen tulevaisuutta.  

Tämmöinen siitä tuli:

Teos on vuorovaikutteinen, koska siihen voi uppoutua. 

Tässä puhutaan Koijusta teoksen nimenä. Se vai Unelmaparkki?

Taidanpa upota teokseen huilaamaan seuraavalla kävelykierroksellani. 

Sinne vain muutkin lötköilemään!

Onko tämä taidetta vai käyttötaidetta vai sekä-että?

Romanttinen hupsu?

 

Voi näitä värisävyjä! Voi näitä väriyhdistelmiä!

Nautitaan tästä loistosta juuri nyt.

Meihin on varmaan sisäänrakennettu viehtymys värien kauneuteen. Kesän kasvu merkitsee elatusta. Kukkia tosin harvoin syödään, mutta niistä voi saada visuaalista nautintoa joko luonnossa tai kotiin tuotuina. 

Ehkä olen muiden ominaisuuksieni lisäksi myös romanttinen hupsu 🙂

Kiersin eilen tavanomaisen lenkkini kotoa alkaen Puutarhakatua, sitten linnan ympäri ja Auran rantamia takaisin.

Tässä satoa. 

Osa kuvista on Linnanpuistosta. On hienoa, kun puutarhurit laittavat uusia kukkaissommitelmia kukoistamaan, kun edellisten aika on mennyt.