On joulukuun seitsemästoista päivä ja eräs lapsuudenaikainen ystävä täyttää vuosia tänään. Myrskytuuli ulisee ulkona ja rymisyttää majakan peltikattoa. Valoisa päivä on lyhyt, mutta kohta se alkaa pidetä ja valo hiipii hiljalleen muuallekin kuin joulupuuhun.
Haluan esittää Sinulle ihan materialistisen toiveen, jos sallit. Olisin kovasti kipukoukun tarpeessa ja mielen iloksi haluaisin kirjankin, sen Riitta Konttisen kirjoittaman, mikä kertoo Tuusulanjärven taiteijoiden arjesta.
Ja jos jostain voisit hyvien haltijoiden avulla taikoa kivuttomia päiviä, olisin ylen ylen ikionnellinen ja jos voisit niiden haltijoiden säteillä muistaa samalla kaikkia muitakin, jotka kipujensa kanssa elävät ja heitäkin, joilla on tuskaa, murhetta, kuluttavia huolia ja sairautta. Lähetä heille sammalenvihreässä kuoressa runsaasti voimia ja valon hetkiä.
Olet ollut niin hyvä joka joulu. Kiitän sinua.
Rakas pikku Saara. Tonttu Ketteräinen toi pikakirjeesi käteeni äsken ja heti sen luin, koska muistin sinun keränneen 123,7 kiltteysbonusta tähän mennessä tänä vuonna ja kanta-asiakas kun olet, niihin vielä lisätään 5 prosenttia. Nuo pisteet riittävät toiveisiisi ja tilauksesi on välitetty tuotanto-osaston kirjaamoon. Mikäli porot pysyvät terveinä ja alihankkijamme eivät tumpuloi, luulen, että voit odotella levollisin mielin aattoa. Jos toiveesi täyttämisessä tulee ongelmia, katsomme tilalle jotakin asiakasprofiilisi mukaista muuta korvaavaa, johon bonuksesi riittävät ja toiveesi siirtyy automaattisesti ensi vuoden tilauskirjoihin. Kipujen, huolien ja murheiden poistaminen ei valitettavasi kuulu ydintoimialaamme, joten toiveesi näiltä osin välitetään asianomaiseen osoitteeseen. Toivotan sinulle viihtyisiä joulunodotuspäiviä. Tavataan aattona. Muistathan käydä tykkäämässä Korvatunturin Facebook -sivuilla. (Heikki Honkala)
Maailmantilanne tuntuu hyvin uhkaavalta nyt. Olemme saaneet olla pitkään levollisin mielin, mikä on saanut meidät luulemaan, että maailma kehittyy parempaan suuntaan.
Historian valossa olemme ehkä kuitenkin palaamassa "normaaliin" vaikeasti ennustettavaan tilanteeseen. Eu- ja Nato-sopimukset kuten myös DCA ovat lopulta vain papereita. Eurooppa on yllätetty housut kintuissa. Pitää muistaa, että EU ja Nato ovat jonkinlaisia liittokuntia eivätkä valtioita tai liittovaltioita, jollaiset ovat nopeampia ja ehkä koherentimpia päätöksissään.
Liittokunnassa on huomattavasti hitaampaa rakentaa dynaaminen ja tehokas sotatalous. Asejärjestelmät ovat kirjavat. Sodan logistiikassa ja aseiden tuotannossa voi olla suuria haasteita. Euroopan on ehdottomasti varauduttava siihen, että USA:n osallisuus Natossa on epävarma. Jos Venäjän ja Kiinan kumppanuus tiivistyy, Eurooppa voi olla pulassa ilman rapakontakaista tukea.
Jos suursota syttyy, tilanne muuttuu hyvin arvaamattomaksi. Sanotaan, että kun sota on syttynyt, kaikki suunnitelmat voidaan panna roskiin.
Valtioita ei voi pakottaa mihinkään, luki sopimuksissa mitä tahansa. Pieni maa on kuin lastu laineilla. Pienen on joka tilanteessa pyrittävä toimimaan niin, että sen tukeminen on hyödyllistä suurvalloille.
Paasikivi onn todennut jotenkin niin, että valtiot uhrautuvat toistensa puolesta vain nuorison unelmissa. Tämä teksti voi kuulostaa kyyniseltä, mutta ihminen ei ole viisastunut ja historia osoittaa, että sota on hirmuinen Pandoran lipas ja siinä tilanteessa toimivat viidakon lait.
Tämä teksti syntyi kommenttina erääseen nettikeskusteluun. Voi olla, että Naton tuoreen pääsihteeri Mark Rutten vaatimus jäsenmaille puolustuksensa voimistamisesta vaikutti alitajunnassani. "Vaara tulee täysillä kohti."
Kaikesta huolimatta maailma on kaunis ja elämä on ihmeellinen lahja.
Aiomme viettää joulun Berliinissä ja jatkaa sitten kohti Italiaa. Majapaikkamme lisäksi tarvitsemme parkkipaikan. Suomalainen omistaja järjestää meille asukaspysäköintiluvan.
Vaimollani on liikkumisesteisen pysäköintitunnus eli suomeksi invakortti. Saksalaisten mielestä sellaista voi käyttää vain autossa, jonka invakortin haltija omistaa.
Niinpä ostimme Volvon vaimoni nimiin.
Kun hankimme vakuutusta kävi ilmi, että vanhan vakuutuksemme bonuksia ei voi siirtää uuteen, koska vakuutus on minun nimissäni.
Onneksi minun lisäämiseni omistajaksi kävi helposti netissä.
Toivottavasti saksalaiset hyväksyvät toisenkin omistajan autolle, jota parkkeerataan invakortin voimin.
Tiesimme ostaessamme, että Volvon tuulilasissa on halkeama. Sitä emme tienneet, että katsastuksessa on annettu päivämäärä, johon mennessä tuulilasi on vaihdettava. Kaiken lisäksi päivämäärä ei ole tulevaisuudessa vaan menneisyydessä.
Keltainen merkkivalo mittaristossa sammui, kun auton data selvitettiin.
Se kuitenkin palasi myöhemmin.
Volvomme on nyt tutussa pajassa korjattavana Kaarinassa. Ääniä kuuleva vaimoni oli muuten taas oikeassa. Oikea takajousi on vaihdettava.
Myös tuulilasi vaihdetaan.
Jos uutta katalysaattoria ei saada ennen lähtöä, emme ole allikossa, koska autolla saa ajaa seuraavaan katsastukseen saakka eli ensi syksyyn.
Katalysaattori maksaa noin 600 € plus muita helyjä ja työn.
Toisen avaimen hankinta kävi kätevästi. Ajoin paikalliselle Keskusautohallille, joka myy Volvoja. Siellä oli suuressa tilassa kylki kyljessä hienoja uusia Volvoja, jollaisten kaltaista minulla ei tule koskaan olemaan. Mutta saanhan pikkurahalla "melkein samanlaisen". Sitäpaitsi bränikässä olisi niin hienoja ominaisuuksia, että niiden kanssa olisin ihmeissäni. Ajaessani kärsisin ajatellessani, että minulla olisi kenties 50 000 euroa kiinni vempeleessä, jonka arvo hupenee silmissä. Ai happamia?
Uusi avain tilattiin ja saan sen ensi tiistaina.
On tässä rahanmenoa, mutta olen silti tyytyväinen. Jos olisin ostanut viiden tonnin ajopelin, siinä saattaisi olla samanlaista laitettavaa.
Lopuksi luontokatsaus:
Kävelin eilen radan vartta linnan suuntaan. Vastaan tuli toinen lenkkeilijä, joka sanoi, että siellä on kettu. Citykettu, totesin.
Kun jatkoin matkaa, tapasin herra Repolaisen. Katsoimme toisiamme, kun minä lähestyin. Saattoi olla paljasjalkainen, kun ei ollut moksiskaan. Lähti sitten rauhallisesti tassuttelemaan, mutta lisäsi sitten vauhtia, mikä saattoi johtua jossakin lähitienoilla olevasta koirasta.
Mikä ihmeen "moksiskaan"?
Suomen sanojen alkuperä -teoksessa arvellaan kyseessä olevan leikillinen mukaelma sanonnasta (ei ole) moinaan.
Kysyin kahdeksan vuotta sitten hematologilta, millainen on ennuste. Tämä tapahtui ennen kantasolusiirteen saamista.
Huono, kuului vastaus.
Hän oli myös kehottanut vaimoani valmistautumaan hautajaisiin.
Tässä minä yhä olen ja voin hyvin.
Kävin tänään tapaamassa jo tutuksi tullutta hematologia Tyksissä. Veriarvot olivat oikein hyvät. Minä olisin tyytyväinen, totesi lääkäri.
Tästä huolimatta sain hiukan tukkapöllyä. Minun olisi pitänyt käydä vuosi sitten sydänfilmissä, mutta olin unohtanut. Ymmärsin, että sydämeni on ollut kovilla saamissani syöpähoidoissa ja siksi tilannetta on syytä seurata.
Hän kysyi myös, miksi en ole hakenut minulle määrättyä kalsiumia apteekista. Tämä johtuu siitä, että vaimoni huolehtii minun syövän parempaa kalsiumia.
Vaimoni on toimittanut minua alkamaan käymään gymissä. Hyvä, että huolehtii. Minä olen kuitenkin ajatellut selviäväni näillä lihaksilla loppuelämäni, mutta olen koettanut ahkeroida kävelylenkeillä. Sain vapautuksen punttihumpasta.
Lääkärilläni on tapana hoitaa käynnin asiat vikkelästi, mutta väliin mahtuu myös kevyttä kenttäkeskustelua. Niinpä heitin hänelle lähtiessäni (viitaten aiempiin jutusteluihimme), että oletko hommannut itseäsi kertausharjoituksiin, jotta saisit luutnantin jämät. Ei taida onnistua enää, vastasi hän viitaten ikäänsä.
Asiasta kukkaruukkuun. Tiedätkö mikä on lohkoketj? Jos et, asia selviää täältä.
No tiedätkös, mikä on lohkeamaseteli?
Minä olen saanut äskettäin sellaisen. Se on palveluseteli, joka kuittaa osan hampaan lohkeamisen korjaamisen hinnasta yksityisellä puolella.
Linnan itsenäisyyspäivän viettoa 1961 Kuvaaja Erkki Voutilainen, Museovirasto
Suomi täytti 50 vuotta 6.12.1967. Minulla on muistikuva siitä, että olisin silloin ollut mukana soihtukulkueessa juhlistamassa puolivuosisataista isänmaata, mutta en ole varma.
Tuo tapa juhlia itsenäisyyttä seuraamalla ruudulta, kun eliitti jonottaa kättelyyn esitellen itseään ja vaatetustaan, pönöttää ja tanssahtelee kunnes vanhimpia sotaveteraaneja kuvataan heidän kahvitellessaan valikoidussa seurassa. Tosin tänä vuonna nämä kunniakansalaiset saivat juhlia presidenttiparin kanssa jo etukäteen. Tämä tuntuu hyvältä järjestelyltä, koska mukaan mahtuu useampia ja kukin saa varmasti enemmän henkilökohtaista huomiota tasavallan presidentiltä ja hänen puolisoltaan.
Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhla on ohjelmaltaan aika erikoinen, mutta se yhdistää kansaa tuona tärkeänä päivänä. Kaikesta huolimatta se palauttaa mieliimme sen hinnan, millä itsenäisyys on ansaittu.
Tämä juhla on pitkä traditio ja sen kaava sama, minkä osoittavat nämä videot menneiltä vuosikymmeniltä: Linnan juhlat 6.12.1967
Linnan juhliin on asiaa vain, jos on kutsuttu. Halutessaan voi nostaa omaa profiiliaan, jos ilmoittaa julkisesti kieltäytyvänsä, vaikka tavanomaista hyväksyttävää estettä ei olisi. Tarja Halonen on jossakin konferenssissa kai Suomea edustamassa ja tämä hänelle suotakoon.
Viime vuoden lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-voittaja Magdalena Hai kieltäytyi kutsusta perussuomalaisten politiikkaan vedoten. Tämä on voimakas statement, mutta yksityishenkilönä häntä ei voi mukaan pakottaa.
Samantapaisen tempun aikoivat tehdä myös perussuomalaiset kansanedustajat Teemu Keskisarja ja Sheikki Laakso, joskin jälkimmäinen perui, kun asiasta nousi häly.
Petteri Orpo, Riikka Purra ja Jani Mäkelä eivät ole katsoneet voivansa estää
Keskisarjaa osallistumaan juhlien sijasta 612-soihtukulkueeseen ja pitää sitä ennen puheen osallistujille.
Kansanedustajan työnantaja on Eduskunta ja tavallaan myös kyseistä ehdokasta äänestäneet. Eikö siis kukaan mainituista ainakin tavallaan esihenkilöistä voinut määrätä Keskisarjaa linnaan? Olisiko Halla-aho tai kenties eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttari voinut määrätä?
Kenties joku yllä mainituista olisi voinut komentaa niskuroivan edustajan töihin. Sitä ei luultavasti haluta tehdä, ettei asiasta tule vielä isompi numero, kenties jopa miljoona. Voisin hyvin kuvitella, että Teemu Keskisarja ei yksinkertaisesti tottelisi. Tämä tietysti arvataan ja siksi ollaan kuin ei oltaisikaan.
Kutsun luonteeseen ymmärtääkseni kuuluu, että sen voi hyväksyä tai hylätä. Näin ollen Keskisarja tekee niin kuin haluaa.
Keskisarja on jo sanonut, että jos erottavat niin erottakoon. Hänelle ei ilmeisesti olisi ongelma muodostaa omaa eduskuntaryhmää. Jos äänestäjät antavat hänelle potkut seuraavissa vaaleissa, hän luultavasti ottaa mieluusti vapautuneen ajan kirjoituspuuhiin. Voi tosin käydä niin, että hän kylpee äänivyöryssä.
Mikä ihmeen 612?
Ainakin nimi on hyvä, koska viittaa suoraa juhlan päivämäärään.
Videokooste vuoden 2023 612-soihtukulkueesta
Videossa marssitaan ilman tunnuksia Suomen lipun perässä Hietaniemen hautausmaalle.
Näyttäisi aivan asialliselta itsenäisyyspäivän vietolta. Myös ylioppilaat marssivat soihtuineen omalla tahollaan.
Yksi ikävä konnotaatio soihtukulkueisiin liittyy. Niistä voi tulla mieleen ruskeapaidat marssimassa soihtuineen Berliinin yössä ja Hitler ottamassa heidät vastaan kerrostalon ikkunasta.
Ei anneta tämän häiritä. Viulu on viulu, vaikka sen soittaja olisi roisto.
Järjestäjät kehottavat marssijoita käyttäytymään ihmisiksi. Poliittiset tunnukset kehoitetaan jättämään kotiin. Sinilippu johtaa marssia. Riippumattomuutta puolueista alleviivataan. Halutaan kunnioittaa niitä, joita saamme kiittäää isänmaamme vapaudesta.
Tuntuu, että kaikki kunnossa. Mukaan vain!?
Vai pyrkiikö 612 vain valkopesemään taustansa?
Voi kun olisikin tällainen marssi, joka voisi yhdistää kaikkia suomalaisia, jotka haluavat osoittaa arvostusta isänmaalle, veteraaneille, sankarivainajille ja muille itsenäisyyden mahdollistajille.
612-soihtukulkueen taustaa on ruodittu runsaasti julkisuudessa, joten en mene siihen syvemmin. Selvää on, että 612-historiassa painottuu äärioikeistolaisuus ja jopa rasismi, tavalla tai toisella. Myös huomisen juhlan järjestelyissä on mukana samoja tahoja.
Tilanne olisi toinen, jos järjestäjinä olisi tahot, jotka eivät olisi leimautuneet. Jos mukana marssilla olisi ilman tunnuksia äärilaitojen edustajia yksityishenkilöinä kuten muutkin, ei asia olisi minusta ongelma, kunhan käyttäytyvät kunnolla eivätkä tavalla tai toisella viestitä sopimattomia.
Tilanne kuvastaa polarisoitunutta tilannetta, koska vasemmallakin reunalla on osittain jopa anarkistisia ryhmittymiä. Poliisi yrittää ehkäistä näiden laitaryhmien kohtaamisia huomenna.
Vaikka huominen tapahtuma olisi kaikin puolin asiallinen, en pystyisi luontevasti osallistumaan, koska se olisi näissä olosuhteissa vääränlainen kannanotto.
Voi olla, että Teemu Keskisarja yllättää ja pitää aivan asiallisen puheen. Pidän sitä hyvin mahdollisena.
Huomasi tuommoisen vasemmalla olevan varoitusvalonpalavan, kun ajoin Volvollamme autoliikkeestä Vantaalta kotiin.
Huutokaupat.comin esittelysivun mukaan yksikään tällainen ei pala. Auto oli siis ok "niin kauan kuin takavalot näkyivät."
Soitin tänään mainiolle hovihankkijallemme Mikko Lipposelle Kaarinan AD-Autoveljiin. Hän ehdotti testausta ensi maanantaina. Iltapäivää elettiin, mutta kun kyselin, josko kuitenkin tälle päivälle, hän vaihtoi pari sanaa veljensä Mikan kanssa.
"Puolen tunnin päästä."
Ajoin Kaarinaan. Nuori asentaja liitti testilaitteen autoon ja tässä tulos:
Mika kertoi, että ei ole erityisen huolestuttavaa. Jos valo syttyy uudestaan, silloin asia voitaisiin tutkia.
Testaus ei maksanut mitään. Vika voidaan varmasti korjata Italiassakin, koska autolla voi ajaa, vaikka valo taas syttyisi.
Katsotaan, pohti käytetyn auton uusi omistaja. Oikeastaan lupailin käyttää autoa veljeksillä ennen lähtöä kohti lämpimämpää talvehtimisseutua.
Sitten oikein hyvä uutinen.
Ystäväni Seppo huomasi tälläisen tarran Volvon moottorissa.
Mitäpä muuta tuo voisi tarkoittaa kuin, että jakoketju lisukkeineen on vaihdettu vuonna 2022 jolloin kilometrejä oli mittarissa 241836. Lukema on nyt jotakin alle kahden ja puolen sadan.
Tämä on hyvä bonus, koska en ostaessani tiennyt tätä.
Auton rekisteröiminen meille etenee hitaasti. Traficomin mukaan auto on yhä autoliikkeen nimissä. Heille ei ole tullut ilmoitusta asiasta.
Soitin Metroautoon. Kehotettiin ottamaan yhteys Mezzoforteen eli Huutokaupat.comiin. Siellä sanottiin, että Metroautosta ei ole tullut vielä tietoa asiasta.
Soitin taas Metroautoon. Asiakaspalvelija sanoi menevänsä pomonsa puheille ja soittavansa sitten. Hän soittikin. Hän on hyvin avulias ja tomera.
Asia oli tullut kuntoon. Auto oli kirjautunut vaimolleni Traficomiin. Vakuutus täytyy ottaa ennen kuin auto saadaan rekisteröidyksi. Sen saisi netin kautta, mutta Fennian neuvonta on vain päiväsaikaan tavoitettavissa. Haluaisin löytää keskustellen meille sopivan paketin. En jaksa nuohota heidän nettisivujaan, josko kaikki tiedot löytyisivät sieltä.
Ellen sitten huomenna innostu.
Meillä on nyt kaksi autoa, mutta vain yksi parkkiruutu, Mersullemme on löytynyt ainakin tilapäinen koti. Vaimoni sukulaisella tilaa tontillaan ja käyttöä kakkosautolle.
Vaimoni on ollut taas arkistossa, ja tästä pikaravintolasta tuntuu tulleen jonkinasteinen kantapaikkamme Hesassa.
Sisutuksessa näyttää käytetyn runsaasti omasta ketjusta peräisin olevaa kierrätysmateriaalia.
Vasemmalla on kaksi roskien ja tarjottimien palautustornia, jotka on tehty ketsuppitynnyreistä.
H-kirjain on tehty metallilautasista. Tausta näyttää aluskasvillisuudelta.
Aidolta näyttää.
Tuolit ja pöydät on tehty kierrätysmateriaalista.
Huumoriakin.
Kierrätyshimmeli joulusomistuksin. Taitavat olla ranskalaisten paistamisessa käytettyjä koreja.
Kierrätyslautaa ja -peltipurkkeja varmaan. Kellossa aterimia.
Onko tämä kierrätysreliefi?
Minusta tämä ravintola näyttää ihan aidolta kierrätysprojektilta. "Vihreyden pitoisuutta" on hankala arvioida.
En ole nähnyt tällaista muissa Heseissä.
Kun tätä varten on opeteltu tarpeelliset temput, tuntuisi luontevalta levittää konseptia muihinkin ketjun ravintoloihin. Brändikäsikirja tosin menisi uusiksi. Idean levittäminen riippuu tietysti siitä, miten ketjun franchising-yrittäjät suhtautuvat asiaan.
Ketjun perustaja Heikki Salmela on jostakin syystä fb-kaverini, vaikka en tunne häntä henkilökohtaisesti. Vastaisikohan, jos kysyn projektista.
Eräs arkkitehtiystävämme tuntee tämän Hesen suunnittelijan. Ystävämme on itsekin kiinnostunut kierrätyksen ja arkkitehtuurin yhdistämisestä.
Yhtiön vastuullisuussivun pikaisen silmäilyn perusteella vaikuttaa, että heseläiset ovat tosissaan syventyneet vihertymiseen.
Soitin aamulla Metroautoon ja juttelin kai vähän huonolla jalalla nousseen miehen kanssa. Hän oli aika pihalla ja tuntui olevan tietojen löytäminenkin hankalaa.
Hän opasti minua katsomaan saamastani sähköpostiviestistä, kuka oli Volvon tiedot kirjannut tietojärjestelmään ja mikä on hänen puhelinnumeronsa.
Hän oli Jesse Heino, joka oli avulias ja ystävällinen. Soitin ja sovimme tapaamisesta.
Olin iloisesti yllättynyt. Auto oli paljon siistimpi kuin olin kuvista päätellyt. Saattoi johtua siitä, että läppärini ruudussa oli hahtuvia ja muuta likaa.
Körötin bussilla Turusta Seutulaan, kävin lentoasemalla kahvilla ja sitten siirryin taksilla autoliikkeeseen. Olin luullut meneväni Metroautoon, mutta päädyin Toyotan ison liikkeen eteen.
Menin sisään kysymään Metroautoa, neuvonnassa henkilö viittasi isoon tilaan ja sanoi, että se on tässä. En nähnyt Metroauton nimeä missään. Tila oli pullollaan uutuuttaan hohtavia Toyotoita.
Ota näistä selvää.
Kysyin asiakaspalvelusta Jesseä. Sanottiin hänen olevan tulossa. Huusin miehelle, jota ajattelin hänen tarkoittaneen, ja kysyin, onko hän Jesse Heino.
Ei ollut.
Kysyin toiselta aulahenkilöltä Jesseä ja hän lupasi soittaa. Siirryin tuoliryhmään istumaan ja odottamaan.
Sitten Jesse tuli, tuntui olevan kuutamolla asiasta, kysyi olinko tullut autoa katselemaan.
Huomasin sitten hänen nimikilvessään lukevan Jesse Piipponen.
Että näin.
Kuinka todennäköistä on, että yhdessä liikkeessä on kaksi Jesseä?
Palasin kysymään oikeaa Jesseä. Tälle ilmoitettiin ja minua kehotettiin nousemaa liukuportaita toiseen kerrokseen.
Jesse Leino oli minua ylhäällä vastassa. Hän vei minut ulos katsomaan ostostani.
Volvo S 40 näytti silmissäni kuin uudelta. Vaikka auto on vuosimallia 2006, se pörhentelee ihan komeasti uudempien autojen joukossa. Tuulitunnelissa näitä on tietysti suunniteltu jo pitkään.
Sisältäkin auto on oikein siisti. Etuistuimet ovat kovin piintyneet kuten kuvissa olin nähnyt, mutta olivat tanakkaa materiaalia. Aion pesetyttää ne jossakin.
Auton toinen avain on rikki. Sellainen maksaa ilmeisesti 200-300 euroa. Noin pieni kustannus ei pilaa näitä kauppoja. Asia oli sitäpaitsi tiedossani.
Auto on massiivisempi kuin Mersumme. Lipuu jalon aatelisesti, kun lähtee liikkeelle. Tuntuu myös turvalliselta, kun on enemmän peltiä ympärillä.
Hyvin kulki myös moottoritiellä.
Kun menin tankkaamaan, en millään hoksannut, miten saan bensatankin läpyskän auki ja pääsen tositoimiin. Yritin etsiä netistä neuvoa, mutta en viisastunut. Sitten näin toisen Volvon toisessa pilttuussa. Kävin kysymässä neuvoa ja ongelma ratkesi.
Tämä kylmä asema sijaitsee parin kilometrin verran sivussa ykköstiestä. Palatessani tunaroin ja päädyin ajamaan takaisin Helsingin suuntaan. No tällaisesta selviää, kun jaksaa odottaa ramppia ja siltaa.
Suttuisessa ja pimeässä säässä oli raskasta ajaa, vaikka oli näin hyvä polle alla.
Jossakin vaiheessa huomasin yhden varoitusvalon syttyneen kojetaulussa. Näinaina käy, kuuluisi sanoa, mutta en sano. Vaikka auto on hyvä, se on käytetty auto. Jotakin pakokaasu säätöä tarvittaneen. Käytetyllä ajamisessa on omat mausteensa.
Autossa oli todella kuuma. Yritin räplätä säätimiä, mutta vasta loppumatkasta sain tropiikin leppeämmäksi.
Turusssa Tyksin tienoilla soitin vaimolle ja pyysin tulemaan valmiiksi alas niin saa tuntea uuden kyydin nahoissaan.
Nyt olemme kahden auton loukussa, mutta Italian-matka on varmistettu.
Omistamme kaksi vanhaa autoa - Mersun ja Volvon. Ai niin, pitää tuo Volvo maksaa ennen kuin omistaa.
Volvo on ollut Huutokaupat.comissa myynnissä muutaman päivän. Tarjouksia on tippunut verkkaisesti. Kun tänään katsoin myyntisivua, ylin tarjous oli 360 euroa.
Tuo auto on hieman "elämää nähnyt". Siinä on pieniä esteettisiä puutteita, huoltaminen on saattanut olla aika boheemia ja ainakin toisessa avaimessa on jotakin vikaa.
Jos auto olisi huolellisesti pidetty, sen markkina-arvo saattaisi olla neljän tuhannen euron tienoilla.
Kun tarjoamisaika alkoi lähestyä loppua, ilmeni pientä eloa. Kaksi tarjoajaa oli liikkeellä. Toisella oli korotusautomaatti päällä, minkä ajattelin merkitsevän venyvää kisaa.
Tein ensimmäisen tarjoukseni vähän ennen umpeutumisaikaa. Oletin, että tulee vielä tarjouksia kolmen minuutin jatkoaikojen puitteissa. Näytti, että muut kilpailijat tyytyivät kohtaloonsa, mutta eikö mitä. Niin vain tuli korotus.
Minä korotin taas ja siihen kisa loppui. Auton hinnaksi tuli 960 euroa.
Kun hinta on tuollainen, sopii hyvin linjaan, että haen auton huomenna Vantaan Köyhämäestä, jossa on Metroauto Oy:n myymälä.
Maksoimme käytetystä Mersustamme kymmenen vuotta sitten noin 3 500 euroa. Jos Volvo palvelee meitä saman ajan, tämä on erittäin hyvä diili ellei jotakin itsepäisen vaihdeongelman kaltaista tai muuta vastaavaa ilmaannu.
Viime aikoina on noussut otsikoihin uskonnottomien tai eriuskoisten koululaisten oikeus olla altistumatta kristillisille vaikutteille opinahjoissaan.
Suomi on periluterilainen maa, joten kristinusko näkyy monin tavoin arjessamme. Käytämme yleiskielessä sujuvasti - myös huomaamattamme - Raamatusta peräisin olevia ilmauksia.
Nämä saattavat avautua huonosti suomea opiskeleville maahanmuuttajille.
Tuskinpa näistä on haittaa uskonnottomille tai muiden uskontojen harjoittajille. Outoa olisi, jos joku tällaisten käytöstä nostaisi metelin. Kuuluvat itse asiassa suomalaiseen kulttuuriin.
Tässä on muutama Raamatusta peräisin oleva ilmaus ja kullekin mahdollinen uskonnoton vastine.
Yhdennellätoista hetkellä
Viime hetkellä
Aataminaikainen
Ikivanha, muinainen
Jobinpostia
Ikäviä uutisia
Susi lammasten vaatteissa
Kavaltaja joukossa
Ilosanoma
Hyvä uutinen
Epäilevä Tuomas
Epäröivä henkilö
Paljon vartija
Paljosta vastuussa oleva henkilö
Iät ja ajat
Ties kuinka kauan
Ei osaa eikä arpaa
Ei mitään tekemistä asian kanssa
Pääkallonpaikka
Pääkonttori, tapahtumien keskus
Kynttilä vakan alla
Salailee vahvuuksiaan
Potkia tutkainta vastaan
Hakata päätä seinään
Mutta:
"Viimeinen oljenkorsi katkaisi kamelinselän" ei ole Raamatusta, vaikka niin voisi luulla. Se on arabialainen sanonta. En osaa sanoa, onko se peräisin koraanista.
Jos haluaa välttää sen käyttöä, ehkä "viimeinen niitti" sopii.
Arkipäivän kielenkäytössä aataminaikaiset ilmaukset ja lausahdukset ovat voimissaan.
Ihminen on pohtinut ajan olemuksen mysteeriä vuosituhansia. Aika rientää eteenpäin, se on ollut ennen minua, se myös jatkuu jälkeeni. Aikansa pitäisi osata käyttää oikein.
”Kaikella on aikansa”, tuumii elämäänsä, kiireitään ja tekemisiään järjestelevä.
Luottavainen lausahdus johtaa Raamattuun.
Vanhan testamentin Saarnaaja julistaa: ”Caikilla on heidän aicans ja caikilla mitä taiwan alla aljetan on heidän hetkensä.” (Saarn. 3:1, Coco Pyhä Raamattu 1642). ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” (Raamattu 1992). Ison kirjan eri suomennoksissa asu on hieman vaihdellut, mutta ikinä jae ei ole ollut täsmälleen muodossa, jossa sanonta tunnetaan; kaikella on aikansa.
Huilatessa vahvistuu niin maaperä kuin ihminenkin
Pastori Reijo Ylimys selittää Sattuvat sanat -kirjassaan:
”Kristinusko on janamaisen eli lineaarisen aikakäsityksen uskonto. Ajalla on alku ja loppu. Alussa Jumala loi, ja sama Jumala ajallaan myös päättää.
Aika on lyhyt, ajan rajallisuus, rahtunen on tullut erämaan uskontojen myötä määrittämään myös maailmanpolitiikan arkea ja elämänmenoa. Aika on käytettävä tehokkaasti hyödyksi, on taottava kun rauta on kuumaa, aika on kallista, aika on rahaa. Tätä pyhä kirjammekin koko ajan painottaa, vaikka Raamatussa iäisyysnäkökulma on tärkeämpi kuin kenties myttyyn mennyt liiketoimi.”
Yhä useampi haaveilee sapattivuodesta.
Yhä useampi haaveilee sapattivuodesta, väliaikaisesta irtiotosta työelämässä. Vanhassa testamentissa sapattivuosi koski ensisijaisesti viljelysmaata ja tarkoitti eräänlaista kesannointijärjestelmää. Mooseksen lain mukaan joka seitsemäs vuosi maan tuli saada levätä Herran kunniaksi (3. Moos. 25). Niin ihminen kuin maa vahvistuvat saadessaan välillä huilata.
Kun asiat tapahtuvat yhdennellätoista hetkellä
”Se oli kyllä viimeinen pisara”, puuskahtaa moni sillä sekunnilla, kun kärsivällisyys loppuu. Sietokyky ylittyy, kamelin selkä katkeaa, mitta täyttyy, malja vuotaa yli.
Psalmitekstissä ylitsevuotavainen malja tarkoittaa myönteistä asiaa (Ps. 23), mutta meidän kielenkäytössämme se on kääntynyt kielteiseksi. Liika on liikaa, vaikka vain pisaran verran.
Yhdennellätoista hetkellä hän hakeutui hoitoon. Apu ehti paikalle yhdennellätoista hetkellä. Siis juuri ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä!
Kamelin selkä katkeaa.
Yhdestoista hetki juontaa Jeesuksen vertaukseen viinitarhan työntekijöistä (Matt. 20:1–16). Viinitarhuri maksoi jokaiselle normaalin päiväpalkan, yhden denaarin. Kaikki saivat saman verran; ne jotka olivat aloittaneet aamulla ja ne jotka olivat tulleet vasta yhdennellätoista hetkellä ja ehtineet työskennellä vain tunnin. Rovasti, kirjailija MaunuSinnemäki kirjoittaa Raamatun sitaattisanakirjassa:
”Niin kuin viinitarhan isäntä hyvä hyvyyttään tahtoi antaa lähes koko päivän työttöminä seisseille täyden päiväpalkan, etteivät heidän perheensä joutuisi kärsimään nälkää, samoin Jumala on laskemattoman hyvä syntisiä kohtaan, jotka palaavat hänen luokseen – vaikka sitten yhdennellätoista hetkellä.”
Volkswagen Golf tuntui todella hyvältä. Sen tarjoushinta oli nettihuutokaupassa päälle tonnin tasolla ja siellä tuntui pysyttelevän.
Huutokaupat.com toimii siten, että kiinnostuneet nostavat tarjoustaan esimerkiksi kahden kympin korotuksilla. Kun tarjousaika umpeutuu, voi kolmen minuutin aikana tehdä korotuksen ja sen jälkeen alkaa uusi kolmeminuuttinen.
Hintataso nousi sitten pariin tonniin ja kun loppu oli lähestymässä oltiin jo lähellä kolmea tonnia. Aloin seurata tiiviisti tilannetta. En halunnut itse osallistua kuin vasta lähellä maalia.
Liityin leikkiin.
Kisassa oli pari kolme tarjoajaa, lopulta vain minä ja yksi toinen. Hänellä oli automaattikorotus päällä, joten jokaisen oman tarjoukseni jälkeen häneltä tuli heti korotus.
Tällaiseen peliin koukuttuu. Tällaisten autojen markkinahinta on neljän tuhannen tienoilla. Jos tästä maksaisi noin kolme tonttua ja korjauttaisi jakoketjun noin tonnilla, oltaisiin markkinahinnassa.
En malttanut lopettaa kuitenkaan, koska auto oli houkutteleva ja sen saisi pian täältä Turusta. Auto-ongelmamme olisi ratkaistu.
Kun naapuri tarjosi 4160 euroa, minulle riitti. Ottaen korjaustarpeen huomioon tämä olisi ylihinta.
Autoa myy Bilar99€ Huutokaupat-sivuston kautta. Voittaja selviää huomisiltana.
Automiesvelimieheni mukaan tämän tyypin jakoketjun voi joutua vaihtamaan ja se operaatio voi maksaa tonnin tai enemmänkin. Rallattava ääni voi olla merkki vaihtotarpeesta.
Kävimme tänään koeajelulla.
Kansanauto tuntui melkein pakasta vedetyltä verrattuna vanhaan kotteroomme. Volkkarilla on ajettu noin 10 000 kilometriä enemmän kuin kuin Mersullamme. Kuitenkin auto on sisätiloiltaan kuin uusi. Aikakin kuluttaa auton osia. Ei vain kilometrit.
Yritimme kuulostella rallatusta. Jotain kuvittelin kuulevani, mutta saattoi olla ihan normaalia. Ei minusta rallilta kuulostanut.
Vaimo, jonko korvat ovat erityisen herkät auton äänille, nauhoitti ääntä ja lähetti velimiehelle. Paluupostissa tuli kehotus äänittää mahdollista rallatusta vielä konepellin alta, kun olemme lenkkimme tehneet.
Näin teimme. Minun korviini asti ei ralli kaikunut, mutta sukulaiskorviin asti kantoi kännykän välityksellä.
Volkkari on kuitenkin niin hyvän tuntuinen, että tekee mieli tehdä kaupat, jos ei kilpailu kovin kiristy. Korkein tarjous on ollut hyvin maltillinen, mutta tänään on tullut jokunen nosto.
Auton yhdessä ovessa on ruman näköinen vääntymä, joka on ruosteinen. Olen toivonut, että se karkottaisi mahdollisia tarjoajia.
Jotkut kaupat ovat huutokauppanetissä toteutuneet varsin edulliseen hintaan.
Jos tämän auton hinta lähtee käsistä, olen ainakin oppinut käyttämään tätä kauppa-alustaa.
Saisit vuokra-ajaksi tilalle yllä olevan Mersumme.
Käymme ankaraa jaakopinpainia. Mennäkö Italiaan vanhalla kärryllämme vai uudella vanhalla?
Netistä löytyy edullisia käytettyjä, mutta jos sellaisen ostamme, mitä teemme "vadelmallemme". Myyntiarvoa sillä ei juuri ole, mutta ajamattomia kilometrejä (mittarissa noin 190 000 km) voi olla runsaasti.
Jos emme matkailisi ulkomailla, voisimme ajella Mersullamme normaalisäteellämme ihan hyvin.
Jos sinulla sattuu olemaan kakkos- tai kolmosauto, jonka voisit vaihtaa Mersuumme määräajaksi sopivaa korvausta vastaan, ottaisitko yhteyttä (044 7756318/heikki.honkala@icloud.com).
Olemme pohtineet, että jos Mersu heittää veivinsä jossakin Italian ja Suomen välillä, ostamme joltakin paikalliselta käytetyn, jolla jatkamme matkaamme. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olisi kaikenlaisia rekisteröinti- ja ties mitä hankaluuksia.
Näkymä Cagnes-sur-Merista Nizzan lähettyviltä. Vietimme toissa talven tässä kunnassa. Taustalla oikealla näkyy kerrostalo. Majapaikkamme oli siitä oikealle.
Olemme korjauttaneet perusteellisesti vanhaa Mersuamme (vuosimalli 2002). Automaattivaihde on oikutellut, kuten olen kertonut.
Kuten muistanette, en mielelläni laita paljoa rahaa autoon, koska halvalla saa vanhoja aivan hyviä. Mersullamme on ajettu noin 190 000 km, joten paljon olisi ajamattomia taipaleita edessä. Mielestäni olisi ekologista käyttää auto loppuun.
Veholla huomattiin yhtä ja toista muutakin korjattavaa. Osa, jonka piti toimia, saatiin Saksasta, veljeni asensi sen ja korjasi niitä muitakin vikoja. Tässä oli oma riskinsä, koska vaihteiston viasta ei ollut täyttä varmuutta.
Valoista lähdettäessä auto voi päättääkin käyttää vain yläpään välityksiä ja sen vuoksi päästään vain madellen matkaan. Toisenlainen vaiva on sellainen, että isolla tiellä Mersu päättääkin pitäytyä alapään välityksissä ja sitten körötellään kuutta- tai seitsemääkymppiä.
Enimmäkseen automme toimii oikein hyvin. Sitäpaitsi kun oikku iskee, auttaa, kun pysäköi, sammuttaa ja lähtee uudelleen.
Voisin käyttää Mersuamme tällaisena, mutta ei sillä tohdi etelään lähteä, kun voi kenties jumittua kokonaan. Ehkä minä voisin seikkailla, mutta en viitsi kiusata rakkaintani.
Aikomuksemme on lähteä Berliiniin ennen joulua ja jatkaa sieltä Italiaan.
Kiirettä pukkaa.
On siis hankittava uusi vanha auto. Ehkei sentään yläkuvan vintage-yksilöiden ikäistä. .
Sääli! Jos Mersumme laatikko toimisi, auto voisi taivaltaa puoleen miljoonaan - kenties miljoonaan - kilometriin.
Jokin yritys saattaa satsata paljon rahaa lupaavaan projektiin ja todeta sitten sen kannattamattomaksi. Tällaisessa tilanteessa tekisi mieli jatkaa, koska rahaa on mennyt jo runsaasti. On kylmetettävä itsensä ja lopetettava projekti, koska jatkamisessa ei olisi järkeä. Tuollaisia menoja kutsutaan uponneiksi kustannuksiksi.
Meidän ei pidä surra omia upotuksiamme. Kun riskin ottaa, se voi toteutua. Elämä on.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
