Honkalan matkakomedia, episodi 6: Aattoaamun šokki – Volvomme oli kadonnut parkkiruudusta

 

Joulutorilla

Tästä tuli ikimuistoinen jouluaatto. Ainakin sain liikuntaa, kun kuljin pitkin kaupunkia asiaa selvittämässä. 

Paikallishengettäremme Raila kiiruhti auttamaan. 

Menin hänen kanssaan viereiselle poliisiasemalle. Ystävällinen poliisi tuli avaamaan, Kun menimme sisään, edessämme avautui tila jossa vastassa istui lasin takana yrmeä poliisi kuin Buddha, paitsi että jälkimmäinen on aika joviaalin näköinen eikä ole kalju. 

Raila asioi hänen kanssaan saksaksi. Mies vastaili hymyttömän asiallisesti. Osaakohan tuo hymyillä ollenkaan? Osasi hän. Keskustelun loppupuolella kuutamo muuttui auringonpaisteeksi. Karun kuoren alla sykkiikin lämmin sydän. 

Saimme ohjeen mennä Bismarckstrassen poliisiasemalle, jonne on pari kilometriä matkaa majapaikastamme itään. 

Seurasimme joulurauhan julistusta Turusta. 

Taksilla Bismarckille pääsisi varmaan kätevästi, mutta päätin kävellä. Matkalla poikkesin joulutorilla.

Ovi on lukossa. Miten tuonne pääsee sisään?

Kadun varressa oli sinivalkoinen mustamaija, jossa istui kaksi poliisia. He auttoivat minut sisälle. 










Odotustila oli niin asiallisen karu kuin sellaisen voi kuvitella saksalaisella poliisiasemalla olevan. 

Asiani delegoitiin henkilölle, joka tuli odotushuoneeseen juttelemaan kanssani. Kun kerroin murheeni, hän osoitti ovessa olevaa suurella kirjoitettua puhelinnumeroa ja kehotti soittamaan siihen. Voi ei!

Hän muutti kuitenkin mieltään ja palasi sisään. Kun aioin liittyä seuraan, hän viittasi odotustilaan. Tyydyin kohtalooni, mutta kohta hän palasi. Hän sanoi ovelta, että hänellä on hyviä ja huonoja uutisia. Kysyi, kummatko haluaisin kuulla ensin. Valitsin jälkimmäisen. Pitää maksaa, hän vastasi. Loppua ei tarvinnut edes mainita. 

Sitten siirryimme sisään ja hän kiersi luukun taakse veloittamaan minua. 





Maksoin poliisilaitokselle palvelusta 55 euroa ja hinausliikkeelle 255 euroa, arvaattekin mistä. 

Poliisin maksulaite ruttasi kuittipaperia joten hän kävi kopioimassa ne paperille. Leimasimen juhlallinen klonksahdus kruunasi kopion. 

Hän kysyi, onko kännykässäni Google. Avasin sen hänelle ja hän alkoi naputella. Hän laittoi minulle valmiiksi reitin Lutzowplats 13:en, joka on jonkun matkaa täkäläisestä päämajastamme länteen. 

Paluumatkalla kännykkäni mykistyi. Päätin poiketa majapaikassamme lataamassa kännykkääni. Sesam ei kuitenkaan auennut. Saara ei kai kuullut ovisummeria. 

Päätin jatkaa matkaa. 

Saamassani osoitteessa oli kuitenkin jonkin säätiön tummanpuhuva rakennus. Kävin sisäpihallakin ja katselin samalla, näkyisikö tuttua Volvoa. Ei näkynyt. 

Pyysin vastaantulevalta tädiltä apua. Hän vinkkasi, että nurkan takana on Lutzowstraße, Josko se?

Numero kolmetoista oli kuitenkin kadun toisessa päässä, jonne taivalsin toteamaan että osoitteiden 7 ja 15 ei ole mitään. Katujen numerointi tuntuu täällä olevan jotakin numerologiaa, josta tavan tallaaja ei saa tolkkua ilman alan velhon neuvoja.  

Lähdin paluumatkalle. Ajattelin, että taidamme saada automme vasta joulun jälkeen. Menin taas naapuripoliisia tapaamaan siinä toivossa, että heillä olisi tieto oikeasta osoitteesta. Olivat kuutamolla. Kysyin, onko se jokin poliisin paikka. Se myönnettiin. Kummallista ettei heillä ole sinne osoitetta. 

Sain heiltä kuitenkin puhelinnumeron Bismarckstraßen poliisiasemalle. 







Panin majapaikassa kännykän latautumaan. Soitin Bismarckille. Sielläkin tunnuttiin olevan kuutamolla. Selvittivät asiaa ja soittivat. Kehottivat minua menemään etsimään Lutzowplats, Lutzowstraße ja Lutzowufer kolmentoista kohdilta. 

Eikö kukaan oikeasti tiedä, missä automme on? Millainen järjestelmä täällä on?

Sydämeni alkoi lainata valoa aivoilleni ja mieleeni alkoi hiipiä totuus.

Volvomme ei olekaan minkään viranomaisen tai yrityksen huostassa vaan on vain pysäköity kadun varteen sinne, missä on vapaata tilaa. 

Kun joku pysäköi niin väärin, että auto päätetään siirtää muualle, kutsutaan hinausauto viemään jonnekin lähettyville, jonne omistaja ei vahingossa eksy autoaaan hoksaamaan. Tässä tapauksessa auto siirtyi muutaman korttelin päähän. Omistajan tehtäväksi jää selvittää, mistä on kysymys ja mistä sen saa selville. 

Jos olisin sattunut paikalle, olisin voinut hypätä rattiin ja tuoda auton kotiin. 

Olin varsin uupunut tähänastisesta, mutta päätin kuitenkin lähteä vielä kierrokselle. Auto oli pysäköity kadulle Lutzowplats 13:n toista kohdalle. Olin kävellyt sen ohi huomaamatta sitä. 

Tämä muistetaan!



Mistä tämä jouluaaton erikoisohjelma johtui?







Olimme pysäköineet tällaisen merkin turvin. Vaimollani on invakortti. Minulla on ollut mielessä, että pitäisi selvittää tuon tarkennuksen "mit Parkausweis Nr. 14756" merkitys. 

Tällä hetkellä ymmärrän, että tuon pysäköintiruudun kohdalla talossa asuu liikuntarajoitteinen tyttö ja tuo paikka on tarkoitettu vain hänen kuljetustarpeitaan varten. Tätä tietoa parvekkeen huutelijat meille varmasti yrittivät toimittaa. 

Mieleeni ei ollut tullut, että sakkojen sijaan seuraus voisi olla näin ankara. 

On ihan oikein, että tarvitsevalla on tuollainen ruutu omassa käytössään. Me teimme väärin. Olisi kuitenkin toivottavaa, että viranomaiset toisivat asian ymmärrettävämmin ilmi liikennemerkissä. 






Meillä on tällainen merkki tuulilasissa, jotta saamme ajaa tällä alueella. 






Monella on tällainen autossaan, mutta Saaralla on sellainen tieto, että invakortin haltijan ei tarvitsisi tätä hankkia. Toivottavasti ei tule ikäviä yllätyksiä.

Jos tämä meno jatkuu, minusta tulee poliisin tuttu. 

Komediamme kääntyy farssiksi. 







Pääsimme lopulta viettämään joulua yhdessä. Söimme paikalliseen jouluaaton tapaan makkaraa ja perunasalaattia. 






Kuuntelimme jouluevankeliumin Tapiolan kuoron äänitteeltä.






Oli meillä jokunen joulupakettikin mukana. Pukkina ei tarvinnut kummankaan ruveta poseeraamaan. 



Joulutorilla

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi #historia #joulu #jouluaatto #joulutori #poliisi #poliisilaitos #hinaus #autonsiirto 

Honkalan matkakomedia, episodi 5: Millä alalla toimii tohtori Pieni?

 

Lähdimme kierrokselle. 

Kurfürstenstraßella vastaamme tuli mummeli, jolla oli päässään pipo, päällään palsa ja sääriensä suojana marttasukkikset. Ei aivan Kudammin tyyliä, mutta tämä ei olekaan tyylitietoisten Kurfürstendamm vaan Kurfürstenstraße, jonka Wikipedia sanoo olevan huonomaineinen, vaikka KaDeWe näillä huudeilla onkin. 

Mummeli ei ollut huonomaineisen näköinen, pikemmin sellainen peräkylän kiltti mamma. Hän kyseli meiltä jotakin, johon välttävä saksan kielemme ei yltänyt. Hän ehdotti sitten ranskaa. Tässä vaiheessa joukkoomme liittyi pitkänhuiskea maahanmuuttaja, joka kysyi "can I help you". Katsoimme voivamme irrottautua tilanteesta ja he jäivät jatkamaan saksaksi. Danke, hyvästeli mummeli meidät. 

Jatkoimme Bauhausiin ostamaan ajankohtaista tingeltangelia joulutunnelmaamme edistämään. Seisoskelin kahden hyllyn välissä mummokärry vieressäni. Nuorehko nainen ei kehdannut pyytää tietä ja jäi seisomaan kuin koira ulko-ovelle, kun sen on aika päästä tarpeilleen. Alitajuntani päästi jostakin syystä suustani "pardon" ranskalaisittain. Annoin tietä ja  nainen lähti sanomatta mitään. 

Saara löysi pari sopivaa pikkukynttiläjohtoa. Lähdimme. 

Kadulla hän huokaisi, kuinka hän nauttii rautakaupassa käymisestä. Minä siihen tyyliin, että toki autonainen viihtyy rautakaupassakin. 

Karhu on Berliinin symboli. Se on kaupungin vaakunassakin. Tässä tosin taitaa houkutella viereiseen olutstubeen. 

Nimi Berliini saattaa viitata slaavilaiseen sanaan "berl", joka merkitsee suota tai mättäitä.  

Jatkoimme Edekaan, joka näyttää olevan jonkinlainen vielä köyhempien Lidl. Paljon tavaraa ja kaidat käytävät hyllyjen välissä. 

Keräsimme ruokia jouluksi. Jonkun tiedon mukaan Saksassa syödään jouluaattona makkaraa ja perunasalaattia. Näihin päädyimme. Joulupäivänä täällä syödään hanhea, mutta sitä emme ostaneet. 

Sinappia tietysti ostimme makkaran kylkeen. Opin kauan sitten sinapin olevan saksaksi senf. Kun mustardia ja senappia ei ymmärretty, järjestin pienen performanssin. Esitin sinapin puristamista tuubista makkaralle luultavasti äänieffektillä tehostettuna. "Senf" tuli kuin tykin suusta. 

Täällä teutonien maassa on käytössä sellainen asiakasepäystävällinen tapa, että kassaan lyödyille tavaroille on kovin niukasti tilaa ja sen seurauksena ne on laitettava uudestaan ostoskärryyn. Sieltä ne siirretään laukkuihin toisaalla. 

Lidl aloitti aikoinaan tällä Suomessa, mutta onneksi taipuivat meidän ugrien toiveisiin. 

Toinen kaavoihinsa kangistuneen papan vieroksuma käytäntö on itsepalvelukassat. Olen sen verran kokeillut, että tiedän tuosta itsensä palvelemisesta selviäväni, mutta niin kauan kuin kassahenkilö suostuu homman hoitamaan, bitte bitte!

Mahtaako omatoimikassojen tuoma työvoimakustannusten säästö alentaa hintoja? Etten vain itseäni orjuuttamalla laita kolehtia omistajan taskuun.   

   Paluumatkalla huomasimme kukkakaupan olevan auki ja juuri siinä missä pitikin. Se oli siis eilen kiinni, eikä edustalla ollut kukkia huomiotamme kiinnittämässä. Olimme nyt ostaneet kukkia jo Edekasta. 

Vaaleanpunaista, pinkkiä ja violettia tulvaputkea. Ihan somaa. 

Putket on vedetty maan päälle, mutta näyttää niitä katoavan myös alempiin kerroksiin. Maan pinnalla niitä on varmaan helpompi huoltaa. Putket matelevat maitse, mutta ohittavat risteykset yläilmoitse. 

Tälläisikin on täällä kaduilla. 

Juomakelvotonta!

ja turkin kielellä:

Tämän pumpun vesi on juomakelvotonta!

Onko turkki jo Saksan toinen virallinen kieli? Ehkä sille olisi perusteita. 

En keksi mitään järkevää käyttöä näille pumpuille. Auton pesuun? Tuskin. 

Vedettäisiinkö täällä ilman näitä vesiperä?

Onko näihin ja pinkkiputkiin syynä vesiperäinen maaperä?

Hauskaa! Tohtori Pieni tarjoutuu finanssiesi kumppaniksi. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #bauhaus #kadewe #tavaratalo #turismi #historia #tulva #joulu 

Honkalan matkakomedia, episodi 4: Pieni välikohtaus

 

Ostoparatiisi KaDeWe

Tänään on vaivannut monumentaalinen väsymys. Alkumatka taisi olla liian rankka seiskalla alkavan ikäiselle. 

Toivuimme iltapäivällä kävelemään kukkakauppaan, jonka piti olla 350 metrin päässä, mutta eipä ollutkaan. Ehkä lopettanut. 

Kävelin puolihuolimattomasti punaisia päin ja aloin ottaa kuvaa jostakin. Kiukkuinen tyyttäys sai minut säikähdyksestä heilumaan kuin heinämies. Saivat performanssin korvaukseksi virheestäni. 

Asumme Berliinin  sydämessä Keithstraßella, joka on kivenheiton päässä legendaarisen kauppakatu Kurfürstendammista eli Ku'dammista. Jonkin matkaa pohjoiseen on valtava puistoalue Tiergarten. 

 

Berliinissä näkee eri puolella merkillisiä pinkkejä putkirakennelmia. Nämä eivät ole varsinaisesti taidetta, vaikka ovat kaupungille tunnusomainen ympäristöelementti. 

Berliini on rakennettu soiselle alueelle. Tästä seuraa, että kun jossakin rakennetaan, saatetaan saada aikaan pieni vedenpaisumus. Näiden putkien kautta ylijäämävesi voidaan johtaa vaikkapa johonkin kanavaan. 

Kun kukkakauppaa ei löytynyt, päätimme käydä lähellä olevassa KaDeWessa, joka on Berliinin vastine Lafayettelle tai Harrodsille. 

Menimme yhdestä ovesta sisään ja toisesta ulos. Se riitti. Joulu on kohta ja tavaratalo on pyhänä auki. Tietäähän sen, miten siinä käy. Tässä välähdys:

Nyt selvisi tuokin. KaDeWe on siis lyhennys sanoista Kaufhaus des Westens. 

Lähdimme paluumatkalle. Jossakin kohtaa kadulla tuli vastaani vanha mies. Katseemme kohtasivat. Hän nosti hieman oikeaa kättään. Hello, sanoin, ja hän vastasi haloo. En tiedä, luuliko hän minua joksikin tuntemakseen vai miksi hän tervehti. Ranskassa tällaista voi kokea. Oli kuitenkin pieni hyväntahtoinen kohtaaminen. 

Otimme palatessamme autosta tavaroita mukaan. Kun olimme niitä ottamassa, auton kohdalla olevan talon kolmannen kerroksen parvekkeelta alettiin moittimaan meitä jostakin. Asia koski ilmeisesti parkkeeraamista. Eivät ilmeisesti osanneet englantia. Invalid, sanoin ja näytin Saaran kyynärsauvoja.  Ei tuntunut auttavan. Automme on invalidiruudussa, invakortti on näkyvissä ja alueella vaadittava tarra on liimattu tuulilasiin. 

Viereisessä talossamme on poliisiasema. Voisin käydä kysymässä, onko ruudun käytössä jotakin moittimista. Ehkä näin voisi välttää sakot, jos sellaiseen olisi aihetta.

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #ddr #berliini #kadewe #tavaratalo #turismi

Honkalan matkakomedia, episodi 3: Miksi puomi ei aukene meille?

 

Ajattelin aamulla, kun olimme päässeet hyvän matkaa kohti etelää, että tänään ei taida tulla kommelluksia kuvattavaksi. Tosin nukutti kovin. 

Toisin kävi. 

Olimme  päässeet Gdeserin satamaan, josta meidän oli määrä matkaa lautalla Rostockiin. 

Sataman pömpeleissä oli vuorotellen ihminen tai automaatti päästämässä eteenpäin. En hoksannut tätä ja tulin ajaneeksi automaattijonoon. Olisi kannattanut olla paremmin hereillä. 

Matka oli maksettu etukäteen, mutta meillä ei jostakin syystä ollut sopivia dokumentteja.

 

Näistä ei ollut iloa:

Yritin syöttää noita koodeja. Yritin myös löytää Saaran läppärissä olevasta viestistä jotakin, jolla saisin sesamin aukenemaan. 

Autojono perässämme piteni ja kohotti paineitani. 

Joku keltapuseroinen kävi tutkimassa tilannetta. Taisi puhua tanskaa ja englantia sekaisin, mutta ymmärsin, että meillä pitäisi olla lippu. Hän luovutti ja hävisi. 

Levitin käsiäni merkiksi takanamme odottaville. 

Näin toisen virkailijan, joka tuli päästämään meidät portista, kehotti ajamaan toimiston luo ja selvittämään asian. 

Ystävällinen tanskalaistäti tutki lippurekisteriä ja sieltä maksettu varauksemme löytyi. 

En ymmärrä, mikä oli vialla. 

Ajoimme autojonoon ja sitten laivaan. 

Laiva oli aivan pullollaan matkustajia. Vapaita istumapaikkoja kahdelle piti etsiä, mutta onnistui.

Söimme lounaaksi sämpylät ja juotavaa. Tehostin ajokuntoani Coca Colalla ja kahvilla. 

Nyt menimme riittävän ajoissa autokannelle ja jouduimme odottamaan autossa pääsyä ulos, 

Istuessani ratin takana liikuin edestakaisin unen ja valveen välillä, Oli erikoista, että mikrouneni näyttivät minulle jonkinlaisia sovelluksia edessäni olevasta näkymästä kannella eteenpäin. Unikuvat poikkesivat selvästi oikeasta näystä, mutta sama alkujuuri niillä oli. Kun heräsin mikrounesta, yllätyin, kun huomasin, että tällainen se olikin. 

Rostockin satama-alue oli valtava. Kun selvisimme sieltä ulos, ohitimme varsinaisen kaupungin suunnatessamme kohti Berliiniä. Matkan maisemat osoittautuivat todella tylsiksi. Sää oli sateinen, mikä sai entisen DDR:n näyttämään entiseltä DDR:ltä. Peltoja, peltoja, metsä, peltoja ... Paikoin näkyi rakennuksia, jotka olivat jääneet rappeutumaan derkkuaikaiseen olotilaansa. 

Olemme aikoinaan ajaneet DDR:n läpi. Rostockin ja Berliinin väli näytti nyt, kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Saamani kofeiini oli saanut minut piristymään, poikkesimme silti erään huoltoaseman pihaan lepäämään. Otin kunnon unet autossa. Kävimme sitten sisällä kahvilla ja kaakaolla. 

Paikka oli selvästi rakennettu muurin murtumisen jälkeen ja kantoihan se Aralin brändiä. Tilan layout oli erikoinen. Asemaa pyöritti kaksi henkilöä. 

Oli kummallista, että vaikka laivassa oli ollut paljon väkeä, täällä oli aivan hiljaista. Miten tällainen bisnes voi lyödä leiville?

Kesken ajon tapahtui kummia. Yhtäkkiä kuljettajan puoleinen tuulilasinpyyhkijä kääntyi siten, että sulkaosa jäi vasemman sivupeilin ja auton väliin. Vika vaikutti olevan jossakin pellin alla. Oikean puoleinen toimi yhä. Onneksi sateilu alkoi asettua ja selvisimme eteenpäin. 

Poikkesimme yhdellä "huoltoasemalla" toteamassa, ettei sieltä saa apua tällaiseen ongelmaan. Siellä huollettiin vain kuljettajia ja kyytiläisiä. 

En tiedä, saako ongelmaan apua näin joulutunnelmissa. 

Loppumatkalla peltomaisemat muuttuivat urbaaniksi pääkaupunkialueeksi. Kuukkeli opasti meidät perille. Olisi muuten ollut hankalaa etsiä pimeän aikaan paperikartan avulla reittiä metropolissa . 

Kävimme loppumatkalla Aldissa ostamassa ruokaa. Hämmästyimme miten pieni oli ostoskuitin loppusumma. 

Berliinissä asuva suomalainen Raila päästi meidät majapaikkaamme ja opasti alkuun. 

"Siegessäule (suom. Voitonpylväs) on Saksan yhdistymissotien kunniaksi pystytetty muistomerkki Berliinissä." Wikipedia

#autoilu #matkailu #tanska #lomamatka #auto #volvo #laiva #autolautta #saksa #ddr #berliini #aldi

Honkalan matkakomedia, episodi 2: Siinä hilkullakin ehtii

 

Se tunne, kun lähtee autolla laivasta vastavirtaan. Kun on niin myöhässä, että uudet tulokkaat ajavat jo sisään. 

Vikingin tutut herätys- ja hoputuskuulutukset herättivät aamulla, mutta otimme hyvin rennosti – liian rennosti. 

Olimme tilanneet aamiaispaketit otettavaksi mukaan, jotta saamme nukkua pidempään. Saara antoi minulle lipun, jolla ne saisi ravintolasta kymmenenneltä kannelta. Sitten huomasin olevani pulassa. Käteni ei ollut muistanut kertoa minulle, mihin oli laittanut lippusen. 

Emme löytäneet sitä, vaikka kuinka etsimme. 

Lähdin koittamaan onneani ilman lippua. Asianomainen ravintola oli kuitenkin jo suljettu. Kulkuaukoissa oli ovina häkkyrät, joissa oli pieniä avoimia aukkoja, joista näki sisään. Siellä oli vielä yksi asiakaspalvelija puuhissaan. Esitin asiani "oven" läpi. Hän avasi sen, antoi eväspussukkamme pyytäen lippua. 

Kerroin, että olin hukannut sen ja kysyin, pitääkö ne maksaa nyt uudestaan.  Hän teki silmänräpäyksessä hätäratkaisun ja antoi minulle eväät ilman lippua. 

Hän ei ollut erityisen hymyilevä. Siitä ei sovi tällaisen syyllisyyden vallitessa reklamoida.

Kun olimme matkalla autoomme, kuulutettiin "Saara Vaherjoki-Honkala, ottakaa heti yhteys autokannelle". 

Kun saavuimme autokannelle, näimme vain oman Volvomme. Hallin reunalla pari toimihenkilöä hommaili jotakin. Ajoimme ulos samasta reiästä, josta olimme tulleet sisään. Luiskan yläpäässä näimme seuraavien tulokkaiden odottelevan autoissaan lupaa ajaa sisään. 

Tässä lajissa uramme on nousujohteinen kuten tulet pian huomaamaan. 

Laivoilla matkustaa meidän lisäksi muitakin tunareita. Tämä kävi ilmi siitä, että alhaalla oleva laivakapellimestari löysi heti tilanteeseen sopivan kadenssin, joka johdatteli meidät ulos satamasta. 

Pysähdyimme jossakin kadun varteen syömään eväämme. Kahvi ja tee oli meillä jäänyt saamatta aamiaispaketteihimme, mihin syyllinen löytyy peilistä.

Jatkoimme matkaa. 

Jossain vaiheessa kuljettajaa eli minua alkoi vaivata unitauti. Sen huomaa siitä, että matkanteko ei tunnu enää täysin turvalliselta.

Tilanne korjattiin poikkeamalla tieltä. Käänsin istuimen selkänojaa taaksepäin ja löysin aika mukavan lepoasennon. Kun olin aikani nuokkunut, siirryimme parkkipaikalta sisään lounaalle. Samalla vereni kofeiinipitoisuus korjattiin tieliikenteen edellyttämälle tasolle. 

Sitten vain eteenpäin puuduttavalla reitillä kohti Helsingborgia. 

Ennen pitkää alkoi taas unettaa. Mikrounikohtaus pakotti taas poikkemaan tieltä. Ajoimme Vetternin itärannalla olevaa Brahen linnan rauniota vastapäätä olevan autoilukeitaan pihaan ja taas istuin takakenoon. Otin oikeat unet. Kuulemma kuorsasinkin. 

Sen jälkeen Coca Colaa, kahvia ja jokin paakelsi. 

Lopulta selvisimme Helsingborgin satamaan ja laivaan matkalle Juutinrauman yli Tanskaan. Ylitys kestää parikymmentä minuuttia. Vietimme aikaa kahviossa ja sen liepeillä. Kuulutukset menivät ohi korviemme. Jostakin syystä sataman lähestyminen ei aiheuttanut erityistä vipinää. Kun ymmärsimme siirtyä kannelle, siellä oli jäljellä vain oma Volvomme. 

Nousimme autoon ja lähdimme, mutta kapellimestari alkoikin ohjastaa meitä kannen kaistojen välitilaan. Uudet tulokkaat ajoivat jo laivaan. Ajattelin, että tässä joudumme odottamaan, kunnes tilanne selviää. Aika pian meille järjestyi taas kadenssi, jonka turvin selvisimme matkaan. 

Ravitsimme itseämme jollakin MacDonaldsilla. 

Erinäisten kiemuroiden jälkeen selvisimme hotelliimme lähelle Kööpenhaminaa. 

Lepäsimme. Hotellimme ravintola sulkeutui kymmeneltä, joten menimme illastamaan ennen valomerkkiä.

Minulla ei ollut nälkä, mutta Saaralla oli. Ravintolassa tarjoiltiin kuitenkin vain ravintola-annoksia. Saara tilasi sienipastan. Minä en keksinyt kuin lisukeranskalaiset. 

Tietenkin jaoimme annoksiamme. 

Miltä kuulostaa annos "sienipastaa ranskalaisilla perunoilla"?

Se aamiaislippukin muuten löytyi jostakin pusakkani piilosta. 

#autoilu #matkailu #ruotsi #tanska #lomamatka #auto #volvo #laiva #autolautta

Matka alkoi

 

Olipa sutinaa tänään, mutta selvisimme laivaan, ei ensimmäisinä, mutta kuitenkin. 

Aamulla autonavaimen ohjelmointiin meni kolme varttia. Maksoi noin kolme sataa. 

Tuli sitten mieleen, että eikös tämä Volvo-kauppa myy renkaitakin. Osasto löytyi kadun toiselta puolelta. 

Siellä oli vain yksi kaveri, joka touhotti välillä säntäillen sinne ja tänne. Lopulta selvisi, että olisi vain yksi sopiva kitkarengasnelikko ja siihenkään ei saisi asennusta tänä päivänä. Se siitä.

Sitten kotiin selvittelemään rengasvaihtoehtoja. Varasin Michelinit ja niille asennuksen kolmeksi. 

Olen oppinut, että meidän tarpeisiimme sopisivat keskieurooppalaiset renkaat, joilla voi ajaa myös Suomessa. Ne kestäisivät todennäköisesti pisimpään, mutta niillä ei tee mitään Suomen talvessa. Meidän talviajomme täällä Pohjolan perillä on aika vähäistä. 

Sellaisilla on kuitenkin pari päivää toimitusaikaa eli se siitä. 

Sain kuitenkin varatuksi toisaalta laaturenkaat ja asennuksen. Peruin edellisen. 

Selvisi sitten sekin, että Volvon talvirenkaat ovat jo kelvottomassa kunnossa. Menivät kierrätykseen mitä se sitten tarkoittaakaan. 

Olen kyllästynyt raahaamaan renkaita, joten jätin kesärenkaat säilöön. Sain ensimmäisen jakson kaupanpäälliseksi, kun ostin Continentaalit. 

Volvomme ostohinta oli loppujen lopuksi oikea, koska nämä lisäkustannukset nostavat kokonaishinnan markkinoiden mukaiseksi. En siis onnistunut konstailemaan puoli-ilmaista autoa. 

Mutta hyvä näinkin. 

Kävin hakemassa apteekista muovikassillisen lääkkeitä matkaeväiksi. 

Sitten rentouduin läppärin parissa. Aikaa humahti niin, että tuli kiire laivalle. Onneksi pääsimme vielä ahtaasta portista laivan puolelle. Vaimollani on tapana varata autolle paikan hissien läheltä, koska kyynärsauvat. Meille sanottiin, että ovat tainneet mennä. 

Tyydyimme kohtaloomme. Sitten sama kaveri tuli sanomaan, että olivatkin saaneet asian järjestetyksi. Ajoimme Gracen uumeniin. 

 

Saara oli varannut meille parivuoteen, koska niin on mukavampaa meille uudelle tasolle rakastuneille. Kyljessä on niin mukava kyhnyttää.

Illemmalla huomasin, että olin hukannut autonavaimeni. Onneksi olin hommannut toisen. 

Kysyin neuvonnasta, mutta ei ollut kukaan tuonut.

Löytyi se sitten lattialta sänkymme vierestä. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

#autoilu #saksa #matkailu #ruotsi #tanska #lomamatka #auto #volvo #kitkarenkaat #continental

 

Huomenna kohti etelää

 

Image by TheAndrasBarta from Pixabay

Aamulla kahdeksalta ohjelmoidaan toinen avain Volvoon. Sitten on ostettava ja asennutettava kitkarenkaat. 

Volvo sai uuden tuulilasin ja katalysaattorin tällä viikolla. Avaimen ohjelmointi oli sovittu tiistaille, mutta auto ei ehtinyt vapautua Autoveljiltä. Onneksi sain siirretyksi huomisaamuksi. 

Maksoivat nuo, mutta onpahan nyt Volvo valmis matkaan.

Matkavakuutus on venytetty matkan pituiseksi. 

Huomenna on vielä tehtävä apteekkitäydennykset. Yhden reseptin uusimista vielä odotetaan. 

Auton kulahtaneiden istuimien suojaksi on hankittu päällykset. 

Brace lähtee huomisiltana Turusta Tukholmaan, jonne saavumme varhain aamulla. Sitten edessä on matkan ehkä pisin siivu. Seuraava majoituspaikka odottaa Tanskassa. 

 

#autoilu #saksa #matkailu #ruotsi #tanska #lomamatka #auto

Vaimoni fb-viesti joulupukille vuonna 2013 ja (vale)joulupukin vastaus

 

Kuva Jim Cooper Pixabaystä

TOIVEITA vuonna 2013 17.12.

Rakas Joulupukki.

On joulukuun seitsemästoista päivä ja eräs lapsuudenaikainen ystävä täyttää vuosia tänään. Myrskytuuli ulisee ulkona ja rymisyttää majakan peltikattoa. Valoisa päivä on lyhyt, mutta kohta se alkaa pidetä ja valo hiipii hiljalleen muuallekin kuin joulupuuhun.

Haluan esittää Sinulle ihan materialistisen toiveen, jos sallit. Olisin kovasti kipukoukun tarpeessa ja mielen iloksi haluaisin kirjankin, sen Riitta Konttisen kirjoittaman, mikä kertoo Tuusulanjärven taiteijoiden arjesta.

Ja jos jostain voisit hyvien haltijoiden avulla taikoa kivuttomia päiviä, olisin ylen ylen ikionnellinen ja jos voisit niiden haltijoiden säteillä muistaa samalla kaikkia muitakin, jotka kipujensa kanssa elävät ja heitäkin, joilla on tuskaa, murhetta, kuluttavia huolia ja sairautta. Lähetä heille sammalenvihreässä kuoressa runsaasti voimia ja valon hetkiä.

Olet ollut niin hyvä joka joulu. Kiitän sinua.

Rakas pikku Saara. Tonttu Ketteräinen toi pikakirjeesi käteeni äsken ja heti sen luin, koska muistin sinun keränneen 123,7 kiltteysbonusta tähän mennessä tänä vuonna ja kanta-asiakas kun olet, niihin vielä lisätään 5 prosenttia. Nuo pisteet riittävät toiveisiisi ja tilauksesi on välitetty tuotanto-osaston kirjaamoon. Mikäli porot pysyvät terveinä ja alihankkijamme eivät tumpuloi, luulen, että voit odotella levollisin mielin aattoa. Jos toiveesi täyttämisessä tulee ongelmia, katsomme tilalle jotakin asiakasprofiilisi mukaista muuta korvaavaa, johon bonuksesi riittävät ja toiveesi siirtyy automaattisesti ensi vuoden tilauskirjoihin. Kipujen, huolien ja murheiden poistaminen ei valitettavasi kuulu ydintoimialaamme, joten toiveesi näiltä osin välitetään asianomaiseen osoitteeseen. Toivotan sinulle viihtyisiä joulunodotuspäiviä. Tavataan aattona. Muistathan käydä tykkäämässä Korvatunturin Facebook -sivuilla. (Heikki Honkala)

Image by Z RAINEY from Pixabay

#joulupukki #joulu #jouluaatto #poro #lahja

Kyyninen näky – älä lue, jos haluat säilyttää joulumielen

 

Kuva PayPal.me/FelixMittermeier Pixabaystä

Maailmantilanne tuntuu hyvin uhkaavalta nyt. Olemme saaneet olla pitkään levollisin mielin, mikä on saanut meidät luulemaan, että maailma kehittyy parempaan suuntaan. 

Historian valossa olemme ehkä kuitenkin palaamassa "normaaliin" vaikeasti ennustettavaan tilanteeseen. Eu- ja Nato-sopimukset kuten myös DCA ovat lopulta vain papereita. Eurooppa on yllätetty housut kintuissa. Pitää muistaa, että EU ja Nato ovat jonkinlaisia liittokuntia eivätkä valtioita tai liittovaltioita, jollaiset ovat nopeampia ja ehkä koherentimpia päätöksissään. 

Liittokunnassa on huomattavasti hitaampaa rakentaa dynaaminen ja tehokas sotatalous. Asejärjestelmät ovat kirjavat. Sodan logistiikassa ja aseiden tuotannossa voi olla suuria haasteita. Euroopan on ehdottomasti varauduttava siihen, että USA:n osallisuus Natossa on epävarma. Jos Venäjän ja Kiinan kumppanuus tiivistyy, Eurooppa voi olla pulassa ilman rapakontakaista tukea. 

Jos suursota syttyy, tilanne muuttuu hyvin arvaamattomaksi. Sanotaan, että kun sota on syttynyt, kaikki suunnitelmat voidaan panna roskiin. 

Valtioita ei voi pakottaa mihinkään, luki sopimuksissa mitä tahansa. Pieni maa on kuin lastu laineilla. Pienen on joka tilanteessa pyrittävä toimimaan niin, että sen tukeminen on hyödyllistä suurvalloille. 

Paasikivi onn todennut jotenkin niin, että valtiot uhrautuvat toistensa puolesta vain nuorison unelmissa. Tämä teksti voi kuulostaa kyyniseltä, mutta ihminen ei ole viisastunut ja historia osoittaa, että sota on hirmuinen Pandoran lipas ja siinä tilanteessa toimivat viidakon lait.

Tämä teksti syntyi kommenttina erääseen nettikeskusteluun. Voi olla, että Naton tuoreen pääsihteeri Mark Rutten vaatimus jäsenmaille puolustuksensa voimistamisesta vaikutti alitajunnassani. "Vaara tulee täysillä kohti."

Kaikesta huolimatta maailma on kaunis ja elämä on ihmeellinen lahja. 

"Hyvinkin voi käydä."

#sota #markrutte #maailmansota #paasikivi #nato #euroopanunioni #eurooppa #puolustus #sotatalous #aseet  

Auto- ja matkasaagamme jatkuu

 

Aiomme viettää joulun Berliinissä ja jatkaa sitten kohti Italiaa. Majapaikkamme lisäksi tarvitsemme parkkipaikan. Suomalainen omistaja järjestää meille asukaspysäköintiluvan. 

Vaimollani on liikkumisesteisen pysäköintitunnus eli suomeksi invakortti. Saksalaisten mielestä sellaista voi käyttää vain autossa, jonka invakortin haltija omistaa. 

Niinpä ostimme Volvon vaimoni nimiin.

Kun hankimme vakuutusta kävi ilmi, että vanhan vakuutuksemme bonuksia ei voi siirtää uuteen, koska vakuutus on minun nimissäni. 

Onneksi minun lisäämiseni omistajaksi kävi helposti netissä. 

Toivottavasti saksalaiset hyväksyvät toisenkin omistajan autolle, jota parkkeerataan invakortin voimin. 

Tiesimme ostaessamme, että Volvon tuulilasissa on halkeama. Sitä emme tienneet, että katsastuksessa on annettu päivämäärä, johon mennessä tuulilasi on vaihdettava. Kaiken lisäksi  päivämäärä ei ole tulevaisuudessa vaan menneisyydessä. 

Keltainen merkkivalo mittaristossa sammui, kun auton data selvitettiin. 

Se kuitenkin palasi myöhemmin. 

Volvomme on nyt tutussa pajassa korjattavana Kaarinassa. Ääniä kuuleva vaimoni oli muuten taas oikeassa. Oikea takajousi on vaihdettava. 

Myös tuulilasi vaihdetaan. 

Jos uutta katalysaattoria ei saada ennen lähtöä, emme ole allikossa, koska autolla saa ajaa seuraavaan katsastukseen saakka eli ensi syksyyn. 

Katalysaattori maksaa noin 600 € plus muita helyjä ja työn. 

Toisen avaimen hankinta kävi kätevästi. Ajoin paikalliselle Keskusautohallille, joka myy Volvoja. Siellä oli suuressa tilassa kylki kyljessä hienoja uusia Volvoja, jollaisten kaltaista minulla ei tule koskaan olemaan. Mutta saanhan pikkurahalla "melkein samanlaisen". Sitäpaitsi bränikässä olisi niin hienoja ominaisuuksia, että niiden kanssa olisin ihmeissäni. Ajaessani kärsisin ajatellessani, että minulla olisi kenties 50 000 euroa kiinni vempeleessä, jonka arvo hupenee silmissä. Ai happamia?  

Uusi avain tilattiin ja saan sen ensi tiistaina. 

On tässä rahanmenoa, mutta olen silti tyytyväinen. Jos olisin ostanut viiden tonnin ajopelin, siinä saattaisi olla samanlaista laitettavaa. 

Lopuksi luontokatsaus:

Kävelin eilen radan vartta linnan suuntaan. Vastaan tuli toinen lenkkeilijä, joka sanoi, että siellä on kettu. Citykettu, totesin. 

Kun jatkoin matkaa, tapasin herra Repolaisen. Katsoimme toisiamme, kun minä lähestyin. Saattoi olla paljasjalkainen, kun ei ollut moksiskaan.  Lähti sitten rauhallisesti tassuttelemaan, mutta lisäsi sitten vauhtia, mikä saattoi johtua jossakin lähitienoilla olevasta koirasta. 

Mikä ihmeen "moksiskaan"?

Suomen sanojen alkuperä -teoksessa arvellaan kyseessä olevan leikillinen mukaelma sanonnasta (ei ole) moinaan. 

#auto #vaihtoauto.#huutokauppa #verkkokauppa #volvo #saksa #matkailu #italia #lomamatka #talveksietelään #huutokaupatcom #edullinen #halpa #käytettyauto #viat #katalysaattori #tuulilasi #jousi 

Epätodennäköinen elävä kontrollissa

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Ai miten niin epätodennäköinen elävä?

Kysyin kahdeksan vuotta sitten hematologilta, millainen on ennuste. Tämä tapahtui ennen kantasolusiirteen saamista. 

Huono, kuului vastaus. 

Hän oli myös kehottanut vaimoani valmistautumaan hautajaisiin. 

Tässä minä yhä olen ja voin hyvin.

Kävin tänään tapaamassa jo tutuksi tullutta hematologia Tyksissä. Veriarvot olivat oikein hyvät. Minä olisin tyytyväinen, totesi lääkäri.

Tästä huolimatta sain hiukan tukkapöllyä. Minun olisi pitänyt käydä vuosi sitten  sydänfilmissä, mutta olin unohtanut. Ymmärsin, että sydämeni on ollut kovilla saamissani syöpähoidoissa ja siksi tilannetta on syytä seurata. 

Hän kysyi myös,  miksi en ole hakenut minulle määrättyä kalsiumia apteekista. Tämä johtuu siitä, että vaimoni huolehtii minun syövän parempaa kalsiumia. 

Vaimoni on toimittanut minua alkamaan käymään gymissä. Hyvä, että huolehtii. Minä olen kuitenkin ajatellut selviäväni näillä lihaksilla loppuelämäni, mutta olen koettanut ahkeroida kävelylenkeillä. Sain vapautuksen punttihumpasta. 

Lääkärilläni on tapana hoitaa käynnin asiat vikkelästi, mutta väliin mahtuu myös kevyttä kenttäkeskustelua. Niinpä heitin hänelle lähtiessäni (viitaten aiempiin jutusteluihimme), että oletko hommannut itseäsi kertausharjoituksiin, jotta saisit luutnantin jämät. Ei taida onnistua enää, vastasi hän viitaten ikäänsä.

Asiasta kukkaruukkuun. Tiedätkö mikä on lohkoketj? Jos et, asia selviää täältä.

No tiedätkös, mikä on lohkeamaseteli?

Minä olen saanut äskettäin sellaisen. Se on palveluseteli, joka kuittaa osan hampaan lohkeamisen korjaamisen hinnasta yksityisellä puolella. 

#syöpä #kantasolusiirre #leukemia #hematologi #verisyöpä #lääkäri #sairaala #kontrollikäynti #verikoe #remissio

Föri ja Aurajoki

 

Tuttu näkymä Aurajoelta. Föri lähestyy tois pual jokkee olevaa rantaa, jossa kyytiä jo odotetaan. 

Konstan kurssi  päättyi tältä syksyltä. Jatkuu joulun jälkeen, mutta minä olen silloin Italiassa. Keskeneräinen maalaus jää Konstaan odottamaan syksyä. 

Arvelin, että aihe on on kovin kliseinen, mutta Milla-vetäjä kertoi, ettei kukaan ole hänen kursseillaan vielä maalannut Föriä. 

#taide #maalaus #vesiväri #akvarelli #turku #föri #aurajoki #nähtävyys #liikenne 

612-soihtukulkue – kyllä vai ei?

 

Linnan itsenäisyyspäivän viettoa 1961
Kuvaaja Erkki Voutilainen, Museovirasto

Suomi täytti 50 vuotta 6.12.1967. Minulla on muistikuva siitä, että olisin silloin ollut mukana soihtukulkueessa juhlistamassa puolivuosisataista isänmaata, mutta en ole varma. 

Tuo tapa juhlia itsenäisyyttä seuraamalla ruudulta, kun eliitti jonottaa kättelyyn esitellen itseään ja vaatetustaan, pönöttää ja tanssahtelee kunnes vanhimpia sotaveteraaneja kuvataan heidän kahvitellessaan valikoidussa seurassa. Tosin tänä vuonna nämä kunniakansalaiset saivat juhlia presidenttiparin kanssa jo etukäteen. Tämä tuntuu hyvältä järjestelyltä, koska mukaan mahtuu useampia ja kukin saa varmasti enemmän henkilökohtaista huomiota tasavallan presidentiltä ja hänen puolisoltaan. 

Videon tekijä Julien Tromeur Pixabaysta

Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhla on ohjelmaltaan aika erikoinen, mutta se yhdistää kansaa tuona tärkeänä päivänä. Kaikesta huolimatta se palauttaa mieliimme sen hinnan, millä itsenäisyys on ansaittu. 

Tämä juhla on pitkä traditio ja sen kaava sama, minkä osoittavat nämä videot menneiltä vuosikymmeniltä: Linnan juhlat 6.12.1967

Linnan juhliin on asiaa vain, jos on kutsuttu. Halutessaan voi nostaa omaa profiiliaan, jos ilmoittaa julkisesti kieltäytyvänsä, vaikka tavanomaista hyväksyttävää estettä ei olisi. Tarja Halonen on jossakin konferenssissa kai Suomea edustamassa ja tämä hänelle suotakoon. 

Viime vuoden lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-voittaja Magdalena Hai kieltäytyi kutsusta perussuomalaisten politiikkaan vedoten. Tämä on voimakas statement, mutta yksityishenkilönä häntä ei voi mukaan pakottaa. 

Samantapaisen tempun aikoivat tehdä myös perussuomalaiset kansanedustajat Teemu Keskisarja ja Sheikki Laakso, joskin jälkimmäinen perui, kun asiasta nousi häly. 

Petteri Orpo, Riikka Purra ja Jani Mäkelä eivät ole katsoneet voivansa estää 

Keskisarjaa osallistumaan juhlien sijasta 612-soihtukulkueeseen ja pitää sitä ennen puheen osallistujille. 

Kansanedustajan työnantaja on Eduskunta ja tavallaan myös kyseistä ehdokasta äänestäneet. Eikö siis kukaan mainituista ainakin tavallaan esihenkilöistä voinut määrätä Keskisarjaa linnaan? Olisiko Halla-aho tai kenties eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttari voinut määrätä? 

Kenties joku yllä mainituista olisi voinut komentaa niskuroivan edustajan töihin. Sitä ei luultavasti haluta tehdä, ettei asiasta tule vielä isompi numero, kenties jopa miljoona. Voisin hyvin kuvitella, että Teemu Keskisarja ei yksinkertaisesti tottelisi. Tämä tietysti arvataan ja siksi ollaan kuin ei oltaisikaan. 

Kutsun luonteeseen ymmärtääkseni kuuluu, että sen voi hyväksyä tai hylätä. Näin ollen Keskisarja tekee niin kuin haluaa. 

Keskisarja on jo sanonut, että jos erottavat niin erottakoon. Hänelle ei ilmeisesti olisi ongelma muodostaa omaa eduskuntaryhmää. Jos äänestäjät antavat hänelle potkut seuraavissa vaaleissa, hän luultavasti ottaa mieluusti vapautuneen ajan kirjoituspuuhiin. Voi tosin käydä niin, että hän kylpee äänivyöryssä. 

Mikä ihmeen 612?

Ainakin nimi on hyvä, koska viittaa suoraa juhlan päivämäärään. 

Videokooste vuoden 2023 612-soihtukulkueesta

Videossa marssitaan ilman tunnuksia Suomen lipun perässä Hietaniemen hautausmaalle. 

Näyttäisi aivan asialliselta itsenäisyyspäivän vietolta. Myös ylioppilaat marssivat soihtuineen omalla tahollaan. 

Yksi ikävä konnotaatio soihtukulkueisiin liittyy. Niistä voi tulla mieleen ruskeapaidat marssimassa soihtuineen Berliinin yössä ja Hitler ottamassa heidät vastaan kerrostalon ikkunasta. 

Ei anneta tämän häiritä. Viulu on viulu, vaikka sen soittaja olisi roisto. 

Järjestäjät kehottavat marssijoita käyttäytymään ihmisiksi. Poliittiset tunnukset kehoitetaan jättämään kotiin. Sinilippu johtaa marssia. Riippumattomuutta puolueista alleviivataan. Halutaan kunnioittaa niitä, joita saamme kiittäää isänmaamme vapaudesta. 

Tuntuu, että kaikki kunnossa. Mukaan vain!?

Vai pyrkiikö 612 vain valkopesemään taustansa?

Voi kun olisikin tällainen marssi, joka voisi yhdistää kaikkia suomalaisia, jotka haluavat osoittaa arvostusta isänmaalle, veteraaneille, sankarivainajille ja muille itsenäisyyden mahdollistajille. 

612-soihtukulkueen taustaa on ruodittu runsaasti julkisuudessa, joten en mene siihen syvemmin. Selvää on, että 612-historiassa painottuu äärioikeistolaisuus ja jopa rasismi, tavalla tai toisella. Myös huomisen juhlan järjestelyissä on mukana samoja tahoja. 

Tilanne olisi toinen, jos järjestäjinä olisi tahot, jotka eivät olisi leimautuneet. Jos mukana marssilla olisi ilman tunnuksia äärilaitojen edustajia yksityishenkilöinä kuten muutkin, ei asia olisi minusta ongelma, kunhan käyttäytyvät kunnolla eivätkä tavalla tai toisella viestitä sopimattomia. 

Tilanne kuvastaa polarisoitunutta tilannetta, koska vasemmallakin reunalla on osittain jopa anarkistisia ryhmittymiä. Poliisi yrittää ehkäistä näiden laitaryhmien kohtaamisia huomenna. 

Vaikka huominen tapahtuma olisi kaikin puolin asiallinen, en pystyisi luontevasti osallistumaan, koska se olisi näissä olosuhteissa vääränlainen kannanotto. 

Voi olla, että Teemu Keskisarja yllättää ja pitää aivan asiallisen puheen. Pidän sitä hyvin mahdollisena. 

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

#politiikka #itsenäisyys #itsenäisyyspäivä #vapaus #isänmaallisuus #kansallismielisyys #linnanjuhla #presidentti #soihtukulkue #suvereenius #riippumattomuus #autonomia #presidentinlinna #juhla #äärioikeisto #äärivasemmisto