Olipa intensiivinen viikonloppu

Osallistuimme häihin Seinäjoella, seurasimme Sibelius-viulukilpailuja ja minä seurasin myös jääkiekkoa. 

Ajoimme perjantaina Seinäjoelle ja asetuimme hotelli Sorsanpesään, joka sijaitsee Törnävän kaupunginosassa. 

Hotelli on rakennettu viehättävään paikkaan, koska sen vieressä virtaa Friskinlammi. Joelta se näyttää, nimestään huolimatta. Pieni koskentapainenkin siinä on. Hotellin tuntumassa on kuin pieni pilkahdus erämaata urbaanissa ympäristössä. 

Kun olimme saapuneet hotelliin, vaimoni huomasi, että tumma pukuni (sekä valkoinen paita ja kravatti) olivat jääneet kotiin. Setti roikkui henkarissa koti-ovemme luona odottamassa lähtöä, mutta siihen se jäi. 

Suuntasimme lauantaiaamuna paikalliseen Dressmaniin ja siellä ongelmamme ratkesi. Minulla oli kotona kaksi mustaa pukua, joten päädyin nyt siniseen. Ostin myös kokonaisuuteen sopivan paidan, kravatin ja taskuliinan. Puku oli sopivasti alennuksessa. Vahinko oli aika kohtuullinen. Oli sitäpaitsi piristävää ostaa uutta. 

Sisarentyttäreni ja hänen sulhasensa vihittiin Törnävän kirkossa, joka on hieman muumitalomaisen näköinen. Tämä saattaa johtua siitä, että rakennus on ollut alunperin ruutitehtaan ruutivarasto ja siitä muokattiin myöhemmin kirkko. Noihin aikoihin ei Tove Jansson ollut edes syntynyt. 

Palasimme hääjuhlasta hotelliin ja kotiin ajoimme vasta sunnuntaina. 

Lähtiessämme tutkailimme läheistä maakuntamuseoaluetta ja pyörähdimme myös keskemmällä kaupunkia. 

Törnävän kartano

Kartanon nimi juontuu Tyrnävän ruotsinkielisestä nimestä. Kartanon eräässä vaiheessa omistanut hovioikeudenasessori Konstantin Törnudd oli syntynyt kyseisessä kunnassa. 

Lakeuden Risti on Alvar Aallon käsialaa. 

Lähellä taitaa olla muutakin saman miehen suunnittelemaa. 

Seinäjoki on lakeudella. Kaupunki toteaa sivuillaan vaatimattomasti, että "Seinäjoki on avaruuden pääkaupunki". Aika napsakasti sanottu. Sopivasti itseironiaa (?). 

Sitten tien päälle: Seinäjoki-Jalasjärvi-Parkano-Ikaalinen-Sastamala-Oripää-Turku.

Pyhäiltana oli tarjolla kahta kivaa, viulunsoittoa ja lätkää. Kaksi jälkimmäistä konserttia meni jääkiekon kanssa päällekkäin. Ratkaisin ongelman siten, että jääkiekko näkyi hiljaisena läppäriltä ja musiikkia kuuntelin kuulokkeilla kännykän kautta. 

Miksi juuri nuo loppukilpailuun?

 

Kuva Pezibear Pixabaystä 

Sibelius-viulukilpailun välierätuomiot on nyt jaettu. Loppukilpailuun pääsivät:

Diana Adamyan, Armenia

Yesong Sophie Lee, Yhdysvallat

Nathan Meltsner, Yhdysvallat

Georgii Moroz, Ukraina

Dmitrii Udovychenko, Ukraina

Inmo Yang, Etelä-Korea

Tuomariston tähtikaartivalinta tuntui väkivaltaiselta. Miksi juuri nuo, kun oli niin monta hyvää.

Yesong Sophie Leetä pidin todella hyvänä ja olen tyytyväinen, että hänen nimensä on listalla. Kaksi ukrainalaista yhä mukana ihmetyttää. Morozin tiesin jo hyväksi, mutta kun katsoin näiden valittujen esityksiä vielä, vakuutuin, että Udovychenkokin on hyvä. Sympatiapisteitä ei ehkä jaettu. 

Kun on seurannut useita soittajia, tahtovat aiemmat esitykset unohtua ja viimeksi nähdyt korostua. On vaikea saada yksilöittäin vertailevaa kokonaiskuvaa viulistikaartista. 

Olen oppinut seuraamalla näitä kisoja. Loppukilpailuvalinta on tuonut seuraavanlaisia  asioita mieleen. Menestyäkseen muusikon on hallittava soittimensa täydellisesti. Kun ei tarvitse pinnistellä, voi keskittyä tulkintaan. 

Ainakin parilla viulistilla on ollut hyvin voimallinen ote. Se on ollut vaikuttavaa, mutta sillä ei näytä portti jatkoon aukeavan. Voi tosin olla, että näissä osin myrskyisissä esityksissä on soitto päässyt puuroutumaan. Taito ei ole riittänyt. Jokaisen sävelen on erotuttava jäsentyneesti. 

Menestyjät osaavat soittaa myös pianissimot ja nekin herkästi tulkiten. Volyymiskaalan on syytä olla muutenkin runsas. 

Soinnin laatu on taviskuulijalle vaikea asia arvioida. Ehkä se on muun muassa sitä, että viulu ei rahise alasävelissä. Korkeissa sävelissä lienee kuulaus tärkeää. 

Viulun laadukkuudella on varmasti merkitystä. Miten tuomaristo pystyy ottamaan tämän huomioon? 

Nathan Meltserillä on käytössään Stradivarius. Kelpaa sillä soitella. 

Tuomariston valinnat ovat varmasti hyvin perustellut.

Miten viulisteja muka voi panna paremmuusjärjestykseen?

 

Kuva Baohm Pixabaystä 

Kahdeksastatoista välieräsoittajasta tuomariston pitäisi valita kuusi loppukilpailuun. On siinä valitsemista upeista muusikoista. 

Onko kilpailijoille annettu jotkin kriteerit, joita arvioinnissa sovelletaan? Tiedä häntä.

Jos yhden viulistin soitto kuulostaa rouhean miehekkäältä ja toisen hienostuneen huolelliselta, kumpi on parempaa? 

Joidenkin alasävelten soitto kuulostaa paikoin raastavalta. Johtuuko se huonosta viulusta, taitamattomasta soittajasta vai onko se tehokeino?

Miksi yksi tulkinta olisi parempi kuin toinen?

Aio Saiton Bachin soitto välierässä hivelee sieluani. Johtuuko se siitä, että olen uskovainen, vai siitä, että viulisti osaa tuoda esiin musiikin mahdollisen hengellisen ulottuvuuden. Saito on japanilainen ja tuskin tuntee kristinuskon mielenmaisemaa. Vai onko kyse vain kyvystä tulkita musiikin universaalia substanssia?

Tuomariston jäsenet ovat varmasti syvästi asiantuntevia. He osaavat varmasti punnita kunkin teknisen soittotaidon. Ovatko muut asiat mielipiteitä? Jos ovat, miten niitä arvotetaan?

Samat muusikot saattavat menestyä useissa kilpailuissa. En tiedä kuinka yleistä se on, mutta jos on, täytyy tässä kilpailuinstituutiossa jotakin toimivaa olla.

Onneksi en kuulu juryyn.

Voiko täydellistä viulistia olla?

Kuva Pexels Pixabaystä

Sibelius-viulukilpailujen välieristä on puolet soitettu. Lavalla on ollut yhdeksän viulistia. 

Tässä joitakin poimintoja. En ole edes amatööri, mutta laitan joitakin kommentteja soittajista. 

Tänään aamulla esiintyi amerikkalainen Karisa Chiu. Hän on minusta teknisesti täydellinen soittaja. Tämän lisäksi hänen soittonsa on äärettömän kaunista. Hänen taiteensa on kaukana mekaanisesta. Se on täyttä musiikkia. Tästä pääset kuuntelemaan kolmatta erää, jonka Chiu aloittaa. 

Eilisaamuna esiintyi toinen lähes täydellinen muusikko, kiinalainen Qingzhu Weng. Hän soittaa kuin ajaisi pyörää. Niin helpolta se näyttää. Tuntuu ettei hänen tarvitse juurikaan ponnistella. Hän soittaa kauniisti, mutta minun subjektiivisien aistieni mukaan hän ei yllä tulkinnassa Chiun tasolle, vaikka soittaa teknisesti täydellisesti. Ei tee mitään turhaa. Voi olla, että mielikuvani johtuu hänen tyynestä olemuksestaan. Tosin Chiu soittaa yhtä tyynen varmasti. Tästä pääset ensimmäiseen välierään, jossa Weng soittaa kolmantena eli viimeisenä.

Japanilainen Minami Yoshida sai aikaan jotakin hyvin erityistä. Hän vei minut myrskynsilmään. Hän soitti niin karhean voimallisen vaikuttavasti, että tunsin lopulta olevani kuin vereslihalla. Jos hän ei pääse jatkoon, minä en ymmärrä mistään mitään. Tästä pääset elämysmatkalle toiseen erään, jossa Yoshida soittaa keskimmäisenä. 

Istun kahvilassa Raisiossa kauppakeskus Myllyssä. Odottelen vaimoa ostoskierrokselta. 

Neljäs välierä on jo alkanut. Ei kun kuuntelemaan. Ei tästä varmaan liikaa häiriötä tule.

Ultrassa Uudessakaupungissa

Tänään oli eläkeläisittäin varhainen herätys, kun piti joutua matkalle. Lähdimme mukamas kohtuullisen hyvissä ajoin, mutta viime minuuteilla selvisin Uudenkaupungin Tyksin röntgen-osastolle. 

Lääkäri tutki pattiani ultraäänilaitteella. Hänen mielestään pattini näytti rasvapatilta vai miksi hän sitä nyt nimittikään. Ei siis hätää.

Hematologi soittaa minulle ensi perjantaina. Häneltä varmaan kuulen, pitääkö vielä varmistaa jotakin. 

Hyvältä kuitenkin näyttää. 

Pyöriskelimme sitten jonkin aikaa nuuskimassa Ukin näkymiä. Tässä kuvasatoa:

Taustalla näkyvä sininen talo on Bonk-museo. 

Uusikaupunki on nimestään huolimatta Suomen 2. vanhin kaupunki (perustettu 1617).

Kaupunkikuva on puutalovaltainen. 

Yllä Bonk-talo, joka ei ollut auki. Kuvataiteilija Alvar Gullichsen on luonut kuvitteellisen yhtiön, joka on muka kehittänyt laitteita, joita Gullichsen on sitten valmistanut. Ne eivät toimi. Alla kaksi esimerkkiä museon pihalta.  Täällä voit tutustua Gullichenin taiteelliseen tuotantoon, jonka joukossa Bonk on vain yksi teema. 

 

Yksi Bonk-teos löytyy joen varrelta.

Turkulaisille tuttu Posankka on myös Gullichsenin käsialaa,

Lätkää ja viulumusiikkia

 

Nyt on mukavaa seurattavaa, kun on lätkän MM-kisat ja Sibelius-viulukilpailut. Lunastin eilen C-Moren ja pääsin Suomen ja Ruotsin matsin ensimmäisen erän lopussa kyytiin. Oli se taas jännittävää. En tiedä, viitsinkö katsoa Suomen otteluita Iso-Britanniaa ja Itävaltaa vastaan. 

Olen seurannut tänään Sibelius-kisan alkueriä. En kaikkia, mutta kuitenkin. Innostuin, kun huomasin miten valtavan hyviä kilpailijat ovat. Nuoria ihmisiä ja sellaisia virtuooseja monet. Hyvin pitänee osata, että edes pääsee mukaan. 

Joidenkin soitto kuulostaa kauniimmalta kuin toisten. Voiko syy olla taidossa vai viulun laadussa? Vaikka en todellakaan ole professionaali, erotan, että jotkut osaavat tulkita paremmin kuin toiset. 

Kuinkahan paljon ulkomusiikilliset tekijät vaikuttavat elämykseen? Jos yksi soittaa kuin leikiten ja toisen kasvot kertovat ponnisteluista, kumpi tuottaa paremman elämyksen, jos soitto kuulostaa samalta? Entä jos yksi soittaa viileän tyynesti ja toinen näkyvästi eläytyen? Pystyvätkö tuomarit arvioimaan steriilisti vain musiikkia? Pitääkö heidän?

Hematologi soitti tänään

 

Kuva falco Pixabaystä

Hän kuunteli pattimurheeni ja ehdotti ultraäänitutkimusta. Sellaiseen siis. 

Myöhemmin hoitaja tai sihteeri soitti ja kertoi, että Turussa ei ole vapaita aikoja lähiviikkoina. Hän kysyi sitten, että kävisikö Uusikaupunki. Sinne pääsisi perjantaina. Toki sitten sinne.  

Kun olin aikoinaan sairastunut imusolmukesyöpään, jota tosin ei vielä tiedetty, työterveyslääkäri lähetti minut ensimmäiseksi ultraäänitutkimukseen. Aika saatiin seuraavalle päivälle. Operaation jälkeen tapasin eri lääkärin. Tilanne oli epätavallinen sikäli, että olimme lähdössä seuraavana päivänä viikoksi Roomaan. Lääkäri mietti, voisinko päästä vielä samana päivänä urologia tapaamaan. Hän sitten keksi, että hänellä on opiskelukaveri Husissa muistaakseni urologian osastolla. Hän soitti ja heti tärppäsi. Saimme ohjeet, että Roomaan voidaan lähteä, mutta sitten leikataan.

Niin kävikin. Poistettu kivekseni lähti patologin tutkittavaksi ja diagnoosi selvisi aikanaan. 

Ylihuomenna teemme siis retken Uuteenkaupunkiin. Matkaa on 70-80 kilometriä. Tutkimus alkaa klo 9.40. Samalla voisimme tutkailla kaupunkia. 

Mitähän tästä seuraa.

Maalaus kuin karkkipussi

Tein sitten tällaisen. Teoksessa on 77 abstraktia miniatyyrimaalausta. Tätä voi katsella pitkään. Teosta voi käyttää vaikka pieniin mielentyynnyttelyhetkiin. 

Toivottavasti iloiset värit saavat katsojan hyvälle tuulelle. Jostakin syystä ne vaikuttavat jopa humoristisilta.

Tämä on karkkipussi, josta voi maistella eri laatuja, tosin kaikki ovat yksilöitä. 

Kuvista voi aistia miten kukin väriyhdistelmä soi ja millaista liikettä niissä voi kokea. 

Tekemiseen on käytetty öljy- ja kuivapastelleja, guassi- ja vesivärejä sekä Luminance-kyniä.

Otoksia:

 

Lääkärissä

Kuva OpenClipart-VectorsPixabaystä

Kävin eilen tapaamassa lääkäriä Pihlajalinnassa. Eipä tällaisesta tapauksesta tietenkään ihmeitä tullut ilmi pelkässä tapaamisessa. Patti siellä on. Lääkäri laittoi minulle lähetteen Tyksiin kiireellisenä. 

Hän kysyi, onko minulla mahdollisuus soittaa sairaalaan. Onhan minulla lupa olla yhteydessä hematologian poliklinikkaan, jossa olen seurannassa. Lupasin soittaa. 

Hemapolin hoitaja totesi, että lähete on tullut ja että he ottavat kantaa asiaan. Saoittavat tai saan postia. 

Eiköhän tämä tästä.

On varmaan todennäköistä, että möykkyni on hyvälaatuinen, mutta hyvä että pääsin prosessissa eteenpäin, jotta asia saadaan selvitetyksi.

"Hyvinkin voi käydä."

Umpikuja

Kuva Tumisu, please consider ☕ Thank you! 🤗 Pixabaystä

Toimin kuten eilen neuvottiin. Soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen vähän kahdeksan jälkeen. Linja jäi toistamaan ehdotusta soittopyynnön jättämisestä. Painoin ykköstä, millä homma hoidetaan. 

Minulle soitettiin aamupäivän aikana. Minun ei tarvinnut kertoa asiaani, koska eiliseltä oli muistiinpano järjestelmässä. Päivälle ei ollut enää vapaita aikoja. Minua kehotettiin yrittämään huomisaamuna uudestaan. Omalääkärille pääsisi vasta ensi viikolla. 

Kysyin kannattaisiko mennä päivystykseen. Sitä ei suositeltu. 

Entä jos huomenna käy samoin? Asia siirtyy ensi viikolle. Toivoisin saavani ihonalaisesta möykystäni pian selvyyden. Jaetaanko saman päivän aikoja varmasti soittojärjestyksessä? 

Huomenna olisi soitettava tasan kahdeksalta jolloin palvelu avautuu.

Yritän varata ajan yksityiselle. 

Tuleeko kolmas syöpäkierros?

 

Kuva Clker-Free-Vector-Images Pixabaystä

Taidan olla hedelmällinen alusta. Minulla on ollut kaksi syöpää - lymfooma ja leukemia. Sormeni ovat sattumalta osuneet lantion vasemman puoleiseen osaan ja tunnistaneet siellä patin, tai oikeastaan möykyn, joka on ihon alla. Se on kova.

Lymfoomani pesi aikoinaan toisessa kiveksessä ja oli ehtinyt myös kehittää etäpesäkkeen (tai -pesäkkeitä) jonnekin vatsaontelon taakse. Onneksi sytostaatit purivat. 

Olisiko lymfooma uusiutunut? Tuleeko kolmas syöpäkierros? Toivottavasti möykky on hyvälaatuinen. 

Soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen kymmenen tienoissa. Hoitaja tuntui pitävän asiaa aika kiireellisenä. Hän ei voinut enää antaa aikaa tälle päivälle, mutta teki merkinnän rekisteriin ja kehotti minua soittamaan huomenna kahdeksan aikaan. Ilmeisesti voisin tällä järjestelyllä päästä jo huomenna tapaamaan lääkäriä. 

Maalausaikomuksen toteutus on jatkunut

 

Kerroin aikaisemmin ruututeoksesta (Maalausaikomus alkoi toteutua), jota maalasin akryyliväreillä. 

Olin ajatellut jatkaa työtä jotenkin ryhdistämällä aika vapaalla otteella maalaamiani neliöitä. Kurssiohjaajani tuntui arvostavan rentoa meininkiäni. Jatkoin rentoilua. Työstin neliöitä eteenpäin kuin yksittäisinä maalauksina. 

Teoksesta tuli tällainen:

 

Teos on tavallaan liian kaunis kuvatakseen Ukrainan tilannetta. 

Voi olla, että jatkan vielä tussilla saadakseni teokseen piinallista tunnetta. 

Negatiivinen maalaus

 

Kehittelin neliöteemaa eteenpäin. Otin pohjaksi pojantyttäreni piirustuksen, jonka väreistä pidän kovasti. Sovelsin toki. 

Tein teoksen mustalle paperille. Tällaista kutsutaan negatiiviseksi maalaamiseksi. Taustan voi toki maalata mustaksi itsekin. Tällainen idea oli pullahtanut mieleeni, tehdä värineliöitä mustalle. Ehkä vähän keinotekoisesti liitin tämänkin Ukrainan tilanteeseen. Voidaan ajatella, että värit kuvaavat elämää Ukrainassa sellaisena kuin se olisi normaalioloissa. Musta symbolisoi  Venäjän yritystä tukahduttaa ukrainalaisten elämää. Myös kaita muoto viittaa samaan asiaan.

Tarkoitukseni oli harmonisoida väriskaalaa siten, että en ota punaisia mukaan. Värikokemus riippuu kuitenkin siitä, mitä värejä on tietyn värin ympärillä (Albersin väriteoria). Kävi niin, että tietty ruskea näyttää tässä ympäristössä punaiselta. Vaalea harmaa puolestaan näyttää tässä taustassa valkoiselta. 

Tukahdutusideaa voisi soveltaa myös tekemällä neliöistä vielä pienempiä. 

Tällaisessa teoksessa on paljon katsomista, jos on nauttii väreistä. Taulusta voi tarkastella esimerkiksi miten vierekkäin tai päällekkäin olevat neljä väriä missäkin kohtaa teosta sointuvat. Ehkäpä tällaista voisi käyttää jopa rentoutumiseen. 

Käytin tämän tekemiseen vanhaa maalarinteippikikkaa. Värit ovat pääasiassa öljypastelleja. 

Requiem for Ukraine, Kristallivirta ja Laulu Djneprille

 

Hesarissa on tänään juttu viulisti Lisa Batiashvilista (Georgialaissyntyinen viulistitähti Lisa Batiashvili ei suostu esiintymään Valeri Gergijevin kanssa: "Ei voi enää sanoa, että hän on 'vain' muusikko", voi olla maksumuurin takana)

Artikkelissa kerrotaan Batiashvilin tilanneen Krimin miehityksen jälkeen georgialaiselta säveltäjä Igor Lobotalta teoksen Requem for Ukraine sooloviululle. Requem eli sielunmessu tarkoittaa katolista jumalanpalvelusta, "jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta". Teos on omistettu Ukrainan konfliktin 2014 uhreille. 

Batiashvilin oma kansa on kokenut - ei kovinkaan kauan sitten - miltä tuntuu olla sodassa Venäjää vastaan (Georgian sota 2008).

Tässä Requem for Ukraine Lisa Batiashvilin esittämänä:

Heti teoksen alussa huomaa, että tämähän on tuttu teema. Sehän on Kristallivirta - hengellinen laulu. 

Tässä Kristallivirta Pasi Kauniston esittämänä:

No mistä tällainen yhteys? Nettiä penkomalla selviää, että Kristallivirran melodia perustuu ukrainalaiseen kansansävelmään Laulu Dnjeprille. Sanat ovat ukrainalaisen taiteilija ja kirjailija Taras Ševtšenkon (1814-1861). Kristallivirtaan on tekstin laatinut Helli Kaikkonen, joka oli kristillinen runoilija ja kirjailija. Liekö idea taivasnäkyisestä kristallisesta virrasta peräisin juuri Dnjepr-joesta. Hänen runoistaan on helluntailainen Ristin Voitto julkaissut kokoelman samalla nimellä Kristallivirta. 

Laulu Dnjeprille on hyvin kaihoisa laulu. Ollaan kai muuttamassa muualle ja luodaan viimeinen katsahdus kyseiselle joelle. Tässä laulu Matti Salmisen tulkitsemana:

Requiem for Ukrainen traagiikka on taas ajankohtaista. Ukrainalaisten suru on suunnaton. Moni joutuu evakkoon, joko vapaaehtoisesti tai venäläisten pakottamana. Laulu Dnjeprille kuvaa ehkä evakkojen tunteita vain surun osalta. 

                            Slava Ukrayini!

Erilainen kevät 2016

 

Kuva S. Hermann & F. Richter Pixabaystä

Kuusi vuotta sitten minulla oli jännittävä kevät. Sairastin leukemiaa, ja minun oli määrä saada kantasolusiirre. Olin jo Meilahden Kolmiosairaalassa eristysosastolla. Minun piti jäädä sisään, mutta minulla oli jokin lähes tunnistamaton oire. Tällaisessa operaatiossa sellaista ei saa olla. Tilanteessa piti toimia varman päälle. Palasin kotiin.

Palasin myös kantasolusiirrejonoon odottamaan, josko jonkun muunkin operaatio peruuntuisi. 

Testaustulos osoitti jälkikäteen, että operaation siirtämispäätös oli oikea.  

Ukrainan sota -teeman kehittelyä

Kerroin äskettäin Ukrainan sota -teemaisesta teoksestani, johon en ollut tyytyväinen (Pastellityö). 

Päätin jatkaa sitä piirtämällä bambutussilla piikkilankamaisia kuvioita vanhojen päälle. Tällainen siitä tuli:

Tein toisen vastaavan, mutta ilman öljypastellikuvioita:

Tulos on siistimpi, mutta teemaa ajatellen ylempään verrattuna kovin säyseä. Ylemmässä on raatelevuutta, alemmassa ei. 

Nato-päätös ja whataboutismi

 

Kuva Nebraska Department of Education Pixabaystä

Elämä on jatkuvaa ongelmien ratkaisemista. Täydellisiä ratkaisuja löytyy kuitenkaan tuskin mihinkään. 

Nyt kun Suomi on tekemässä tulevaisuutensa kannalta hyvin merkityksellistä turvallisuuspäätöstä, saatetaan esittää whataboutistisia vasta-argumentteja. Voidaan viitata esimerkiksi Irakin sotaan. On totta, että Yhdysvallat hyökkäsi maahan heikoin perustein, mutta mutta kyseessä ei ollut Nato-operaatio. 

Saatetaan myös todeta, että esimerkiksi Unkarin, joka kuuluu Natoon, ihmisoikeustilanne on huono. Tämäkin on totta.  

On esitetty, että Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon, lisäisi jännitystä Pohjolassa. Sekin pitää todennäköisesti paikkansa. Pitää kuitenkin muistaa, että Natoon ei ole koskaan hyökätty. Kun jännitys lisääntyy, mutta samalla oman maan turvallisuus lisääntyy, on syytä priorisoida oman maan etua. Pohjola eräänlaisena Naton etuvartiona on kuitenkin varsin vahva pidäke Venäjää vastaan. 

Nato-jäsenyyttä harkittaessa pitää miettiä, mitkä seikat ovat olennaisia. Kaiken lähtökohtana on oman maan turvallisuuden varmistaminen. Itänaapurimme käyttäytyy arvaamattomasti, sen aikeita on vaikea järkiperusteisesti ennakoida ja sen puheisiin ei voi luottaa. Ukrainassa tapahtuu hirvittävyyksiä, jollaisia ei ikipäivänä haluaisi omaan maahan. 

Olen syvästi suomettumisen ajan ihminen ja Natoon liittyminen kieltämättä arveluttaa. Hyvät välit itään ovat olleet hyväksi koettu tae turvallisuudesta. Tilanne on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti. ja mitä ilmeisemmin pitkäaikaisesti. On syytä toimia rohkeasti, kun tilanne sitä vaatii. Aikoinaan Suomi irtautui aika nopeasti YYA-sopimuksesta ja liittyi pian Euroopan Unioniin.  

Keskittykäämme siis olennaiseen. 

Mistä venäläiset saavat tietoa ja miten he suhtautuvat Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen

 Mistä venäläiset saavat informaatiota? Youtube-kanava "1420" kertoo:

Aika lavea valikoima on. Sanomalehtiä ei lueta. Vain osa seuraa televisiota. Video on ladattu 15.4.2022.

Miten venäläiset suhtautuvat Suomeen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen?

Osa ei ota kantaa. Harva pitää uhkaavana. Jotkut toteavat, että Suomi päättää itse. Video on ladattu 24.4.2022. 

Mitä mieltä tavan venäläiset ovat valeuutislaista ja sanktioiden vaikutuksista

Meitä mietityttää, mitä tavalliset venäläiset ajattelevat ja tietävät tämän hetken tilanteesta.

Eräs venäläinen nuorimies on perustanut Youtubeen 1420-kanavan, jossa hän julkaisee tavallisten kadunmiesten ja -naisten haastatteluja ajankohtaisista asioista. En tiedä, mitä numero 1420 tarkoittaa enkä tiedä edes mikä on hänen nimensä. Kiva kuitenkin kuulla välittömiä tuntemuksia suoraan Moskovan kaduilta. 

Seuraavassa kysytään, mitä mieltä moskovalaiset ovat uudesta fake news -laista. Monet kertovat yllättävän avoimesti, mitä ajattelevat. Video on ladattu kuukausi sitten. 

Mitä venäläiset ajattelevat sodan 44, päivänä. Nyt ihmiset ovat selvästi käyneet varovaisiksi ja varmaan hyvästä syystä. 

Miten venäläiset kokevat sanktioiden vaikuttavan ja vähän muutakin. Tilanne kahden kuukauden kohdalla sodan alusta. 

(Korjaus 26.4.22: yllä oleva video on itse asiassa Youtube-kanavalla Moscow Streets ja tämä nimenomainen video on kuvattu Vladivostokissa)

Videoissa on englanninkieliset tekstitykset. 

Kirjoittamalla Youtuben hakukenttään 1420, saat esiin muitakin samantapaisia videoita. 

Haastattelut on tehty Moskovassa, joten mielipiteet eivät edusta koko maata. 

Pelottava tilanne Azovstalissa

Kuva 🌞 Myriam 🌞 Dreamer Pixabaystä

Ukrainalaiset siviilit ja taistelijat ovat saarroksissa Azovstalin tehdasalueella Mariupolissa. 

Putinin ja Soigun eilinen hyytävä näytelmäkeskustelu ennusti pahaa. Putin määräsi, ettei kärpänenkään saa päästä pakoon. Aiemmin on jollakin taholla uhkailtu jopa  taistelijoiden eliminoimisesta. 

Mieleen tuli, että nyt aiotaan siviilien ja sotilaiden kuolla nälkään. Toivottavasti näin kauhealta välinäytökseltä vältytään. 

Venäjän puolustusministeriö on ilmoittanut, että siviilit voisivat poistua turvallisesti tehdasalueelta joko Ukrainan tai Venäjän miehittämille alueille. Antautumisen merkkinä olisi klassinen valkoinen loppu. Myös antautuvat sotilaat on luvattu säästää.

Kuulostaako tämä liian hyvältä ollakseen totta? Voiko Venäjään nytkään luottaa? Jos määräys olisikin annettu luvatusti, toimivatko sotilaat todella sen mukaan?

Jos ukrainalaiset suostuisivat ja toimittaisiin kuten on luvattu, toteutuisi kerrankin rehti peli. Mutta mitä tekevät ukrainalaiset? Voivatko he luottaa Venäjän sanaan? 

On varmaan piinallista pohtia vaihtoehtoja.

Uutistulva Ukrainan sodasta läkähdyttää, mutta tilanteeseen ei saa tottua

Kuva Pam Simon Pixabaystä

En pysty enää ahmimaan kuin kursorisesti tietoja Ukrainan tilanteesta niin kuin jaksoin sodan alkuvaiheessa. Järkyttävyyksiinkin tuntuu tottuvan. Butšan hirvittävät territeot ja muut vastaavat "läpimurrot" ovat aluksi kauhistaneet ja sitten muuttuneet vähemmän säväyttäviksi.

En jaksa enää kuunnella upseerien analyyseja sotatapahtumista. 

Tällaiseen ei saa tottua.

Ukraina ei saa hävitä. 

Ukrainalaisten kohtalo synnytti miltei rakkauden tunnetta kyseistä maata ja sen kansaa kohtaan. Sympatiaa tunnen vieläkin, mutta se on jonkin verran laimentunut. 

Haluan silti kulkea ukrainalaisten rinnalla heidän hirvittävässä kohtalossaan. Mitä voin tehdä? No ainakin tuotan teoksia Ukrainan teemasta. Voisinko myydä niitä Ukrainan hyväksi? Miten verottaja suhtautuisi asiaan. Senkin voi selvittää. 

Tavaroiden lajitteluhommaa Ukrainan pakolaisten hyväksi saattaisi olla tarjolla. En ole kovin käytännöllinen, joten asia mietityttää. Voisin kuitenkin soittaa ja kysyä, josko voisin tehdä jotakin muuta - esimerkiksi kuljettaa pakolaisia majapaikkoihin. 

Yllä olevalla videolla laulavat Ukrainan kansallishymnin luultavasti ukrainalaiset lapset. On siellä jokunen aikuinenkin. Video on ladattu Youtubeen 28.2.2022 eli aivan sodan alussa. En tiedä, milloin hymni on filmattu. 

Mitä näille suloisille lapsille nyt kuuluu?

Superuutinen!

 

Kuva Nord-bei-Nordost Pixabaystä

Tulemme kesällä asuneeks jo viisi vuotta Turussa viimeisen muuton jälkeen. Niin se aika kuluu Eskoseni. 

Alkuvaiheessa pohditutti, tilatako Turun Sanomia vai yhä Hesaria vai molempia. Paikallinen aviisi osoittautui kuitenkin kovin mitättömäksi vanhaan tuttuun verrattuna. Olemme sitten tilanneet Hesaria, vaikka olemmekin jääneet paitsi useimmista paikallisuutisista. Olen koukussa Hesarin laajaan sisältöön. Molempia lehtiä en raski tilata. 

Eilen luin todella ilahduttavan uutisen (voi olla maksumuurin takana) Hesarista. Kun kyseisellä lehdellä on ollut vain yksi toimittaja Turussa, nyt on toimeen tarttumassa entisen toimittajan lisäksi viisi henkilöä. 

”Olemme palkanneet todella ammattitaitoisen tiimin, jossa on kovaa journalistista osaamista ja visuaalista ammattilaisuutta. Tällainen iskuryhmä pystyy tarttumaan tapahtumauutisointiin ja kiinnostaviin paikallisilmiöihin sekä tekemään syventävää ja tutkivaa journalismia. HS Turku peilaa Hesarin toimitusta pienoiskoossa”

Kyllä nyt kelpaa!

Pastellityö

 

Kirjoitin äskettäin KONSTassa aloittamastani teoksesta, jota tein akryyliväreillä (Maalausaikomus alkoi toteutua).

Tein kotona vastaavan teoksen kuiva- ja öljypastelleilla. Tein ruudukon kuivilla, ruiskutin fiksatiivin ja jatkoin öljyisillä. 

Kuivapastellit ovat sotkuisa medium, mutta ainakin käyttämäni Sennelierin setin liidut ovat hyvin värikylläisiä. 

Sotkuisuus on toisaalta tehokeino. 

Tein kurinalaisen ruudukon päälle vapaalla kädellä orgaaneja kuvioita öljypastelleilla. Ajattelin, että näin saisin aikaan toimivan kontrastin. Käytin suunnilleen ruudukon väriskaalaa.

Yllä olevassa vaiheessa kuviot painottuvat oikeaan yläkulmaan ja muualla ne karttavat reunoja.

Jatkoin kuvioita laveammalle. Osa väreissä näkyy selvästi ja osa uppoaa osin taustaan. Vaikutelma on kolmiulotteinen. 

Alkuperäisen aiheen ideana oli Ukrainan sota. Värikonstellaatio näytti liian kiltiltä. Lisäsin kontrastiksi pieniä pilkahduksia punaista. Ajattelin saavani näin teokseen jännitettä. Nyt tuntuu siltä, että punaista on lisättävä. Pienet pilkut uppoavat kokonaisuuteen. 

Osakuva

En ole täysin tyytyväinen tulokseen. Päällä olevat kuviot toimisivat varmaan paremmin, jos neliöiden värit olisivat puhtaat.

Musta tussi saattaisi toimia päällä paremmin.