Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 22. maaliskuuta 2018

Näin Nizzassa

Asumme täällä aika pienessä kerrostalossa. Huoneistoja on vain muutama. Alakerroksesta pääsee hissin vierestä avaimella tilaan, jossa on astia roskapusseja varten.


Roska-astiaan mahtuu tuollaisia pusseja ehkä neljä, ja sitten alkaa kukkuroituminen.


Kun olimme palaamassa taideviikolta, tuli samassa ovenavauksessa taloon kypäräpäinen nuorimies. Tervehti meitä kohteliaasti. Ajattelin hänen olevan menossa johonkin talon asunnoista.

Hän kuitenkin kipaisi hakemassa roska-astiasta kolme roskapussia ja poistui ulos. Hänellä täytyi olla avain mukanaan, koska hän pääsi käymään roska-astialla.

Mitä ihmettä? Lähtikö hän ajamaan kolmen pussin kanssa kohti kaatopaikkaa?

Saimme eilen selityksen vuokraisännältämme. Kaverin tehtävänä oli viedä pussit ulos jalkakäytävälle. Hän saattaa viedä sinne myös koko roska-astian. Kaveri käy siirtämässä roskat joka päivä tai lähes joka päivä. Jäteauto kiertää sitten keräämässä roskat pois.

Kai tämä on järkevää näissä olosuhteissa. Ehkä pihoissa on huonosti tilaa roska-astioille. Ilmasto on täällä tunnetusti lämmin. Ehkä roskat on sen vuoksi kerättävä näin usein.

Kuulimme isännältä myös, että talossamme on hiljaisuus klo 12-14. Ei ole meillä tullut mieleen. Kyse on siesta-ajasta. Ajatella, että tapa elää yhä. Isäntämme oli meillä hoitamassa pari pientä asiaa ja odotti, että lähellä oleva parturiliike avautuu taas siestan jälkeen.




Ei kommentteja: