Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Sipulikirkko Nizzassa

Ranska on tietääkseni hyvin maallistunut maa, mutta kirkkoja on runsaasti, näin myös Nizzassa. Taitavat olla kaikki yhä käytössä.

Aivan majapaikkamme lähellä on venäläinen ortodoksikirkko. Tiesin, että täällä on myös venäläinen katedraali. Lähdin perjantain päiväkävelyllä sitä katsomaan.


Tuo se ei ole.



Tapasin matkalla tutun hahmon. Nuoret tuskin tuntevat häntä, mutta me 60-luvun lapset tiedämme, tämä mies on Charles de Gaulle, kenraali ja Ranskan presidentti 1958-1969. 

Hänen on täytynyt olla lähes kaksimetrisenä vaikuttava hahmo. 


Ranskalaiset muistavat mielellään upseereitaan. Mekin asumme marskalkka Joffren kadulla. 




"Kesäkuun 18. päivän mies"

Toisen maailmansodan alussa britit päättivät tukea poliitikkoja, jotka vastustivat Ranskan antautumista Saksalle. De Gaulle siirtyi Kanaalin yli ja piti 18. kesäkuuta radion kautta puheen Ranskan kansalle. Tuohon varmaan patsaan laatan teksti viittaa. 

De Gaullen linja kiteytyi seuraaviin sanoihin: "Ranska voi hävitä taistelun mutta emme voi hävitä sotaa". 

Tiedämme historiasta, miten pahassa ahdingossa Ranska oli natsivallan aikana. Liittoutuneiden kuuluisasta Normandian maihinnoususta alkanut prosessi johti Ranskan vapautumiseen. 


Kai tämäkin lasketaan kirkoksi.



Jalkakäytävät ovat Nizzassa usein hyvin kapeita. Kulkiessaan joutuu monesti lainaamaan ajotietä päästäkseen ohi. 




Tässä pohdin, olenko kadulla vai pihalla. 






Kyltitys mietityttää. Tässä rakennusta kutsutaan kirkoksi, mutta muissa katedraaliksi. Tuskin tällä viitataan lähellämme olevaan ortodoksikirkkoon. Vai? 

Kaupungissa on näiden kahden lisäksi myös kreikkalaisten ortodoksikirkko. Käsittääkseni Venäjän ja Kreikan kirkot ovat eriytyneet, vaikka ortodokseja molemmat ovatkin. 

Nämäkin pyhäköt kertovat kaupungin historiasta. 










Katedraali oli juuri suljettu siltä päivältä.

Ei kommentteja: