Saako väsyttää?

Minulla oli viime kesän lopussa jakso, jolloin nukuin paljon, joskus jopa puolille päivin. Silloin tunsin tarvitsevani runsaasti unta. Se saattoi johtua edellisen kevään työhönpaluuyrityksestä, mutta erityisen paljon muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Pelkäsin, että unen tarpeeni oli pysyvästi noussut suureksi.

Univaihe meni kuitenkin ohi. Nyt tuntuu siltä kuin olisi uusi samanlainen alkamassa. Nukuin viime yönä lähes 10 tuntia, mutta tunnen silti itseni väsyneeksi.

Tilanne hieman nolottaa minua, vaikka varmaan ei tarvitsisi. Väsymykselläni on selvä syy. Sen täytyy johtua syöpähistoriastani.

Kaikkihan ovat väsyneitä, saatat ajatella. Korkeasta elintasosta huolimatta monet joutuvat elämään kiireessä ja se väsyttää. Olen itse elänyt pitkiä aikoja jatkuvassa aikataulupaineessa. Olen kuitenkin yleensä pystynyt toimimaan väsymyksestä huolimatta. Tosin kynttilä on palanut kahdesta päästä, eikä se ole jäänyt seuraamuksitta.

Intensiivisessä elämänvaiheessa ihminen saattaa joutua kroonisen ylikuormituksen tilaan. Ihmisen venymiskyky voi olla hämmästyttävän suuri. Ajattelen, että sellaisissa tilanteissa kannattaa pyrkiä ainakin pidemmällä aikavälillä tekemään joitakin elämää helpottavia ratkaisuja, ehkä isojakin. Tämä on toki helppo sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa. Kannattaa kuitenkin pyrkiä parempaan. Hyvinkin voi käydä.

Nyt en tunne pystyväni taistelemaan väsymystä vastaan toimimalla väsymyksestä huolimatta. Toki pystyn tekemään yhtä ja toista niin, että väsymys unohtuu. Jos intensiivinen toiminta jatkuu kuitenkin pidempään, seuraa romahdus. Palautuminen voi viedä useita päiviä. Nyt saattaa olla menossa huomattavasti pidempi toipumisvaihe.

Minun on pidettävä mielessäni, että minä saan olla väsynyt.  Kai tällainenkin elämä on arvokasta. Eläminen on enemmän mukavaa kuin epämukavaa.

En minä täysin toimettomana oikein osaa olla, mutta puuhailen omaan tahtiini. Onneksi pakottavasti hoidettavia asioita ei ole paljon. Arkipäiviin asettamani postaustavoite taitaa olla suurin haaste, jonka eteen yritän pinnistellä. Ajattelen, että on hyvä pitää yllä tällaista jatkuvaa tointa.

Sanotaan, ettei mahdottomille asioille kannata yrittää tehdä mitään vaan parempi on keskittyä sellaisiin, joille voi jotakin. Tämä on itsestäänselvyys.

Siispä kerään voimia niin paljon kuin tunnen tarvitsevani ja teen sitten mitä jaksan. Eläkeläisenä olen etuoikeutettu, koska minulla on tällaiseen mahdollisuus.