Katedraalin itäisen pään suuri kuori oli alunperin omistettu Marialle tai Meidän Rouvallemme. Mies, joka riisti vallan tanskalaisilta Ruotsissa, päätti vallata kuorin omaksi leposijakseen. Niinpä kuorin keskellä makaa selällään kolme hahmoa. Itse ruumiit ovat kuorin alle rakennetussa holvissa.
Keskimmäinen hahmoista on Kustaa Vaasa ja hänen rinnallaan on hänen kaksi ensimmäistä vaimoaan, Katariina Saksi-Lauenburgilainen ja Margareeta Leijonhufvud. Kustaan kolmas vaimo oli Katariina Stenbock.
Ruumiit siirrettiin aikoinaan Tukholmasta Uppsalaan. Matka kesti kolme päivää. Arkkujen päällä oli vainajista tehdyt vahakuvat, jotka jäivät kuoriin pariksikymmeneksi vuodeksi. Sitten hahmot korvattiin uusilla kivisillä hahmoilla. Vahahahmot saattoivat olla samannäköiset kuin lopulliset, koska asialla oli sama hollantilainen taiteilija Willem Boys.
Kaksi puttoa, joista toisella on käsissään tiimalasi ja toisella pääkallo. Viesti on ilmiselvä.
Monumentin jalustassa on paljon vaakunoita. Huomaatte, että osa niistä on tutun näköisiä. Niistä voimme päätellä kenen alamaisia esivanhempamme ovat olleet uuden ajan alussa.
Maria on palanut tuomiokirkkoon polyesterista ja silikonista tehtynä. Teoksen nimi on Maria (Paluu). Hän ei ole päässyt takaisin alkuperäiseen kuoriinsa, koska sitä hallitsee nyt Kustaa Vaasa. Niinpä Maria on jäänyt kuorin lähettyville katselemaan sitä miettiväisen näköisenä.
Lähteenä olen käyttänyt verkon lisäksi myös Annika Franzonin teosta Guideboken om Uppsala domkyrka (2014). Linkin kautta pääset lukemaan osan kirjasta virtuaalisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti