Vähän outo lintu

Kävimme äsken vaimoni kanssa uimassa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omistamassa Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa. Kuten olen aikaisemmin kertonut, sain hemapolilta luvan kyseiseen altaaseen.

Miesten puolella saunassa oli eturauhaspotilaiden keppijumppaporukkaa. Juteltiin niitä näitä. Oli mukavan veljellinen tunnelma. Syöpäkokemukset yhdistivät.

Olen tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi viimeaikoina. Tunne johtuu siitä, että niin moni Kolmiosairaalasta tuttu potilas on kuollut. Toinen syy on se, että Meilahteen jäi tutuksi tullut lääkäri- ja hoitajaverkosto. Seurantani on toki pätevissä Tyksissä käsissä, mutta sairausajan kokemukset eivät yhdistä minua ja täkäläistä hemapolia.

Sekin vaikuttaa, että tunnen itseni hieman poikkeavaksi siinä suhteessa, että voimani ovat vähäisemmät kuin useimmilla ikäisilläni eläkeläisillä.

Nämä ovat omia tuntemuksiani, jotka eivät luultavasti ole ainutlaatuisia. Tunteet johtuvat sairaushistoriastani. Minua ei syrjitä.

Voin keskustella vertaisteni kanssa Facebookin Allogeenisen kantasolusiirteen saaneiden ryhmässä. Olisi kuitenkin mukava tavata kohtalotovereita myös kasvokkain. Minun kannattaa varmaan tutustua lähemmin täkäläisen syöpäyhdistyksen toimintaan.

Taidamme ottaa vaimoni kanssa tavaksi käydä uimassa Meri-Karinassa. Vitsailimme lähtiessämme sieltä, että paikassa on tulevaisuuden. Nyt voimme käydä uimassa hyvinvointikeskuksessa. Viereisessä rakennuksessa tarjotaan hoivapalveluja ja sen toisella puolella on saattohoitola. Mustaa huumoria, mutta realistista.

Meri-Karinan palvelutarjonta kuvastaa sitä, miten hyvin Suomessa asiat ovat.

Olen outo, mutta onnekas.