Olen kääntänyt sisäistä kelloani, tosin kemiallisesti. Olen aikaistanut hieman unipillerin ottamista ja onnistunut nukahtamaan puolen yön tienoissa. Kännykkäni hälyttää ensimmäisen kerran puoli kahdeksalta. Olen saanut pidettyä itseni aika hyvin hereillä jo aamusta. Tosin tänäänkin väsytti aamupäivällä niin, että torkuin ja näin mikrounia.
Aloitimme eilen vaimoni kanssa unikurssin. Sen järjestää Paimion kansalaisopisto. Käymme muutaman kerran parin tunnin istunnoissa, joista viimeinen pidetään joulukuussa.
Alku vaikutti lupaavalta. Unihoitaja tuntuu todella pätevältä. Asioihin paneudutaan perusteellisesti.
Meille tehtiin kaksi testiä, joiden mukaan minulla on juuri ja juuri lievä uniongelma, mutta olen siitä huolestunut.
Hoitajan mukaan unilääkkeitä suositellaan käyttämään korkeintaan pari viikkoa, mutta monet ovat käyttäneet niitä hyvin pitkiä aikoja.
Hän mainitsi unettomuuden hoitokeinona myös rajoittamisen. Olen ilmeisesti oikeilla jäljillä, kun sinnittelen hereillä aamuisin. Tähän aiheeseen varmaankin palataan.
Unettomuus on kuulemma pienempi ongelma terveyden kannalta kuin esimerkiksi ylipaino.
Hoitaja tuntui pitävän minua syöpähistoriani vuoksi erikoistapauksena. Kysyin onko minulla toivoa. Sitä on kuulemma aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti