Taidekurssia on vielä noin puolitoista viikkoa jäljellä. Tänään kuuntelimme luentoa ja menimme sitten Aurajoen varteen maalaamaan. Huomenna maalaamme päivän Ruissalossa Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa olimme viime viikollakin. Torstain ja perjantaiaamupäivän maalaamme elävää mallia.
Koulua on ollut tällä kurssilla kolme ja puoli päivää viikossa.
Tämä kevät on koeponnistus. Olen saanut mitata kuinka paljon jaksan. Olen nauttinut kovasti, mutta olen hyvin väsynyt. Tarkoitukseni oli maalata eilenkin, mutta en jaksanut juuri mitään. Meillä oli viikonloppuna runsaasti ohjelmaa, joten se selittää osittain väsymykseni.
Jatkuva täysipäiväinen opiskelu olisi luultavasti liikaa voimilleni, ainakin jos minulla olisi muitakin puuhia. En ole varma jaksaisinko sittenkään, jos pyhittäisin kaiken opiskelun ulkopuolisen ajan levolle.
Ajattelin vielä viime vuonna, että jään lopullisesti puolikuntoiseksi. Olen kuitenkin huomannut, että voimavarani ovat elpyneet. Omat kudokseni ja vieras veri ilmeisesti sopeutuvat toisiinsa eivätkä nahistele loputtomiin. Voimaantumiseni saattaa selittyä osittain sillä, että olen päässyt unilääkkeestä eroon. Melatoniininapin tosin otan iltaisin. Lienee mahdollista, että jaksamiseni edistyy vielä tästäkin.
Minun ei tarvitse jaksaa, koska olen eläkeläinen. Olen kuitenkin nauttinut siitä, että minun useimpina aamuina lähdettävä kotoa ja toimittava. Olen kaivannut sitä.
Olen opetellut minulle outoja puuhia. Olen opetellut olemaan tekemättä mitään. Se ei ole luontaista temperamentilleni, mutta se on välttämätöntä.
Minun ehkä kannatta psyykata itseni tekemään välttämättömyydestä hyveen. Se saattaa auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti