Provencen talvi muistuttaa Suomen kesää, ainakin suomalaisen silmissä. Lämpötila on reilusti nollan yläpuolella eikä luonto kuole kokonaan missään vaiheessa. Ulkona tarkenee ilman pitkiä alusvaatteista ja hansikkaita tarvitsee harvoin. Lunta näkee joitakin poikkeuksia lukuunottamatta vain korkeiden vuorien huipuilla.
Provencen kevät etenee hiipien. Sen huomaa lähinnä siitä, että kasvit puhkeavat kukkaan omina aikoinaan, osin rinnakkain ja osin peräkkäin. Jossakin vaiheessa mimosat villiintyvät keltaiseen loistoonsa. Sitruunoita juhlitaan oikein karnevalistisin juhlamenoin Mentonissa.
Suomen kevät puhkeaa yhtäkkiä. Se tulee kuin palokunta paikalle suurella vauhdilla ja metelillä. Ensin haurasta vihreää ilmestyy joka puolelle ja kohta forte fortissimo pauhaa. Juhannuksen jälkeen värit alkavat jo menettää hohtoaan.
Me saimme nauttia tänä ja viime vuonna kahdesta keväästä. Nizzassa sää alkoi lämmetä jo niin, että alkoi tuntua hyvältä lähteä viileämmille leveysasteille. Turku tosin otti meidät vastaan aurinkoisin säin, mutta kunnon kevät oli vasta tulollaan. Ei ollut edes kiirettä vaihtaa autoon talvirenkaita.
Nyt on Turun kevät ihanassa vaiheessa. Jostakin syystä olen nyt herkistynyt sille, että olen jäänyt henkiin. Ajatella, että sain tämänkin suloisen ajan vielä kokea. Ehkä fyysinen voimaantumiseni saa sydämeni sykkimään kevään iloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti