Soitin tänä aamuna varmuuden vuoksi Pietét -liikkeeseen ja kysyin heiltä orkideoita. Ei ollut saatavissa. Kaikki ovat kukkakausien armoilla.
Soitin sitten Kukkauppa Piia Jaalaan, josta odotin tietoa eilen valitsemamme voiletinpunaisen kallan saatavuudesta. Kävi ilmi, että muuta puuhaillessani heiltä olikin tullut tekstiviesti kuvan kera. Saatavissa oleva kalla tosin oli punainen. Lupasin, että tulemme pian paikalle. Minusta vaikutti, että myyjä oli jo kyllästynyt meihin. Ajattelin ettei surulaite ole niin hinnakas, että myyjä jaksaisi vatkata loputtomiin vaihtoehtoja kanssamme.
Minusta tuntui, että en tule saamaan sellaista surulaitetta, johon olisin tyytyväinen. Tunsin itseni väsyneeksi. Ajattelin ehdottaa, että vaimoni menisi liikkeeseen valitsemaan vaihtoehtoja. Minä tulisin sisään myöhemmin. Arvelin heidän tulevan juttuun paremmin ilman minua.
Äitiä ei enää ole. Kuollut ei voi iloita tai olla tyytymätön valitsemaamme kukkalaitteeseen, joka tehdään vain meitä ja muita hautajaisvieraita varten. Siellä missä äiti on, ei murehdita maallisia.
Äitini oli tyylitajuinen ihminen. Hän ei pukeutunut röyhelöihin eikä tuulipukuihin. Toivon kukkalaitteemme olevan elegantti hänen laillaan. Toivon sen vastaavan myös sitä, mikä minussa on häntä. En tosin ole aistikkuudessa hänen tasollaan. Huomaan silti tuon ominaisuuden ilmenevän myös seuraavassa sukupolvessa.
Koen etsiväni kukkavalinnan kautta jotakin sellaista äitini ja minun välistä yhteyttä, jota on vaikea ilmaista sanoin. Yritän sanoa sitä kukkasin.
Matkalla kukkakauppaan sain puhelun. Kun pääsimme kaupan lähelle, vaimoni meni ja minä jäin autoon jatkamaan puhelua.
Kun menin liikkeeseen, siellä koottiin juuri mallikimppua, josta oli tulossa romanttisen runsas, sinänsä kaunis, mutta ei elegantti. Kerroin kantani ja onneksi minua kuunneltiin. Violetinpunaisia kalloja ei kuitenkaan ole saatavissa. Korvikkeeksi laitetaan joitakin pienilehtisiä oksia, mutta en ole varma, että ne laukaisevat etsimääni värijännitettä.
Kukkalaitteeseen päätettiin laittaa punaisia kalloja ja pioneja. Niitä ryhmitellään, joten toivon, että laitteesta tulee veistoksellinen.
Kukkalaitteesta tulee epäilemättä kaunis. Sen kokoaa ammatti-ihminen. Joudun kuitenkin odottamaan tulosta epävarmana. Tiedän tavoittelevani epärealistista. Miten asiakaspalvelija voisi tavoittaa jotakin siitä ytimestä, joka yhdistää äidin, pojan, tämän jälkeläiset ja perhekunnan muutkin jäsenet. Tavoittelen taivaita. Toivottavasti hän yllättää.
Olen saanut selville, että haluamani orkidea on Cymbidium orchid ja sen terälehdiltään vaaleanvihertävä jalostusversio. Terälehtien välisessä keskiössä on voimakkaan violetti kuvio. Yhdistelmä on haastava ajatellen kokonaisuuteen liitettäviä muita osia. Jotakin kiehtovaa tässä jännitteessä on.
Oletin vaimoni varoittaneen myyjää pessimismistäni. Mainitsin asiasta, kun tulimme liikkeestä. Myyjä oli ollut ihan jaksava ja ystävällinen. Vaimoni oli kuitenkin valitellut vain sitä, että päättäminen vaatii aikaa. Myyjä oli vakuuttanut sen olevan tavallista. Niin lieneekin.
Kävin tänään ostamassa taidetarvikeliikkeestä öljypastellimaalaukseen sopivia paperipohjia. Aloin jo tänään sommitella kukka-asetelmaa, jossa olisi sitä, mitä näinä päivinä olen etsinyt.
Surutyötä kaikki tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti