Olimme valinneet surulaitteeseemme tietyn veistoksellisen orkidealajin runko-oksaksi. Tänään menimme kukkakauppaan tarkoituksenamme valita muut laitteeseen tulevat kasvit.
Petyimme. Orkideaa ei ollutkaan tilattu tukusta paikalle. Syynä oli se, että heidän olisi pitänyt tilata niitä vähintään kuusi kappaletta ja ne ovat tähän vuodenaikaan kalliita. Eivät uskoneet saavansa viittä ylimääräistä myydyksi. Myyjä teki ponnekkaasti ehdotuksia, jotka eivät minua sytyttäneet. Viime kerralla pioneja kuului olevan vaikea saada. Nyt niitä tuntuikin olevan saatavissa.
Tilanne oli lamauttava. Piti aloittaa alusta. Olimme väsyneitä oltuamme hoitamassa lapsenlapsia. Nyt meillä on uusi solistiehdokas. Valitsimme sen kuvan perusteella. Kukkakaupan myyjä soittaa meille aamulla kertoakseen, onko sitä tukusta saatavissa.
En haluaisi valita äidin muistokukkia huolimattomasti niistä, mitä sattuu olemaan juuri liikkeessä - varsinkaan, kun ne eivät tunnu sopivilta.
Tuntuu hankalalta. Vaimo sanoo etten osaa visioida. En osaakaan. Minun on helpompi valita siten, että näen luonnossa, mitä laitteeseen voidaan laittaa, tai ainakin hyvän kuvan kokonaisuudesta.
Kello käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti