Jos käsketään mainitsemaan runoilija, tulee monella epäilemättä mieleen Eino Leino, tuo nuoren Suomen runouden prinssi. Minulle oli yllätys, että hän on kirjoittanut myös romaaneja.
 |
| Vuodelt 2009 |
Olen kuunnellut Leinon Orja-romaanisarjan ensimmäisen teoksen, joka on nimeltään Työn orja. Sen päähenkilö Johannes Tamminen on kaikkea muuta kuin mitä otsikosta tulee mieleen. Hän ei ole työn raskauttama tehdastyöläinen vaan väitellyt älykkö, joka kirjoittaa kansantajuista teosta Suomen tulevaisuudesta ja sosialismista. Häntä ei orjuuta julma työnantaja vaan hänen oma työhulluutensa.
Leinon romaanissa on ällistyttäviä käänteitä kuin Dan Brownin dekkareissa konsanaan. Juoni on epäuskottava, mutta Leino on pannut sen palvelemaan päähenkilön heräämistä omasta "sorron yöstään". Tammista viedään kuin pässiä narussa. Hänen entinen rakastettunsa manipuloi hänet kihlautumaan serkkunsa kanssa. Tämä serkku vaikuttaa olevan viehättävä, mutta täysin tahdoton olento. Juonessa tuntuu olevan mukana myös Tammisen siihen asti lähes sarvipäänä pitämä kapitalisti, joka palkkaa sankarimme turvattuun toimeen. Tamminen myy aatteensa ja menneisyytensä.
Romaanisarjaan kuuluvat teokset Työn, Rahan, Naisen ja Onnen orja. Teokset on julkaistu vuosina 1911-1913.
Minun oli tarkoitus kuunnella teokset aikajärjestyksessä, mutta erehdyin aloittamaan Onnen orjaa. Siinä sankarimme oli häkellyttävästi naimisissa sarvipään lesken kanssa. Ensimmäisen romaanin kihlauksesta ei puhuta mitään. Onni ei vaikuta kovin auvoiselta.
Johannes Tammisen täytyy olla suurelta osin Leinon alter ego. Tekijäpalkkioilla kitkuttaminen ja boheemielämä olivat hänelle tuttua arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti