Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 3. elokuuta 2019

Miten soitetaan surulaitetta

Kävimme tänään hautaustoimistossa ja kukkakaupassa. Arvaatte syyn. Viikon päästä äitini lasketaan maan poveen.

Menimme Hautauspalvelu Pietétin paikalliseen liikkeeseen. Astuimme tilaan, jossa oli runsaasti pienikokoisia arkkuja esillä. Ovat ilmeisesti pienoismalleja. Perässämme astui katukäytävältä roteva villapaita-asuinen mies, joka osoittautui liikkeen asiakaspalvelijaksi. 

Kävi ilmi, että kukkapuoli oli kiinni näin lauantaina. Mies antoi meille kukkalaitteiden kuvia katsottavaksi. Tuntui etteivät tämän miehen kanssa kukkaostokset oikein sujuisi. Hän oli varmaan arkkupuolen ekspertti. Vaimo tuumasi, että olisi mukavampi asioida, jos näkisi samalla kukkia. Sovimme, että tulemme maanantaina uudestaan. 

Vaimo huomasi ulkona, ettei kukkapuolen tiloissa näkynyt kukkia ollenkaan. Ilmeisesti liikkeellä ei ole ollenkaan tavanomaista kukkien vähittäismyyntiä. Menimme Linnankadulla olevaan kukkakauppaan. Siellä alkoivat asiat sujua. Valitsimme kukkalaitteemme solistin. Niitä ei ollut paikan päällä, mutta maanantaiksi luvattiin. Menemme silloin valitsemaan säestävät instrumentalistit. 

Luulen, että saamme jättää äitini muistoksi oikein kauniin kukkalaitteen .

En tunne alaa, koska läheiseni ovat säilyneet hengissä. Nyt on tilanne muuttunut. Alan sanasto on  minulle uutta. 

Surusidonnasta tulee mieleen, että toki siinä surulliseksi tulee, jos sidotaan, varsinkin kireälle.

Hautavihkoon kai merkitään muistiin hautaa ja sen hoitamista varten tarvittavat asiat kuten hautapaikka, hautakivi, kukat, haudanhoito jne. Joku syystä tai toisesta mielenkiintoisia hautoja hautausmailla tarkkaileva voisi myös käyttää sitä muistiinpanojen tekemiseen.  

Surulaite lienee vekotin, jonka kampea pyörittämällä saa laitteen suremaan. Miltähän se kuulostaa?

Suruaikana surraan, mutta ei sitä voi tehdä päätoimisesti. Silloin surraan, kun suru tulee. Välillä voi huvittua vaikkapa tällaisista sanoista.


9 kommenttia:

Antero kirjoitti...

Surulaite on itselleni aivan uusi sana ja tuttavuus, päädyittekö sellaisen hankintaan? Tätini lasketaan pian haudanlepoon ja hautakiveä valitessa en olisi koskaan uskonut valikoiman olevan niin suuri. On hienoa, että voi valita hautakiven joka sopii vainajan persoonalle.

Heikki Honkala kirjoitti...

En muista ihan tarkkaan, mutta varmaan sellainen, sttä sitä surulaitteeksikin voisi kutsua.

Sari kirjoitti...

Itsellekin on nämä asiat nyt ajankohtaisia. Isotätini menehtyi ja nyt järjestän sisarusteni kanssa hänen hautajaisiaan täällä Pohjanmaalla. Juuri olin yhteydessä muutamaan hautaustoimistoon asian tiimoilta. Erilaisia kukkavaihtoehtojakin olemme jo katselleet, on tärkeää että ne ovat sellaisia joista vainaja itse olisi pitänyt.

Heikki Honkala kirjoitti...

Voi tilata surulaitteen, josta vainaja olisi pitänyt tai sellaisen, joka näyttää itsestä kauniilta. Onkohan muita vaihtoehtoja. Hautaustoimiston palvelut auttavat varmaan surutyötä tekevää saamaan asiat järjestetyiksi. Osanottoni suruusi.

Salla kirjoitti...

Minä en ole koskaan ollut hautajaisissa. Kuitenkin nyt, pitäisi löytää hautauspalvelu, joka auttaisi meitä. Minun täti valitettavasti nukkui pois, ja koska lähipiirimme on pieni, jää hautajaisten järjestäminen meille.

Heikki Honkala kirjoitti...

Voi, osanottoni. Voimia!

Alli kirjoitti...

Voi otan osaa. Niin se on, kuten sanoit, suru tulee kun sen aika on, sitä on vaikea käskeä. Nyt tästä kirjoituksestasi on jo jonkin aikaa, joten toivottavasti kauniit muistot ovat enää päällimmäisiä muistoja ja suru jo siirtynyt taka-alalle. Nämä suruajan sanastot ovat itsellenikin olleet vieraita, mutta nyt läheisen ystäväni vanhempi menehtyi vastikään ja autan häntä. Nyt olisi tärkeää löytää lämminhenkinen hautauspalvelu nopeasti.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Alli osanotostasi! Neljä vuotta on mennyt ja olen tottunut elämään äidittömänä ja isättämänä (isänikin on lähtenyt tällä välillä). Tunnen siirtyneeni heidän rooliinsa, kun ikää karttuu jo itsellekin. Mukavaa, että olet ystäväsi tukena tällaisessa elämänvaiheessa.

Pirre kirjoitti...

Sanasto eri aloilla voi kyllä olla joskus hämmentävää. Äitini siirryttyä ajasta iäisyyteen makustelin sanaa kuolinkellot. Tämä surulaite-nimitys kukkalaitteesta on kyllä myös ajatuksia herättävä. Vaikka hautauspalvelut ovat nykyään saatavissa täytenä palveluna, on kuitenkin tärkeää, että omainen miettii asioita itsekin, ja valitsee itse vaikkapa surulaitteen.