Kammotusta Sastamalassa ja Ihmetystä Kokemäellä

Ajoimme vaimoni kanssa eilen Tampereelta kotiin Turkuun. Vaimoni oli ollut lauantaina sukulaisensa häissä ja minä Keuruulla serkkutapaamisessa.

Päätimme valita toisen kuin ilmeisimmän reitin. Tulimme halki seudun, joka on Suomen sydänmaita. Sastamalassa, Huittisissa ja Kokemäellä on asuttu pitkään ja viljelty tätä maata. Kahdesta ensin mainitusta on käyty eräretkillä Merikarvialla ja Ahlaisissa. Sittemmin näille paikoille on asetuttu pysyvästi ja vähitellen sekoituttu rannalla asuviin ruotsinkielisiin. Minulla saattaa siten olla hyvin kaukaisia sukujuuria Sastamalaan ja Huittisiin.

Sastamalassa olevan huoltoaseman pihassa on merkillinen nähtävyys. Siellä on junanvaunu, jossa Mannerheim, Ryti ja Hitler istuivat vuonna 1942, kun valtakunnankansleri oli tullut yllättäen onnittelemaan marsalkkaa hänen 75-vuotipäivänsä johdosta.

Kuvistä päätellen kolmikko istui pöydässä, jossa on nyt pienoislippu ja vieraskirja. Tunsin kammotusta ollessani samassa tilassa, jossa tuo teollisen tappamisen aloittaja on ollut.

Rytin ja Mannerheimin on täytynyt istua hyvin ristiriitaisissa tunteissa hänen seuranaan, koska ovat varmasti tienneet Hitlerin toimista enemmän kuin tavalliset suomalaiset. Heidän on täytynyt olla lujia ihmisiä.

Ihmettelin miksi vaunussa oli tekokukkia. Ovatko nämä olleet somistuksena tapaamisen aikana?

Teimme vartavasten mutkan käydäksemme Kokemäellä. Tien varren infotaulu lupasi monenmoista: Käräjämäki, Pyhän Marian kappeli ja sakaristo, Kustaa III:n kirkko, Pyhän Henrikin kappeli, Teljan muinaiskaupunki ja muutakin kulttuuriin liittyvää.

Päätimme ajaa ensin keskustaan. Vastaamme tuli pian viitta Pyhän Henrikin kappelille. Käännyimme sinne.

Pyhän Henrikin saarnahuone on pikkuruinen hirsirakennus, jonka ympärille on rakennettu 1800-luvulla tiilinen suojarakennus. Ympärillä on siisti puisto. Kappeli oli lukossa. Avaimet voisi hakea jostakin, mutta nyt oli sunnuntai.

Oven raosta tirkistelemällä näimme, että sisällä on jokin puurakenteinen tila, jossa on pöytä ja sillä vieraskirja.

Rakennusta ympäröivässä puistossa on taiteilijan näkemys Henrikistä. Tiukaksi tyypiksi näyttää arvelleen.

Teljan (Teljän) muinaiskaupungista ei näkynyt mitään merkkejä. Paikan vierellä virtaa komea Kokemäenjoki.

Olin ottanut kuvan infotaulun kartasta, mutta sen logiikka jäi meille hämäräksi. Kartan mukaan Henrikin kappeli on aivan toisaalla kuin mistä sen löysimme. Keskustassa oli kohtalaisen vanhan näköinen kivikirkko, mutta ohjeen mukaan toisaalla olisi vielä Kustaa III:n kirkko. Etsiskelimme sitä ilman onnea. Näkemämme oli ilmeisesti kyseinen.

Minua kiinnosti erityisesti Käräjämäki. Ajoimme muutaman kilometrin päässä olevaan Pitkämäkeen, jossa sen sekä Pyhän Marian kappelin ja sakariston piti infotaulun mukaan olla. Sellaisia ei näkynyt. Oli urheilukenttä ja ravirata ja tie Köyliöön.

Jatkoimme matkaa Köyliön kautta Turun suuntaan.

Kuljin lapsuudessa junalla milloin mummonni, milloin tätini kanssa Porin ja silloisten asuinpaikkojemme väliä. Noilta matkoilta on jäänyt mieleeni Peipohjan asema. Olen luullut sen olevan jokin pikkuasema keskellä ei mitään. Nyt minulle selvisi, että se ei ole kovinkaan kaukana Kokemäen keskustasta.

Piispa Henrikiä ei ole mahdollisesti ollut olemassakaan. On vain legendoja. Hänen saarnahuoneensa hirsistä on tehty vuosilustotutkimus, jonka mukaan vanhimmat hirret ovat 1470-luvulta. Henrikin ja kuningas Eerikin ristiretki - jos sellainen on tehty - tapahtui 1100-luvulla. Huonoksi menneitä hirsiä on mahdollisesti korvattu uudemmilla. Silti mieleen jää epäilys, että saarnahuone on katolisesn kirkon ylläpitämän vaihtoehtoisen totuuden ilmentymä.

Historialliseen Kokemäkeen tutustuminen jäi tällä kertaa raapaisuksi.