Annettuani sunnuntaisella lenkilläni periksi hölkkäämisestä saavuin risteykseen, josta pääsi päättyväksi merkitylle tielle. Päätin jatkaa sitä, koska sillä oli päiväkävelijöitä. Jonnekin sieltä pääsisi. Ehkä löytyisi kahvilakin.
Saavuin rautaportille, jonka tankojen välistä aukeni yllä oleva näkymä. Portissa oli oven kokoinen aukko, josta ei päässyt kuvassa näkyvälle tielle, mutta alaspäin johtavalle polulle. Kuljin kivi- ja pensasaidan varjostamaa reittiä eteenpäin ja saavuin viehättävään hevosenkenkäpoukamaan.
Lähdin jatkamaan matkaa poukaman itäreunaa ylöspäin.
Reittini kiersi Villa Eilenrocin ympäri. Nyt huvila-alue oli suljettu. Paikan osti 1800-luvulla varakas hollantilainen Hugh-Hope Loudon, joka antoi huvilalle nimen vaimonsa Cornelien mukaan. Omistus on vaihtunut useita kertoja. Huvilan ympärille on syntynyt aikojen saatossa poikkeuksellinen puutarha runsaine lajikkeineen. Paikka testamentattiin 1980-luvulla Antibes Juan-les-Pinsin kaupungille sillä ehdolla, että se pidetään avoinna yleisölle.
4 kommenttia:
Kiitos Heikki !
Upeita kuvia. Kuin olisin ollut kävelyllä kuvaamissasi paikoissa. Vaikka istun keittiössäni koti-Suomessa ja näen ikkunasta aurinkoisen sään ja lumettoman maiseman.
T.Anonyymi
Kiitos palautteestasi. Mukavaa, että nautit kuvistani. Hyvää alkanutta vuotta sinulle. T. Heikki
Upeaa meren kohinaa on videoissasi! Vierailin Nizzassa pari vuotta sitten ja se jäi soi soimaan mieleeni.
Soile, mukavaa, kun taisit saada déjà-vu -kokemuksia videoistani. Mukavaa talvea sinulle!
Lähetä kommentti