Etelään ajamisen vuoksi liikuntarytmini on ollut hetken harventunut. Kävelyllä olen ollut pariin kertaan. Noin viikossa ei kunto laske vielä mihinkään. Nyt kuitenkin tuntui, että juoksu ei suju. Annoin kahdentoista rypistyksen jälkeen periksi. Syynä täytyy olla alentunut testosteronin taso.
Juoksu-urani näin eläkeläisenä on vielä aika lyhyt. Joskus keväällä taisin aloittaa. Sitä ennen olin tehnyt kävelylenkkejä. Kunto ei nouse kuten nuorena, mutta nousee kuitenkin.
Ei huvittanut runnoa sisulla. Matkalla oli pitkiä, joskin loivia, ylämäkiä. Mietin olisiko pakonomaisesta juoksemisesta tällaisessa tilanteessa edes mitään hyötyä. Voisiko kunto kehittyä varastoon ja purkautua vauhdiksi, kun mieshormoonitaso on taas kunnossa?
Päädyin niemen eteläosaan, jossa on luonnonpuisto. Muilta osin niemi on täynnä kalliita asuntoja. Löysin uskomattomia näkymiä, mutta niistä paremmin myöhemmin.
Yritin tänään selvittää soittamalla eri paikkoihin, miten voisin saada taskussani kulkevan puhtiannoksen sisääni. Täällä Ranskassa on yksityisiä sairaanhoitajayrityksiä. Sain yhteyden sellaiseen, soitin apteekkiin ja keskussairaalaan. Nyt tiedän, että en saa piikilleni pistäjää ilman lääkärinmääräystä. Apteekissa tulostetut englanninkieliset reseptit jäivät valitettavasti Suomeen.
Reseptit ovat omakannassa, mutta suomeksi. Selvitän huomenna, voidaanko ne lähettää englanninkielisinä apteekista tai hematologian poliklinikalta sähköpostiini.
Keho toimii huonosti ilman testosteronia. Kännykkäni mittasi minulle eiliselle päivälle yli 18.000 askelta. Tuntuu, että fysiikkani myös palautuu eilisestä tavanomaista hitaammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti