Eräs verkkokeskustelussa esitetty kommentti sai minut ajattelemaan otsikon kysymystä.
Omistamme vaimoni kanssa asunnon kaupungissa, jossa sellaisen arvo säilyy hyvin ja jopa nousee. Nykyisessä tilanteessa meidän olisi mahdollista luopua siitä ja ostaa esimerkiksi omakotitalo hyvin edullisesti maaseudulta alueelta, jossa taloudelliset näkymät ovat huonot. Voittorahoilla voisimme tehdä investointeja, joiden avulla voisimme päästä omavaraisiksi energian suhteen, hankkia sähköauton ja alkaa syödä äärimmäistä lähiruokaa eli omalla maalla kasvatettua.
Noin radikaaliin muutokseen en ole valmis. Syitä on monia. Ensinnäkin olemme vaimoni kanssa kaupungissa viihtyviä ihmisiä. Olemme varttuneita kansalaisia, joille lähellä olevat ja lopettamisuhan alla olemattomat palvelut ovat tärkeitä. Minun vähäiset tekniset taipumukseni eivät ole suopea lähtökohta kuvaamalleni hankkeelle. Vaimonikaan ei ole osoittanut erityistä harrastusta sillä saralla.
Toisekseen olen tavallinen ihminen siinä suhteessa, että omalla maineella on merkitystä. En haluaisi tulla tunnetuksi ihmisenä, joka tuhosi asuntoonsa karttuneen varallisuutensa muuttamalla sen epäkuranttiin muotoon markkinoilla. Hanke sitoisi meidät loppuiäksemme sen seurauksiin. Sitä en halua. Olen vanhanaikainen siten, että toivon voivani jättää jotakin perinnöksi jälkeläisilleni.
Ilmastonmuutosuhka on aiheuttanut omissa piireissäni monenlaista suhtautumista. Jotkut ovat laillani huolestuneita, ottavat sen vakavasti ja miettivät, mitä voisivat tehdä itse asian hyväksi. Toiset suhtautuvat aiheeseen skeptisesti. On myös ihmisiä, jotka ottavat asian tosissaan, mutta joita huolestuttavat ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset. Varmaan muitakin ryhmiä olisi kuvailtaviksi.
Tunnustan, että en haluaisi saattaa itseäni alttiiksi skeptikkojen arvostelulle ryhtymällä kuvaamani tapaiseen hankkeeseen.
Olemme miettineet kaasuauton hankkimista. Uutta sellaista emme halua ostaa, koska hinta olisi kovin korkea. Auton uutuudella ei ole meille niin paljon arvoa, että haluaisimme maksaa hankinnan edellyttämän hinnan. Voisimme hankkia noin kymmenen vuotta vanhan käytetyn. Auton kuitenkin nykyään tarvitsemme vaimoni liikkuvuuden varmistamiseksi. Kaasuautoilu olisi juuri meille mahdollista, koska kaasua on Turussa saatavissa.
Olemme alkaneet välttää naudanlihaa. Se muutos on ollut helppo. Tulimme Antibesiin autolla, jonka omistajilla oli tarve saada se etelään. Palaamme mahdollisesti junalla. Näihin valintoihin on ollut muukin syy kuin ilmastonmuutoksen torjuminen. Jos tulomatkan kaikki seurausvaikutukset lasketaan, se ei luultavasti ollut erityinen ilmastoteko. En erittele niitä tässä. Tapahtunut kertoo kuitenkin ilmastonmuutoksen torjumisen mutkikkuudesta.
Emme siis halua mullistaa elämäämme ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta sellaista voimme tehdä, mikä tuntuu kohtuulliselta. Kaasuauton hankkiminen riippuu ainakin siitä, miten sopivia käytettyjä on saatavissa. Tarjonta on aika vaatimatonta.
Tällaisetkin aika vaatimattomat toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi tuntuvat aiheuttavan myös - sanoisinko - empivää suhtautumista. Ilmastonmuutosuhka vaikuttaa kuitenkin niin vakavalta, että kritiikkikin on syytä kestää. Jotkut toimet voivat osoittautua huonosti harkituiksi ja kritiikki voi olla myös perusteltua.
Tällaisilla maltillisillakin toimilla voi olla merkitystä. Jos mahdollisimman moni niistä, joilla on mahdollisuudet tehdä muutoksia elämäntavoissaan, toteuttavat niitä, seurauksena voi olla käänne hyvään suuntaan kokonaiskehityksessä. Se voi motivoida entistä tehokkaampiin toimiin ja antaa toivoa nuorille.
Olen yrittänyt tässä arvioida tämänhetkisiä motiivejani avoimesti. Voi olla, että arvostukset joskus muuttuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti