Lähdimme tänään kävelylle kohti rantaa. Matkalla huomasimme kiinnostavan kyltin ja poikkesimme sivukadulle. Saavuimme pienehkön kirkon luo. Se oli jäänyt hieman ahtaaseen rakoon kerrostalojen väliin. Ristin muotoisessa kyltissä luki Eglise reformee de France (Ranskan reformoitu kirkko).
Päätimme piipahtaa sisällä. Oven edessä oli pöytä ja kehoitus "Sign in". Pöydällä oli paperi, johon tämän pyydetyn kirjautumisen olisi voinut tehdä. Sivuoven lasi-ikkunasta näkyi henkilö, joka huomasi meidät. Menimme ovelle ja siitä sisään. Kirkossa oli messu meneillään. Seurakuntalaisia oli paikalla.
Tulomme pantiin laajasti merkille. Meille tehtiin ystävällisesti tilaa penkkiin. Niinpä kävimme istumaan. Edessä saarnasi keski-ikäinen nainen mikrofoniin. Hän ei ollut pukeutunut papin kaapuun. Meiltä kysyttiin, puhummeko ranskaa tai englantia. Ranskaa tunnustimme puhuvamme vähän, englanti kävisi. Kuinka kauan olette Antibesissa? Kolme kuukautta.
Vaikutti siltä, että meille lähdettiin etsimään tulkkia. Meidän edessä olevassa penkissä oleva nainen alkoi kuitenkin omatoimisesti tulkita saarnaa meille englanniksi. Seurakuntalaiset eivät olleet eurooppalaisen näköisiä. Ajattelin heidän olevan ehkä indonesialaisia. Meille tuotiin kesken menojen yhteystietolomakkeet täytettäväksi. Siinä kysyttiin mm. osoitetta Antibesissa ja Philippiineillä. Selvisi tämäkin asia. Panimme varovaisesi osoitteemme ilman asunnon numeroa, jota tosin emme edes tiedä. Tunnustan, että pelkäsin hieman käännytyskäyntejä. Vaimoni laittoi epäaktiivisen sähköpostiosoitteensa,
Meiltä kysyttiin myös haluammeko jättää rukouspyynnön.
Ihmiset olivat äärimmäisen ystävällisiä ja monet jotenkin erityisen kiltin oloisia. Saarnaajakin otti meidät huomioon alkamalla puhua osan saarnastaan filipinon (oletettavasti) sijasta englanniksi. Edessä olevalle näyttöruudulle alkoi ilmestyä referoidut raamatunkohdat englanniksi. Kun saarnaaja mainitsi jotakin merkittävää, seurakunta vahvisti sen aamenella". Puhuja sanoi jokaisen olevan tärkeä. Muutamat seurakuntalaisista kääntyivät meihin päin ja sanoivat "You are important".
Ymmärsin, että tällä hieman yltäkylläisellä ystävällisyydellä oli lähetystarkoitus. Meidät ilmeisesti haluttiin seurakunnan jäseniksi. Ihmisten hyväntahtoisuus tuntui kuitenkin hyvin kutsuvalta. Luultavasti suurin osa puhui äidinkielensä lisäksi ranskaa, mutta monet osasivat myös englantia. Introvertille vaimolleni saamamme huomio tuntui tukalalta.
Kun seurakunta nousi yhtyäkseen yhteislauluun, aloimme tehdä lähtöä. Kukaan ei osoittanut pettymystään vaan ystävällinen suhtautuminen jatkui. Eräs nainen jutteli kanssamme. Kerroimme kuuluvamme suomen evankeliseen kirkkoon. Luterilaisuus ei ollut tuntunut soittavan kelloja. Hänelle kuitenkin valkeni, että saarnattu taisikin olla meille ennestään tuttua.
Kirkossa on sunnuntaisin messu sekä aamukymmeneltä että kolmelta iltapäivällä. Tämä oli iltapäivämessu. Luultavasti aamupäivällä saarnataan ranskaksi.
Tutkin verkosta kyseisen kirkon taustaa. Église protestante unie de France on Ranskan suurin protestanttikirkko, joka syntyi vuonna 2013, kun Rankan reformoitu ja evankelisluterilainen kirkko yhdistyivät. Tässä yhdistyivät sekä kalvinistinen että luterilainen traditio. On tietenkin mahdollista, että tämä seurakunta edustaa jotakin evankelisuuden tai kalvinismin suuntausta.
Filippiinit on Aasian maista ainoa, jonka väestöstä valtaosa edustaa kristinuskoa, enemmistö espanjalaisvaikutuksesta johtuen katolista.
Filippiiniläiset olivat hyvin sympaattisia. Ehkä voisimme mennä kirkkoon uudestaan tutustuaksemme heihin paremmin ja oppiaksemme tuntemaan heidän kulttuuriaan. Ehkä sana evankelisluterilaisuudestamme on jo levinnyt ja voimme puhua muista kuin uskonasioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti