Pitkä ajomatka on nyt takana. Saavuimme tänään Antibesiin.
Poikkesimme matkallemme jollekin noista Saksan baanoilla ajaville tarkoitetuista keitaista. Tällä oli maksullinen, hyvin hoidettu wc, erillisen brändin alla toimiva ketjubusiness. Suihkunkin olisi voinut ottaa. Maksoin itseni sisään ja etenin määrätietoisesti ensin oikealle ja sitten kääntyen vasemmalle toimittaakseni asiani, kun kuulin takaani: Hallo. Käännyin ja näin kenties 80-, ainakin 75-vuotiaan harmaatukkaisen ja -viiksisen miehen seisovat siistissä uniformussa, katsovan minua merkitsevästi ja kutsuvan minua etusormeaan koukistaen suuntaansa. Hän pelasti minut oikealle osastolle.
Palatessani näin hänen siistivän paikkoja vastakkaisella puolella. Menin hänen luokseen ja ojensin hänelle kaksieurosen. Hänen kasvoilleen levisi lähes autuaallinen hymy tippini vähäisyydestä huolimatta. Ajatelkaa. Hän menee joka päiväksi töihin vessaan. Hän tekee tärkeää työtä palvelemalla meitä muita. Ehkä hänellä on franchising-sopimus kyseiseen kohteeseen.
Liikenne jumitti ja jouduimme lähes pysähtymään. Näimme viereisellä lievästi kohoavalla niittytilkulla naisen juoksemassa terrierin perässä. Hänen selässään oli jokin teksti, mutta siitä ei saanut heti selvää. Polizei, siinä luki. Sitten näimme jonkinlaiseen huomioliiviin sonnustautuneen miehen samalla asialla hihna kädessään. Seuraavan koiran perässä oli samantapaisesti pukeutunut mies, jolla oli hyvin pitkävartinen haavi käsissään. Tien varressa oli poliisiauto vilkut päällä ja pienen matkan päässä siitä rekka.
Minkälainen tarina tästä syntyy mieliinne?
Kuvitelkaa jonkun ajavan kahtasataaviittäkymmentä, mikä on Saksassa mahdollista, ja näkevän terrierin baanalla.
Moottoritien yllä oli kevytliikennesilta, joka piirtyi siluettina aurinkoa vasten. Sen päällä kulki kaksi ehkä toisella kymmenellä tai teini-iässä olevaa poikaa. Osa siluettia hekin. Vasemmanpuoleinen työnsi ostoskärryä ja oikealla oleva kantoi pitkää lautaa.
Erään keitaan pisuaarien yläosassa oli videoruutu. Tällaisellakin hetkellä mieltä voidaan viritellä ostoksiin. Yhdessä osassa pyörivää videota opastettiin parin havainnekuvan avulla kiinnittämään huomio omaan ruutuun sen sijaan, että seuraisi miten toimitus sujuu viereisellä pisuaarilla. Seuraavassa osassa mainostettiin jotakin sisustamiseen liittyvää järjestelmää. Viimeisessä osassa mainostettiin kahvia tai jotakin siihen liittyvää. Kuvitelkaa mielessänne. Cappuccinoa kupissa pinnallaan asiaankuuluva kuvio ja alla alkuperäisessä käytössä oleva pisuaari. Kahvituotteen brändi ei jäänyt mieleeni. Siihen olisi saattanut kiinnittyä mielessäni hieman erikoinen vivahde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti