Annettuani toissa päivänä periksi hölkkäämisestä saavuin risteykseen, josta pääsi päättyväksi merkitylle tielle. Päätin jatkaa sitä, koska sillä oli päiväkävelijöitä. Jonnekin sieltä pääsisi. Ehkä löytyisi kahvilakin.
Saavuin rautaportille, jonka tankojen välistä aukeni yllä oleva näkymä. Portissa oli oven kokoinen aukko, josta ei päässyt kuvassa näkyvälle tielle, mutta alaspäin johtavalle polulle. Kuljin kivi- ja pensasaidan varjostamaa reittiä eteenpäin ja saavuin viehättävään hevosenkenkäpoukamaan.
Lähdin jatkamaan matkaa poukaman itäreunaa ylöspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti