"Mitä äijä?"

Olimme toissailtana "Kuolleiden säveltäjien seurassa" Sellon kirjastossa. Nimitys tarkoittaa Minna Lindgrenin pitämää luentosarjaa musiikin historiasta. Kyseessä oli kolmas osa neljästä ja aiheena romantiikan aika. Onneksi hän vetää saman sarjan Tapiolassa, joten meillä on mahdollisuus käydä kuuntelemassa myös ykkönen ja kakkonen. Esitys oli antoisa. Hän veti suuria linjoja ja kertoi myös kiinnostavia detaljeja. Koko konsertointi-instutuutio on peräisin mainitulta ajanjaksolta. Ihmiset eivät voineet kuunnella kodeissaan musiikkia millään laitteilla, joten piano oli suosittu ja sitä soitettiin. Beehoven ei ollut koskaan pysyvässä työsuhteessa. Mainio yksityiskohta oli se, että Beethovenin yhdeksännen sinfonian ("Ilolle") pääteema kuullaan ensimmäisen kerran kokonaan kolmannessa osassa hiljaa selloilla soitettuna. 

Lähdin eilen kävelylle. Alkumatkasta vastaani tuli kaksi pikkutyttöä, varmaan ekaluokkalaisia. Toinen katsoi veikeästi minua ja sanoi "Mitä äijä?".

Kävin samalla reissulla postissa hakemassa lähetyksen, jonka sisältö lämmittää sydäntä ja jalkoja. Saamissani sukissa on villan lisäksi alpakkaa. Tämä on mieluinen lahja ja ajankohtainen, sillä jalkani ovat käyneet erityisen kylmiksi. Lämpimät kiitokset sukkien tekijälle tätäkin kautta!

Postissa on otettu käyttöön oikein toimivan tuntuinen palveluinnovaatio. Olin pikkuisen ulalla, kun tutkin numeroautomaattia. Onneksi takanani oleva nuori nainen neuvoi minua auliisti. Sain käteeni lapun, jossa oli pari numeroa. Luulin, että minun pitää käydä etsimässäni lähetys jostakin hyllyköstä, mutta kun saavuin tiskille, asiakaspalvelijalla olikin pakettini jo käsissään ja sain sen häneltä noin vain.


Tapasin tänään Meikussa henkilön, joka osasi arvioida käyttämieni lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Toden totta, uni- ja muistivaikeuksieni lähde taisi löytyä. Justeerauksia tehdään. Toivottavasti auttavat.

Seitsemän veljestä ja Nurmijärven murre

"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen. halki-leikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle."

Tuttua tekstiä monelle. Näin alkaa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Olen asunut Nurmijärvellä vuodesta 1962 vuoteen 1973. Nurmijärven Yhteiskoulua käydessäni marssin koko koulun muiden opiskelijoiden kanssa juhlasaliin seisomaan ja kuuntelemaan aamunavausta, jota kutsuttiin silloin aamuhartaudeksi. Aihe oli aina hengellinen. Kuljimme mennen tullen luokittain parijonoissa ja ne loivat järjestyksen myös juhlasalissa olemiselle. Silloin tällöin joku meistä kupsahti. Seisominen otti liikaa voimille.

Salin etuosassa, seisojan silmissä vasemmalla, oli valtava, valkoinen Aleksis Kiven pää, Väinö Aaltosen tekemä.

Olin jonakin kesänä, ehkä parina, kunnan palveluksessa puutarhahommissa, tai pikemmin puistotöissä. Tehtäviin kuului muun muassa kasvullisuuden kasteleminen Aleksis Kiven puistossa, joka oli kansakoulun lähellä. Keskellä puistoa istui Aleksis Kivi, mutta ei istu enää. Aukusti Veuron käsialaa oleva patsas "Mietteissä" sijaitsee nykyään kirjaston edessä olevalla Aleksis Kiven aukiolla.

Muistan kun olimme vuosia sitten vaimoineni ja lapsinemme palaamassa kolmostietä kotiin joltakin reissulta. Oli jo myöhä, lapset nukkuivat. Sain päähänpiston ja käännyin oikealle Nurmijärven kirkonkylän kohdalla. Ajoin Aleksis Kiven puiston kohdalle, herättelin lapsia ja ilmoitin, että tässä on Aleksis Kiven patsas. Vastaanotto ei ollut lämmin.

Nurmijärven kirkonkylässä oli aikoinaan myös Stenvallin kauppa. Muistaakseni omistajan sanottiin olevan Aleksis Kiven sukulainen.

Olen lukenut Nurmijärven murrekirjan melkein loppuun. Kyseinen teos ei ehkä monia kiinnosta, mutta minusta sitä on ollut hauska lukea. Se perustuu 60-, 70- ja 80-luvuilla tehtyjen haastattelujen nauhoituksiin. Haastateltavat olivat ikäihmisiä ja kertoivat kiinnostavasti menneen ajan elämästä.

Minulla on noussut mieleen, kuinka paljon paikallinen murre näkyy Seitsemässä veljeksessä. En löytänyt omaa teostamme hyllyistämme joten lainasin sellaisen eilen käydessämme Sellon kirjastossa.

Haastateltavilla oli muistoja myös 1800-luvun puolelta joten heidän puheenpartensa ei varmaan paljoakaan poikennut Aleksis Kiven puhuessaan käyttämästä.

Seitsemän veljestä eivät puhu Nurmijärven murretta. Teos on kirjoitettu kauniilla yleiskielellä.

Kuten yllä olevasta lainauksesta ilmenee, Kivi sijoitti mielessään Jukolan talon eteläiseen Hämeeseen. Esikuvana ajatellaan olleen Ojakkalan talon, joka sijaitsee aivan lähellä entistä kolmostietä. Viimeksi nähdessäni talo oli edelleen harmaaseinäinen. On hienoa, että omistaja mitä ilmeisemmin haluaa pitää talon ja ulkorakennuksetkin entisessä hahmossaan. Päärakennukseen on kuitenkin laitettu peltikatto, mikä on ymmärrettävää.

Nurmijärven murre luokitellaan etelähämäläiseksi, vaikka siinä on paljon myös lounaisuomalaisia piirteitä. Itänääpuri Tuusulan murre on aika samanlaista, mutta lännenpuoleisen Vihdin murre luokitellaan lounaismurteisiin.

Haastateltujen käyttämä murre on hyvin voimakasta. Minun nuoruuteni kaverit eivät puhuneet samalla tavoin, mutta joitakin yhtymäkohtia tunnistan.

Tässä pari näytettä:

"Kylhän se oikee kaunis oli vissii siihen aikaav viäl ku siinä oli vettä mut siitehä se rupi - mitähäv varte se rupi - semmost kahilaa ja,  paljasta ruohoo et se lopult meni ihan umpeen." (Nurmijärven kirkonkylän kupeessa ollut järvi on kuivatettu)

"Muk kerta tuli miäli sellanen et kyllä miä koitam mennä nytte pyöräm päällä ja piräv vastaa vaa jaloil hyvin etteis se pääs vinhaam menemääm mitä mar ni jalat sakavu petaliem päältä - ja silloin ne vieivit lähtee sapaamaa niin tiuha ei ollu enää jalakoja siihen asetettava ollenkaam minun täyty vaa pitää jalat vaa leveellä ja ohjatat tarkkaa ettei kaatunnu. "

Kekkonen

Saimme eilen hyviä uutisia Meikussa. Siitä huolimatta mieleni on jostakin syystä apea tänään. Psyyke on kovin monimutkainen. Mietin onko tämä jonkinlaista vasta-aaltoa vauhtivaiheelleni. Olen enimmäkseen aika hyvillä mielin, mutta joskus masennus voittaa. Viime vuosina ne ovat olleet hyvin lyhytaikaisia. Toivottavasti nytkin. Menemme illalla kuuntelemaan musiikin historiaa käsittelevää luentoa. Toivottavasti se piristää.

Minulla on kontrolleja tiuhaan tahtiin, mikä kertoo elämän epävarmuudesta. Toipuminen edistyy nyt hyvin, mutta seuraava verikoe otetaan 26. tätä kuuta. Jos näytteessä on jotakin huolestuttavaa, lääkäri soittaa seuraavana päivänä. Sitä seuraava verikoe on seitsemäs ja kontrollitapaaminen kahdeksas ensi kuuta.

Katsoin tänään osan dokumentista Urho, joka kertoo Kekkosen viimeisistä vuosista. Minä muistan pitkäaikaisen presidenttimme hyvin lujana ja turvallisena isähahmona, vaikka en häntä koskaan nähnytkään kuin median kautta.  Etykin aikana näimme monia maailman napamiehiä, mutta emme Kekkosta. Hänen virka-autonsa varmaan ohitti meidät, kun etykiläiset siirtyivät Kalastajatorpalle. Muistaakseni autossa oli niin pienet takaikkunat, että emme nähneet häntä.

Juuri kukaan ei uskaltanut vastustaa Kekkosta. Maassa oli kourallinen poliittisia vastustajia, mutta he olivat marginaalissa. Ei ole ehkä kaunista puhua Putinista tässä yhteydessä, mutta Kekkosen aikaa eläneenä ymmärrän, miksi venäläiset ovat kuin yhtenä miehenä ja naisena Putinin takana. Suomessakaan ei media uskaltanut arvostella Kekkosta.

Kun kuulin radiosta uutisen Kekkosen kuolemasta, minulla tuli itku. Kasvuaikanani Kekkonen oli lähes synonyymi sanalle presidentti. Täytin kaksi vuotta vuonna 1956 jolloin hänet valittiin presidentiksi ensimmäistä kertaa.

Kun nyt näen ikipresidenttimme hahmon dokumentissa, tunnen turvallisuuden tunteen sekaista sympatiaa häntä kohtaan. On silmiä avaavaa nähdä hänet vanhana ja hauraana, tukea tarvitsevana.

Kekkonen kai tarrautui presidenttiyteen, koska ei nähnyt mielestään ketään kelvollista seuraajaa. On myös inhimillistä takertua valtaan. Monet Kekkosen toimet ansaitsevat arvostelua. Silti hänellä on suuret ansiot Suomen menestyksen rakentamisessa. Me tiedämme vain todellisen historian kulun. Kukaan ei voi varmasti sanoa, olisivatko jotkut muut  osanneet hoitaa hänen tehtävänsa paremmin tai yhtä hyvin.

Kun presidentistämme oli aika jättänyt, olimme Mannerheimintiellä - kuten moni muukin - seuraamassa hänen hautajaissaattuettaan.

En voi olla tunnistamatta nykyisen presidenttimme toimissa samankaltaisuutta verrattuna Kekkosen tapaan hoitaa asioita.

Hyvin kävi

Verikokeestani ei löytynyt mitään syöpään viittaavaa. Lääkäri kuvasi tilannettani sanalla vakaa.

Kävimme hyvän uutisen johdosta lounaalla Ympyrätalon Rossossa.

Immuniteettini palaa suunnilleen ennalleen, kun kantasolusiirteen saamisesta on kulunut vuosi.

Alla olevista veriarvoista on vain yksi viitealueella, mutta lääkäri ei ollut lukemista huolissaan. Ihmettelen miksi CRP:n viitearvoksi on merkitty tulosteessa <3, kun aikaisemmin raja on ollut kymmenen. Ehkä tulehdusarvoon kiinnitetään toipumiaikana erityishuomiota.

Hb 151 (134-167)
Leuk. 2.2 (3.4-8.2)
Neutr. 1.05 (1.5-6.7)

Tromb. 128 (150-360)
CRP <3 (<3)

P-afos-arvoni on pikkuisen yli viitealueen. Lyhenne tarkoittaa alkalista fosfataasia, joka on maksasolujen entsyymi. 

Kreatiniiniarvoni näyttää myös olevan koholla. Lääkäri ei kuitenkaan huomauttanut mitään juomisestani. Olen kuvitellut selvinneeni viime aikoina kolmen litran päivittäistavoitteestani kohtuullisen hyvin. 

En saa edelleenkään matkustaa ulkomaille. Kuulosti siltä, että pääsyynä ovat mahdolliset vakuutusongelmat. 

Kielessäni on edelleen sammasta, josta syystä minun on otettava yhä Mycosalia neljästi päivässä. Sammas on hiivasienestä johtuva tulehdus. 

Syömisrajoitteeni poistuivat melkein kaikki. Graavista kalasta ja homejuustoista on edelleen pidättäydyttävä. Kaikkien minulle sopivien juustojen on oltava tehty pastöroidusta maidosta.  

Sandimmun -annokseni vähenee 90 millilitrasta 70:en. Jos ei käänteishyljintäoireita ilmaannu, se ajetaan alas siihen mennessä kuin siirteen saamisesta tulee kuusi kuukautta.

Seuraava luuydinnäyte otetaan kahden kuukauden kuluttua. 

Menen seuraavan kerran verikokeeseen kahden viikon päästä ja kuukauden päästä uudelleen. Tällöin on seuraava kontrollikeskustelu lääkärin kanssa. Tällöin arvioidaan mahdollisuuksiani palata töihin uudenvuoden jälkeen.

Sain sairaanhoitajalta selvyyden uuden veriryhmäni merkinnästä. Se on yksinkertaisesti A+, kun se oli ennen A-. Olen saanut salaiselta hyväntekijältäni uuden vereni juuren mukana reesustekijän.

Nelikuukautinen ja kaksipäiväinen

Täytän tänään neljä kuukautta. Huomisessa lääkäritapaamisessa minulle annetaan varmaan vapautuksia syömisrajoituksiini. Ihmeellistä, että olen vielä elossa. Nyt on kulunut kolmasosa ensimmäisestä siirteen jälkeisestä vuodesta, joka on riskialtteinta aikaa. Matkan voivat taittaa infektiot tai käänteishyljintäoireet, mutta suurin riski on taudin uusiutuminen. Pitää taas muistaa, että hyvinkin voi käydä.

Yritin viime yönä selvitä puolellatoista nukahtamispillerillä, mutta en onnistunut. Otin puolikkaan lisää joskus kahden jälkeen. Ovatkohan lääkkeet sekoittaneet melatoniinijärjestelmäni.

Kummallista että välillä kaipaan sairaalaan. Olen ollut hoidossa niin paljon, että sairaalasta on tullut kuin toinen kotini. Siellä on mukava ilmapiiri ja olo on hyvin turvallinen. Tämä omille siiville räpytteleminen on oma haasteensa. Tällaiset ajatukset kuuluvat varmaan toipumiseen.

Kävimme eilen katsomassa sukumme nuorinta Kättärillä. Koko perhe oli paikalla. Miten vastasyntyneen iho voikin olla niin samettinen ja jalka niin pieni. Ihminen syntyy hellyyttävän avuttomana maailmaan. Voi kun maailma kohtelisi häntä hyvin. Millaiseksi meno ehtii muuttua, jos hän elää satavuotiaaksi.

Kaikkien mullistusten keskellä ihminen syntyy samalla tavoin ja saman kaltaiseksi kuin aina ennenkin. Sektiot ovat tietysti poikkeus.

Jo on mörköjä

Hölmöilin viimeisintä postausta kirjoittaessani. Eilinen kävelymetsäni on Latokartanon (ei Latokasken) ja Myllypuron välissä. Latokaski on Espoossa. Latokartano on tavallaan Viikin jatketta.

Olen lueskellut Sandimmunin tuoteselostetta. Otan kyseistä siklosporiinia aamuin ja illoin. Lääke on tarkoitettu hylkimisoireiden estämiseen.

Sandimmun on aikamoista tavaraa. Jos sitä ottaa liian ison annoksen, kehoitetaan ottamaan yhteys lääkäriin.

Sivuvaikutusten määrä on pitkä ja vaikuttava. Sellainenkin kummallinen oire on mahdollinen, että ikenet kasvavat hampaiden päälle. Ääritapauksessa lääke voi sokeuttaa. Lääkkeen käyttäminen voi jopa aiheuttaa kasvaimen tai muita syöpätauteja.

Sandimmun voi tuottaa aivoihin infektion, jolla on kätevä nimi: progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia. Se voi ilmetä muistinmenetyksenä, puheentuottamis- ja ymmärtämisongelmia, kömpelyyttä ynnä muuta sellaista kivaa. Tuostakohan muistini pätkiminen johtuu?

Voi syntyä myös aivosairauksia, joista voi seurata sekavuutta, persoonallisuuden muutoksia, unettomuutta, koomaa, halvaantumista ja niin edelleen. Miten olisi kiihtyneisyyden tunne tai tulehdus silmän takaosassa?

Yllä mainitsemani oireet eivät onneksi ole yleisiä. Toivottavasti unettomuuteni ei johdu aivosairaudesta.

Olen tottunut syömään vähemmän kuin ennen leukemiaani. Vatsani tuntuu täyttyvän aikaisempaa nopeammin. Sandimmunin oireissa mainitaan myös ruokahaluttomuus. Liittyvätköhän nämä asiat toisiinsa? Erityisesti minua ei haluta syödä leipää. Painoni onkin pudonnut.

Tuoteselosteen olevat oireet otsikoidaan haittavaikutuksina joten niitä ei ilmeisesti ole vain todettu ajallisesti syöpään liittyvinä.

Uusi elämä

Tänään on tärkeä päivä. Olemme saaneet uuden lapsenlapsen. Pikkuinen tyttö näki päivävalon Kätilöopistolla. Olemme nähneet vasta kaksi valokuvaa. Pienen ihmisen syntymä saa papan sydämen lämpenemään. Voi tätä elämän ihmeellisyyttä.

Tänään oli muutoinkin poikkeuksellinen päivä, koska entinen luokkatoverini kävi meillä kylässä. Olemme istuneet osan kansakoulua ja oppikoulua sekä lukion samassa luokassa. Oli oikein mukava tapaaminen.  

Olin puolen päivän tienoissa kävelmässä Myllypuron ja Latokasken välisessä metsässä. Alla kuvasatoa.

Toivoa tulevaisuuden syöpäpotilaille

Olen aiemmin jo kertonut solujen välisestä sodasta ihmiskehossa. Torjuntasolut tuhoavat sairaita soluja elimistössä. Valitettavasti syöpäsolut ovat niin ovelia, että ne osaavat huijata vastustajiaan niin, että nämä eivät erota vihollisia omista joukoista.

Uuden Suomen uutissivuilla on artikkeli Valtava läpimurto lääketieteessä: Löytyi yksi lääke kaikkia syöpiä vastaan, jossa kerrotaan lupaaviksi mainituista syöpätutkimuksista. Jutussa kerrotaan, että proteiini CD47 terveissä soluissa viestii kehon puolustusjärjestelmälle, että älkää meitä tappako. Valitettavasti syöpäsolutkin osaavat käyttää hyvkseen kyseistä proteiinia ja syöpä voi päästä laajenemaan.

Amerikkalaiset tutkijat ovat kokeilleet hiirillä miten sairaitten solujen altistaminen CD47:n vasta-aineille toimii. On saatu lupaavia tuloksia seitsemää eri syöpää vastaan. Ilmeisesti ajatellaan tämän keinon toimivan sytostaatteja ja sädehoitoa paremmin.

Ihmiskokeita ei ole vielä tehty joten kestää varmaan kauan ennen kuin syöpäpotilaat pääsevät hyötymään uudesta hoidosta.

Tiesitkö näistä?

Tässä on kuvasatoa kahdelta tämänviikkoiselta kävelyreissultani Vironniemen eteläosassa. Kuvat ovat huonolaatuisia, mutta kai niistäkin kertomus syntyy.

Patsaan jalustassa on teksti "Tämän rauhanpatsaan pystytti Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi 8.4.1966". Teksti on myös ruotsiksi ja venäjäksi. Rauhanpatsas on Essi Renvallin käsialaa. Se sijaitsee lähellä Olympiaterminaalia.

Tietääkö kukaan mikä tämä kivinen tatti on? Taustalla Olympiaterminaali, jonka nimestä arvaakin, että se rakennettiin Helsingin vuoden 1952 olympialaisia varten. Minun muistini mukaan sitä kutsuttiin ennen Olympiasatamaksi.

Lähellä Olympiaterminaalia on jännä kohde. Luullakseni linkin kautta kuulee Sibeliuksen pianoteoksen Haapa. Voit kuunnella tästä David Hickeyn tulkinnan kappaleesta.

Kivipaaden tuntumassa on kolme kuusta. Kai tämä allaoleva on se merkittävä. Kuvan taustalla häämöttää kaivohuone.

Adolf Erik Nordenskiöld retkikuntineen oli ensimmäinen koillisväylän purjehtija. Muistomerkin ovat suunnitelleet Erik Adlercreutz ja Heikki Häiväoja. Pysti on Johanna Häiväojan käsialaa.

Nämä kaksi kuvaa ovat vanhalta konepajalta Telakkakadulta. Signeerauksesta päätellen graffiti voi olla tilaustyö. Minusta se on hyvin kaunis.

Alkaa jännittää

Menen huomenna antamaan verinäytteen ja maanantaina minulla on kontrollitapaaminen lääkärin kanssa. Väkisin mietityttää miten käy. Ensi kuussa tulee vuosi siitä, kun laaja verenkuva näytti huolestuttavia merkkejä.

Minulla on univaikeuksia edelleen. Otan puolitoista pilleriä, mutta uni ei tule. Puolikas lisää auttaa. Mietin voiko tämä johtua hoidoista. En usko, että syöpä olisi tuhonnut jotakin tiettyjä uneen vaikuttavia aivosoluja. Nyt tuntuu melkein siltä, että kun iltapäivisin selviän pillerikohmeestani, minun pitäisi jo alkaa valmistautua nukkumaan. Olen käynyt viime päivinä kävelyllä, mutta sekään ei tunnu auttavan.

Onko syöpä laukaissut minussa kaksisuuntaisen mielialahäiriön? Jos niin on, voisiko taantumavaiheeseen liittyä voimakas unettomuus?

Lämmitin eilen illalla jalkojani vedessä. Valitettavasti ne ehtivät kylmettyä vielä hereillä ollessani. Otin tänään talvikengät käyttööni. Villasukat mahtuvat niihin, jopa yhtäaikaa jalkojeni kanssa. Jalat tuntuivat pysyvän lämpimämpänä, kun kävelin ulkona. Nyt kun kello on yli iltakymmenen, ne ovat viileät, mutta pian selviää, ehtivätkö ne tästä vielä kylmettyä tämän päivän puolella.

Meillä oli harvinainen vieras tänään. Olen tavannut hänet viimeksi yli 40 vuotta sitten. Oikein hyvin jutut sujuivat. Oli mukava tavata. Toivottavasti emme ole satavuotiaita, kun tapaamme seuraavaksi.


Imbesillia Oy ja Houria Ab kävivät tiukkoja neuvotteluja. Järki voitti.

Love story 13

Julia odotti Ateneumin portailla, kun Hannu saapui. He kuiskivat tervehdykset toisilleen.

Late ei päässyt, joutui jäämään ylitöihin, kertoi Julia. Late? En taida tuntea, sanoi Hannu.  Lars Erik Sönkenström, tuttujen kesken Late, sanoi Julia virnuillen. Hannu katsahti häntä kummastuneena ja häntä alkoi naurattaa. Ainakin huumoria riittää, tuumi hän.

No ei, en minäkään häntä hyvin tunne, jatkoi Julia. Kai valmistunut ja saanut täältä töitä. Lissu, joka tuleekin tuolla, tietää enemmän. Lissu, tarkoittaako hän Liisaa, mietti Hannu ja näki sitten tämän tulevan Makkaratalon suunnasta.

Käykö Late Oulunkylässä, kysyi Hannu. Juu, juu, vastasi Julia.

Liisa saapui. Käteltiin, nyökyteltiin ja tervehdittiin, siirryttiin Ateneumin aulaan ja ostettiin liput luukulta. Lähdettiin nousemaan Ateneumin mahtipontisen porrashallin askelmia.

Täällä on vanhan taiteen osasto ja muissa tiloissa näyttelyt vaihtuvat, aloitti Hannu oppaan ottein kun he olivat seuraavaan kerrokseen. Jälkimmäisessä on usein modernismia ja nykytaidettakin, hän jatkoi. Eikö ne ole sama asia, kommentoi Julia. Modernilla tarkoitetaan tiettyä mennyttä aikakautta ja nykytaiteilijat ovat yleensä vielä elossa, selitti Hannu. Ahaa, sanoi Julia.

Ajattelin, että keskittyisimme vanhaan puoleen, koska Julia ei ole vielä käynyt koko talossa, ehdotti Hannu. Sopii minulle, vaikka talo onkin tuttu, sanoi Liisa. Julia nyökytteli.

Julia oli ihmeissään, kun näki niin monia kuvista tuttuja maalauksia näyttelysalien seinillä. Häneen teki erityisesti vaikutuksen kolmiosainen Aino-taru. Teos oli hänestä valtavan kokoinen ja kaunis. Liisa osasi lukea teosta ja kertoi kuinka Väinämöinen houkuttelee Ainoa, mutta tämä pakenee veteen ja liittyy ihmiskalana Vellamon neitoihin. Väinämöinen saa Ainon siimaansa, mutta tämä pakenee nauraen.

Julia pysähtyi Mether-Borgströmin teoksen eteen. Hänestä oli kummallista, että siinä oli vain värikkäitä muotoja. Hannu kertoi ettei se yritäkään esittää mitään nähtyä. Sellaista taidetta kutsutaan nonfiguratiiviseksi ja se on juuri sitä modernismia.

Mutta eikö tuollaisia voisi tehdä kuka vain, kommentoi Julia. Ei se niin helppoa ole, sanoi Liisa. Pitää osata suhteuttaa muodot ja värit toisiinsa. Juuri niin, vahvisti Hannu. Minusta tuo työ on onnistunut, tykkään, lisäsi Liisa. Juu, hyvä se on minustakin, jatkoi Hannu. Ei sitä tarvitse sen kummemmin yrittää ymmärtää. Aika erikoista, mutta kyllä näistä on varmaan kuviksen tunneilla puhuttu, tuumi Julia.

He jatkoivat kierrosta keskittyen muutaman maalauksen tutkimiseen. Julia yllättyi kuultuaan, ettei Edelfeltin Ruokolahden eukkoja ole koskaan ollut sellaisenaan missään kirkonmäellä. Malleina oli ollut jotkut aivan muualla asuvat naiset. Tämä oli uutta Liisallekin.

Aikansa kierreltyään kolmikko päätyi alakerran kahvilaan. Vaihtuvien näyttelyiden osaston he vain kävelivät läpi. Teki hyvää istua ja nauttia kuppi kuumaa leivonnaisen kera.

Julia ihmetteli vieläkin, mihin nähtyjä väriläiskätauluja tarvitaan. Liisa sanoi, että moni niistä kelpaisi hänen seinälleen, jos hänellä olisi varaa. Hannu selitti, että teoksia voi tutkia taidehistorian kautta. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, oma kokemus riittää hyvin, hän lisäsi.

Monet tuntuvat ajattelevan, että taiteeseen liittyy jotakin maagista, totesi Liisa. Mitä tarkoitat? kysyi Hannu. No taiteesta puhutaan ja kirjoitetaan niin kummallisesti, vastasi Liisa. Se on totta, sanoi Hannu, taidekritiikki on vähän kuin oma taidelajinsa. Minusta jotkin teokset kuitenkin tuottavat jollakin selittämättömällä tavalla hyvää oloa, hän jatkoi. Joo, minullakin on tuollaisia kokemuksia ja niitä voi aiheuttaa kaunis musiikkikin, sanoi Liisa.

Minustakin olisi kiva olisi kiva kokea jotakin sellaisa, sanoi Julia. Uskon, että kysymys on pitkälti harmonian, rytmin ja kontrastien aistimisesta, totesi Hannu. Onko taide jonkinlaista uskontoa, kysyi Julia. Tuo on minusta hyvä oivallus, koska moni tuntuu korvaavan uskomisen taiteella, sanoi Liisa. Joo, nykyään korostetaan järkeä, sanoi Hannu. Ehkä ihmisellä on luontainen kaipuu mystiseen ja se saa hänet etsiytymään taiteen pariin, hän jatkoi.

Me ei haluta korvata elävää uskoa taiteella, sanoi Julia. Muut olivat samaa mieltä. Hyvästä taiteesta voi kuitenkin nauttia, sanoi Liisa. Tämänkin käsityksen kaikki jakoivat. Taidetta voi kai oppia ymmärtämään, mutta usko pitää käsittää, totesi Julia. Liisa ja Hannu katsoivat häntä kysyvästi. Tarkoitan, että järjellä ei voi ymmärtää uskoa, sitä että on kaikki synnitanteeksi, jatkoi Julia. Niinpä, voidaan vain sanoa symbolisesti, että pitää ymmärtää sydämellään ja kuitenkin se vain pumppaa verta, kommentoi Liisa.

Kolmikko rupatteli vielä tovin kaikenlaista. Sitten alettiin puuhata lähtöä. Julia ehdotti, että he kävisivät toistekin yhdessä taidenäyttelyssä. Muistakin se oli mukava ajatus. He erosivat katukäytävällä Ateneumin edessä. Kukin lähti omaaan suuntaansa.

Hannu oli päättänyt kävellä kotiin. Mukavia, uskovaisia tyttöjä nuo Julia ja Liisa, hän mietti astellessaan rautatieaseman ohi. Kummatkin ovat viehättäviä, mutta hyvin eri tavoin. Monelaiset kysymykset pyörivät hänen mielessään. Olenkohan minä rakastunut kumpaankin? hän pohti. Voiko rakkauden määrää punnita jotenkin? Mitä rakkaus on syvimmältä olemukseltaan?

"Ratkaisu" ja ratkaisu

Epätodennäköinen selitys arvoitukselliseen tavara-asetelmaan:

Pienikokoinen, hintelä mies oli kävelyllä metsässä. Vastaan tuli nainen, hänkin ulkona tuulettumassa. Kun he kohtasivat, nainen sanoi miehelle "juuri tuollaisesta puserosta olen unelmoinut". Minäkin tarvitsisin tuollaiset saapikkaat, saisin lisää pituutta, vastasi mies.

Nainen ehdotti vaihtokauppaa. Hän riisui kengät jalastaan ja mies puseron päältään. Juuri kun he tutkivat tavaroita, he näkivät ilveksen läheisen puun takana. He luulivat sitä tiikeriksi ja kumpikin lähti juoksemaan siihen suuntaan, josta oli juuri tullut.


Kuten moni muistaa lopetin kahvin juomisen kuultuani, että joudun juomaan kaksi lasillista vettä jokaista nauttimaani kahvikupillista kohden. Kahvi tai tarkemmin sanoen kofeiini on diureetti. Kahvia juodessa nesteen kierto kiihtyy. Tosin erään tutkimuksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

Minä aion toimia edelleen sairaalasta saamani ohjeen mukaan. Kun kuulin asiasta lopetin kahvin juomisen. Sitten sain selville netistä, että tarkemmin ottaen kahvissa oleva kofeiini on diureetti. Ostin kofeiinitonta espressoa. Nyt tapanani on tehdä kerran päivässä espressoa pikkuiseen kuppiin. Keitän myös maitoa sekaan laitettavaksi. Nautin espresson kanssa jotakin makeaa, mutta vähän. Hyvä seuralainen on Pirkan suklaamousse. Otan sitä vain sen verran kuin pikkulusikalla saa kerralla suuhun. Minulla on pienoinen juhlahetki kerran päivässä.

Arvoitus

Tämä uniongelmani on todella harmillinen. Viime yönä otin puolitoista pilleriä, mutta se ei riittänyt. Otin puolikkaan lisää kahden tienoilla. Heräsin aamulla ja söin aamiaisen, lääkkeeni unohdin. Palasin sänkyyn ja nukahtelin yhdentoista tienoille. Sitten olin kohmeinen pitkälle iltapäivään. Hankalaa.  Pöhnäaivot haittaavat Hesarinkin lukua.

Iltasanomien jutussa (Menetkö nukkumaan liian myöhään? Aivoihisi kertyy samaa ainetta kuin Alzheimer-potilailla) kerrotaan, että nykykäsityksen mukaan nukkumisen tärkein vaihe ei olekaan REM- eli vilkeuni, joka ajoittuu loppupäähän, vaan kolmas vaihe, joka nukutaan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Nukkumaan pitäisi mennä ajoissa.

Olen ajatellut välillä, että alan nukkua silloin kun uni tulee, olkoon aika mikä tahansa. Sellainen ei varmaan olisi tervetullutta unioppien näkökulmasta. En kärsisi kuitenkaan unilääkkeiden haitoista.

Yritän asennoitua siten, että parempi tällainen unipöllön elämä kuin ei elämää ollenkaan.


Kävin tänään kävelyllä nauttimassa kauniista syysilmasta. Ilman pätevää erikoissairaanhoitoa en olisi nähnyt tätä syksyä. Tämän vuodenajan ominaislaatu saa merkitystä, koska tämäkin aika on minulle lahja. Minun tapauksessani on todennäköisempää kuin melkein kenelle vaan muulle, että tämä syksy on viimeiseni, mutta toisinkin voi käydä. Minun on syytä nauttia näistä hienoista säistä.

Kuljin erästä metsäpolkua ja huomasin merkillisen asetelman reittini vieressä. Maassa lojui osittain lehtien peittämänä selvästi miesten mallia oleva tukeva pusakka ja naisten pitkät saapikkaat. Miten tämä on selitettävissä?

Kylmät jalat

Rohkeaa ihmistä saatetaan sanoa kylmäpäiseksi. Minä taas olen kylmäjalkainen. Sillä ei ole mitään tekemistä rohkeuden kanssa. Käytän kotona kaksia villasukkia, päivin ja öin. Kun lähdemme vierailulle, otamme minulle villasukat mukaan. Nykyään vedän iltaisin jalkojeni päälle peiton lisäksi osan päiväpeittoa sekä saalin. Villasukista ja peitteistä huolimatta jalkani saattavat tuntua kylmiltä.

Olimme taannoin Strassbourgissa lomailemassa. Silloin paikkaan kehittyi jonkinlainen lämpökeskittymä. Kuumimmillaan lämpöä oli noin 40 astetta. Tuolloin luovuin yhdeksi yöksi villasukistani.

Kun jalat tuntuvat jatkuvasti kylmiltä, syynä voi olla se, että ihon verenkierto on tavallista vähäisempää. Jos tämä on syy kylmäjalkaisuuteeni, vaiva on hyvin paikallinen. Käteni eivät ole kylmät eivätkä mitkään muutkaan paikat jalkateriäni lukuunottamatta.

Verisuonten supistumisherkkyys on eri ihmisillä erilainen. Siksi yksi kärsii jalkojen kylmyydessä pikkuisessakin viileydessä, mutta toinen ei. Kylmäherkkyyttä voi yrittää vähentää peräkkaisillä kylmillä ja kuumilla jalkakylvyillä. Tätä täytynee kokeilla. Pelkkä kylmä kylpykin saattaa auttaa. Lääkkeitä ei kylmäjalkaisuuteen ole tarjolla.

En ole tullut ajatelleeksi, että voisin käyttää jatkuvasti ulkonakin villasukkia. Voi olla, että minun pitää hankkia tilavammat kengät.

Yksi mahdollinen selitys on Raynaud'n ilmiö eli valkosormisuus. Siitä kärsivän potilaan muutama sormi tai varvas muuttuu kylmässä vitivalkoiseksi. Ilmiö kestää lyhyehkön ajan. Minun vaivani ei vaikuta tuolta.

Kylmäjalkaisuuden syynä voi olla myös potilaan jokin lääkitys, valtimoiden ahtauma, anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta.

Kylmät jalat voivat aiheuttaa uniongelmia. Tätäkin minun on syytä miettiä. En usko jäisien koipieni olevan nukkumisvaikeuksieni pääsyy. Jotakin vaikutusta voi olla.

Jalkani ovat olleet kylmävaivaiset vaikka kuinka kauan. Piirre on vahvistunut. Voi olla, että se johtuu ikääntymisestä.

Minulla on todettu lievä kilpirauhasen vajaatoiminta ja minulla on siihen jatkuva lääkitys, jolla mittausarvo saatiin alarajan yläpuolelle. Aion jutella lääkärin kanssa, voisiko annostusta nostaa.

Kerran pyysin vaimoani istumaan jalkaterieni päällä ja hän teki minulle tämän rakkaudenpalveluksen. Se auttoi.

Helsingin yössä

Kun elämässa sattuu kaikenlaista ja itsekin päättää sitä sun tätä, eräänä yönä istuin yöllä Eläintarhan Unionilla juomassa teetä. Niin, totta, Eläintarhan Unionia ei enää ole, mutta sama rakennus palvelee nyt Nesteen huoltamona. Ei siinä mitään huolleta, mutta autoiluun liittyviä tarvikkeita on tarjolla. Samassa rakennuksessa toimii Hesburger ja kahvila yhteisissä tiloissa. Muistelen, että kahvila on ollut ennen rakennuksen itäpuolella olevassa osassa. Nyt se on läntisessä.

Eläintarhan Unioni oli auki läpi yön ja nykyinen toimija jatkaa samaa perinnettä. Paikassa on siten pala Helsingin yöelämää, mutta ei sellaista, mikä sanasta ensimmäisenä tulee mieleen.

Eläintarha tarkoittaa aluetta, jolla kyseinen asema on. Ei siellä eläintarhaa ole eikä ole koskaan ollutkaan, mutta on sinne sellaista suunniteltu. Siitä aikeesta nimi kai periytyy. Korkeasaari voitti.

Oli lauantain ja sunnuntain välinen yö. Lähdin kävelylle keskustaan. Parkkeerasin auton Pohjoiselle rautatiekadulle. Kaduilla kukki sellainen elämä, mikä on minulle vierasta. Väkeä oli paljon liikkeellä.  Entisen Hankkijan portaalla istui humaltunut nuorimies, joka oli jostakin syystä laskenut housunsa reisiin. Hänellä ei taatusti ollut aavistustakaan siitä, että hänen selkänsä takana toimi kauan sitten autoliike Nikolajeff.

Joku oli raahannut kaiuttimet Sokoksen ja rautatieaseman välimaastoon, hän säesti itseään kitaralla. Laulu kaikui tilassa.

Joku seisoi kivettyneenä apinapuku tai muu sellainen päällään Makkaratalon kohdalla. Kai hän olisi jotakin tehnyt, jos olisin heittänyt kolikon. Seurahuoneen ovella oli väkeä, kaksi nuorta naista - tekisi mieli sanoa tyttöä - istui portaalla hämmästyttävän vähissä vaatteissa ulkoilman lämpötilaan nähden. Toinen oli kovin humalassa, varmaan toinenkin.

Ruotsalaisen teatterin kohdalla jonotti hyvin pukeutunutta väkeä. Ruotsia puhuttiin. Aivan heidän lähellään seisoi vaatimattoman näköinen mies siirrettävän myyntipöydän takana. Jotakin syötävää hänellä oli tarjottavanaan.

Ihmettelen miksi ihmiset jonottavat vielä sisään kahden tienoissa yöllä.

Jatkoin Espan kautta Korkeavuorenkadulle. Maisema muuttui autioksi heti Espan jälkeen. Vasemmalla jalkakäytävällä kulki vanhahko nainen pari muovikassia kädessään. Mietin kerääkö hän pulloja. Laittauduin Richardinkadulla siten, että saatoin seurata häntä sivusta. Kyllä, hän tutki kirjaton luona olevan roskiksen. Hänellä oli sesonkiaika. Hän saattoi olla paikkaamassa pientä eläkettään.

Lähdin paluumatkalle. Graniittitalon kohdalla oli nuorimies pyörineen. Hänkin kaivoi roskista. Jatkoin matkaa ja taas oli nuorimies pulloja etsimässä roskiksesta. Saattoi olla sama.

Varmaan lähes kaikki näkemäni ihmiset olivat jonkinasteisessa humalassa.

Tekisi mieli sanoa jotakin setämäistä, mutta en viitsi.

Lääkehuoltojärjestelmä ei toimi ihan aukottomasti

Hematologian osaston sairaanhoitaja palasi asiaan ja kertoi, että minun olisi syytä mennä apteekkiin ja pyytää tilaamaan minulle Mycostatinia Tampereelta. Korvaavan lääkkeen saamiseen minun pitäisi saada Fimean erikoislupa ja siihen menisi viikkoja.

Vaimoni oli käynyt Yliopiston Apteekissa, josta hän ei saanut lääkettä. Soitin kotiamme lähellä olevaan Herttoniemen Apteekkiin. Siellä oli tavaraa paikalla. Varasin kaksi pulloa.

Kävimme vaimoni kanssa Suomen Kirjallisuuden Seuran seminaarissa, jossa aiheena oli Elämänkerrallinen katse. Paluumatkallamme kävin apteekissa. Lääkepullojen saaminen ei ollutkaan läpihuutojuttu. Farmaseuutti näkee netistä, milloin minun on aika saada lääkettä lisää. Nyt ei ollut. Sanottiin, että en saa kelakorvausta vielä. Otan lääkettä läpinäkyvän lusikan avulla. Ilmeisesti olen ottanut liian runsaita annoksia, jopa niin ettei syntynyt vajaus kompesoidu unohtelullani. En aina muista ottaa lääkettä, jonka annostus on yksi millilitra neljä kertaa päivässä.

Olen ymmärtänyt, että lääkkeen käyttöön ei saisi tulla katkosta. Mikä neuvoksi?

Olin valmis ostamaan yhden pullon täyteen hintaan, joka oli yli 20 euroa. Farmaseutti kävi kuitenkin neuvottelemassa toisen henkilön kanssa. Tämä tuli myös juttelemaan minun kanssani. Ratkaisu oli se, että kirjoitetaan Kelalle selostus tilanteesta ja myydään pullot minulle alennettuun hintaan, joka oli vain kaksi ja puoli euroa.

Mitä näistä tapahtumista opimme? Ainakin sen, että minä ja apteekki olemme tiukassa valvonnassa, mikä johtuu tämän päivän tietotekniikan antamista mahdollisuuksista. Tässä ne palvelevat hyvää. Kauhistuttava ajatus on, että orwellilainen kaukokaihdin, vai mikä se nyt olikaan, on lähempänä kuin se oli vuonna 1984.

Toinen järjestelmien yhteistoimintaan liittyvä tuntuu olevan se, että jokin tärkeä lääke voi mennä vähiin ilman, että sille on mahdollista saada korvaava valmiste. Tosin farmaseutin mukaan Kelalta on mahdollista mahdollista saada erikoislupa pikapäätöksena yhdessä päivässä. Taitaisi tukkeutua sekin reitti, jos jokin hyvin yleisesti käytetty lääke loppuisi ja kaikki tarvitsevat joutuisivat anomaan lupaa Fimeasta.

Suosittelen muuten Herttoniemen apteekkia. Siellä on oikein hyvä palvelu.

Käänteishylkimisoire poistunut

Käänteishylkimisoireet voivat olla vaikka minkälaisia. Suuni on ollut aftamainen ja tulehtuneen tuntuinen. Siitä on otettu näyte, mutta mitään huolestuttavaa ei ole ilmennyt. Lääkäri arveli, että se voi olla käänteishyljintäoire. Niitä on sekä akuutteja että kroonisia.

Suuvaivani on kadonnut. Ilmenemisajankohdasta päätellen se oli tyypiltään akuutti. Nyt kun alan lähentyä iältäni neljää kuukautta, olen muodollisesti kroonisten käänteishyljintäoireiden vaiheessa. En ole huomannut mitään uutta vaivaa.

Kun soitin uudesta veriryhmästäni hematologian poliklinikalle, hoitaja sanoi, että olen tässä vaiheessa untuvikko. Alan saada sulkia ja uusi veriryhmäni on sellainen.

Otin toissayönä yhden Mirtazapin-pillerin (15 mg), kun en löytänyt viimeisiä Stella-nappejani. Käyttöohjeen mukaan lääke on tarkoitettu masennukseen. Sitä kai otetaan myös unettomuuteen. Minä nukuin sillä oikein hyvin, mutta pitkältä aamupöhnältä en välttynyt. Tuoteselosteen mukaan lääke alkaa vaikuttaa masennukseen vasta parin viikon päästä. Minä otin pillerin nukkuakseni. Kumma. että se auttoi nopeasti. Luultavasti lääkäri ei halua määrätä sitä minulle unilääkkeeksi.

Käytän Mycostatinia, joka on tarkoitettu suuontelossa ja suolistossa ilmenevien sienitulehdusten torjumiseen. Lääke muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan penisilliiniä. Otan sitä neljä kertaa päivässä ruokailujen yhteydessä.

Pullonpohja on tulossa aika pian esiin. Vaimoni yritti ostaa sitä lisää, mutta apteekissa kerrottiin, että se on poistuva lääke ja sitä on enää vain Tampereella. Tarvitsen korvaavan lääkkeen. Soitin juuri sairaanhoitajalle hematologian poliklinikalle. Hän palaa asiaan.

Kotikonsti voi olla oikeasti parempi kuin ostettu

Nyt kannattaa katsoa Prisman jakso Totuus lääkekaapista. Se on Areenassa vielä runsaan viikon. Ohjelmassa käsiteltiin muutamaa tyypillistä perusvaivaa.Jakson lääkäritoimittaja järjestää pieniä, aiheeseen liittyviä testejä ja keskustelee spesialistien kanssa.

Ohjelma avasi silmiäni. Olen ennenkin epäillyt yskänlääkkeitä. Paras lääke yskään on kotikonsti: Sekoitetaan hunajaa veteen ja lisätään sitruunaa. Esitetty demonstraatio on vaikuttava.

Lihasvaivoihin tarjotaan kylmettäviä ja lämmittäviä voiteita. Nämä eivät kuitenkaan oikeasti viilennä eikä lämmitä kipeää lihasta vaan vain ihoa. Tästä syntyy harha, josta syystä lihaksen kipu hämärtyy. Sama vaikutus saadaan pitämällä kipeää kohtaa kylmässä tai kuumassa vedessä.

Kokeillut valmisteet ovat Briteissä myytäviä. Suomessa myydään varmaan vastaavia tuotteita, joilla voi olla eri brändit.

Katsokaa ihmeessä. Olisi hyvä, jos lääkäritkin tarjoaisivat kotikonsteja silloin, kun niillä pärjätään oikein hyvin. Niitä voi olla tosin hankalampi perustella potilaalle kuin myytäviä tuotteita.

Tämä opetti minulle ettei pidä olla liian sinisilmäinen apteekkituotteiden suhteen.  

Arvo niille, joille arvo kuuluu eli hoitotyöntekijöille

Viime aikoina on julkisuudessa arvosteltu sairaanhoitajien työtä. Kritiikki tuntuu painottuvan heidän toimintaansa terveyskeskuksissa. Siltä alueelta minulla ei juurikaan ole kokemuksia viime vuosilta, mutta erikoissairaanhoidosta on sairastamieni imusolmukesyövän ja leukemian vuoksi paljon.

Sairaanhoitajien epäammattimaista toimintaa ei voi hyväksyä, mutta ymmärtää voi.

Seuraavat kommenttini koskevat erikoissairaanhoitoa.

Potilaana olen oikein tyytyväinen hoitajilta saamaani kohteluun. Heillä on ollut aikaa minulle ja vuorovaikutus on toiminut mukavasti. He osaavat ammattinsa. Tämä koskee myös perushoitajia (lähi-).
Käsitän, että hoitajat joutuvat toimimaan suunniteltujen toimenpiteiden ja potilaiden äkillisten tarpeiden ristiaallokossa. Ehkä jälkimmäistä voisi vähän rumasti kutsua hyppyyttämiseksi. Ymmärtääkseni hoitajat pitävät tärkeänä nopeaa reagointia potilaiden kutsuihin. Omien kokemuksieni mukaan hoitajat vastaavat nopeasti ja jos eivät, heille on siihen hyvä syy. Heillä voi olla esimerkiksi jokin aikaa vievä toimenpide meneillään jonkin toisen potilaan luona.

Ilman hoitajien uhrautuvaa työtä minun sairaalakokemukseni olisivat ankeita. Hoitajat tuovat niihin inhimillisen vuorovaikutuksen luoman kakkukuorrutuksen ja he ovat sen lisäksi ammatillisesti päteviä hoitamaan työhönsä kuuluvat tehtävät. He pitävät heille nimetyistä ja muistakin potilaista huolta. Olen nähnyt kuinka he tulevat varmistamaan olemalla saatavilla ja tarvittaessa auttamalla,  kun nimetty hoitaja joutuu kiperään tilanteeseen potilastaan hoitaessaan.

Käydessämme ruokakaupoissa huomaamme miten hyllytys- yms. hommissa olevat asiakaspalvelijat siirtyvät kassahommiin silloin, kun jonot venyvät. Kassapisteitä on runsaasti käytettävissä, mutta niiden miehitys vaihtelee tilanteen mukaan.

Hoitotyössä tällaiset mahdollisuudet ovat rajalliset. Vuorossa olevien hoitajien määrä ei muutu, vaikka potilaiden tarpeissa tulee piikki. Hoitajat kuitenkin toimivat tilanteen mukaan. He pyytävät sellaista hoitajaa, jolla ei kyseisellä hetkellä ole välitöntä hoitamista vaativia tehtäviä, käymään tarkistamassa potilaan tilanteen. Sairaalapotilaina olleet tietävät, että tiputuslaitteet piippaavat usein. Jokin tiputettava lääke on loppunut tai virtauksessa on häiriö. Hoitajat korjaavat näitä tilanteita vapaaehtoisesti, vaikka laite ei kuuluisikaan omalle nimetylle potilaalle.

Sydämellisen lämpimät kiitokset Meilahden syöpäosastojen ja päiväsairaalan sairaanhoitajille ja perus/lähihoitajille ansiokkaasta työstänne!

Leikkipaikka automyymälässä

Kun kärsin hoippumisesta, minua vaivasi huimaus, kun nousin seisomaan. Jouduin istuutumaan uudelleen tai kumartumaan ja nojautumaan vaikkapa sohvan reunaan. Minulla on ollut samantyyppisiä oireita ennen leukemiaakin, mikä on johtunut kai sykkeeni tasosta.

Pohdin johtuuko hoiperteluni surkastuneista jaloistani, huimauksesta, jostakin muusta vai monien yhteisvaikutuksesta. Nyt tasapainokompuroimiseni ovat loppuneet melkein kokonaan. Hämmästyttävää.


Soitin tänään sairaanhoitajalle hematologian poliklinikalle ja sain selvityksen uudesta veriryhmästäni (A RhD pos.). Tavallisesti veriryhmä ilmaistaan esimerkiksi muodoissa A+ ja A-. Plus viittaa veressä olevaan reesustekijään ja miinus sen puuttumiseen. Kysyin myös D-kirjaimen merkitystä. Hoitaja arveli sen viittaavan donoriin eli siirteeseen. Minun mielestäni donor tarkoittaa lahjoittajaa tai luovuttajaa. Voisihan se olla noinkin. Huomasin kuitenkin äsken Veripalvelun sivuilla käytettävän ilmausta Rh D reesustekijästä.

Ihmettelen miksi veriryhmämerkinässä on lyhenne pos., jos Rh D viittaa samaan asiaan.  


Toivon että uniongelmilleni kävisi samoin kuin horjumiselle. Lääkäri soitti tänään, koska minulla on unilääkkeet vähissä. Kerroin hänelle ongelmastani, mutta hän kirjoitti minulle lisää Stellaa, koska menen 10. ja 13. päivä Meikkuun ja asiaan voidaan silloin syventyä perusteellisemmin.

Kävin tänään katsastuttamassa automme ja läpi meni. Odottaessani kävin kävelyllä Herttoniemen teollisuusalueella, jolla HelppoKatsastuksen yksi toimipiste sijaitsee. Katsastus sujui juohevasti paitsi siltä osin, että en meinannut löytää aivan perille, koska palvelu toimii samoissa tiloissa kuin Kian myynti. Rakennus ei näyttänyt katsastusasemalta. Tiloissa oli lokoisa odotuspiste johon palasin käveltyäni. Toimitus tapahtui varsin nopeasti. Lueskelin Iltalehteä sohvassa, kun asiakaspalvelija tuli kertomaan tarkastuksen tulokset ja antamaan paperit. Minun ei tarvinnut edes käydä tiskillä enää, koska maksu oli tapahtunut heti alkajaisiksi. Asiaa on selvästi mietitty. Tarjolla oli myös kuumia juomia automaatista. Tiloissa oli jopa hyvin varustettu leikkipaikka lapsille.